Rekurvipohdintoja

Jouset, nuolet, jänteet ja muut aseet Jouset
21

Kova kovaa vastaan ja mutuiluihin vastapainoa tulee sitten tässä…

Yletön työ, mitä tuo on? Minun, rekurvi-rookien pajalla aktiivista lisätyötä rekurveista muodostuu: 10min per rekurvipää jouseen ja ääritapauksissa jännelinjan/profiilin oikomista höyryllä 10min.
Tässä vaan on se juttu, että minä teen epäsiistimmästä aihiosta rekurvijousia, kun lähes kukaan täällä edes D-jousta. Eikä nyt ole mikään elvistely, vaan ihan huomio. Voisihan sitä ajatella että hieman toopen touhua, mutta minkäs sitä voi innokkuudelle ja haasteiden hakemiselle!

Jos mulle tippuisi taivaista hyppysiin siistiä kovapuuta ja siitä tekisin rekurvijousen lupsakalla mitoituksella, extra vaivannäkö on se 20min. Usein vaan on vaikka mitä kyttyrää puissa ja tarjolla pihlajaa, 120cm ohutlustoista syreeniä, ohutlustoista tammea jne. No nyt on kohta työn alla vuorijalavaa, joten tähän tehdään parannus.
Mulla myöskin jousten viat menee ihan aloittelijan mokien piikkiin, liian kosteaa puuta, puukonnirhaumia selässä, ohuita lustoja jne.
Kunhan tässä aikaa menee ja saan hieman harjoitusta, katsotaan mihin pääsee yksipuisella rekurvijousella!

Jos rinnalle sitten heitetään Harry Draken ilmeisesti vielä voimassa oleva 494 metrinen mulperirekurvilla, saadaan tuumailun aihetta että missäs universumissa täällä suomessa ammutaan. Eihän koko 300m laukaus (pisin suomessa) asetu edes samalle asteikolle. Ja siinäkin oli ilmeisesti sarvea vatsassa.
Ja miksi ei suora jousi ole heittänyt sitten tuota rekurvin rapiaa 500 metriä? Mutua mutua, mutta molempiin suuntiin.
Ja vastahan Ivar Malde heitti ilmoille saavansa hyviä tuloksia irti pienipaunaisistakin komposiiteistaan.

Näkisin että näille eri jousityypeille ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi tekijöitä, että saataisiin jotain uskottavaa dataa. Ei auta puhua, että ollaan mitään rekurvi"huippuja" jos pituutta ammutaan hieman päälle 200m niillä. Eihän täällä ole pituusammuntahuippujakaan. :slight_smile: Sorry vaan!

Rekurvijousethan ovat hurjasti suositumpia ulkomailla kuin täällä suomessa, johonka pitäisin suuresti syynä tiukemman puun parempaa saatavuutta. Näkeekö jenkkilässä rekurvijousia tehtynä pihlajasta, vaahterasta tai tammesta? No ei. Eikä juuri vuorijalavastakaan, ellei kahvassa ole defleksiä ja silloinkin lähinnä St.Louisin tekemänä. Eri homma on lähteä syreenipuskasta tekemään rekurvia, kuin 20cm halkaisijan mulperista.

Tekijöitä tarvitaan lisää, jota kautta saadaan enemmän kokeiluja ja oppimista! Pyrkimys on mulla ainakin saada jäykempää rekurvia pituusviivalle ja miksipä ei kronon ääreen.

3 tykkäystä
22

Voi olla että mulla rekurvit alkaa jäädä. onhan niitä käännetty jo lie 50 puuhun. Kattoo nyt ajan kanssa. Ehkä liioittelin kun sanoin että 40% jousista onnistuu. Kyllä niistä enempi onnistuu, mutta tosiasia on että rekurvit tuovat muassaan monet vaivat jouseen helposti. Hyötysuhde voi olla vähän marginaalinen, ainakin näissä alle 60lbs jousissa.

23

Ainahan sitä voi muunlaisia jousia tehdä välistä. Vaikka niitä sarvijännejousiakin! Tai sitten jyrkempiä kontaktirekurveja, tietenkin suoria puujousia unohtamatta. Mä haluaisin tehdä ihan semmosen loivakaarteisen B-jännärirekurvin. Ja miljuuna muunlaista jousta!
Rekurvijousissa on puolensa, se puoli on vaan hankala nähdä, koska harvalla on aikaa opetella tarpeeksi! Sitten kun alkaa homma sujua, on tosiaan se 50 jousta tehty.

24

Ihmiset panostaa eri asioihin tekemisissään. Itselle kun metsästys on kaiken ytimessä, niin on tarve tehdä metsästystä palvelevia jousia. Nämä ovat ehkä 99-prosenttisesti maailman sivu olleet suorapäisiä jousia, ja ovat edelleen, vaikka jostain PA:n jousigalleriasta voisi tulla toisiin johtopäätöksiin. Amerikan ukkojenkin kaatokuvissa jousi on useimmin suorapäinen.

Ehkä kaikista kuvaavin keissi on amerikkalaisten 1930 - 1950-luvun huippurekurvintekijöiden Martinin ja Hoffmanin klassisen profiilin jännerekurvit, jotka olivat myös Laubinin suosimia jousia, löyhästi nez perce-jousiin pohjautuvina, kauniina ja heittävinä peleinä. Laubinin kirjalla oli tietenkin valtava vaikutus koko puujousiskenen paluuseen, ja Suomessakin näkyy vielä tänä päivänä jännerekurveja, jotka ovat ihan suoraa Martin/Hoffman-perimää. Jännäksi homman jännittää se, että Martin ja Hoffman, jotka metsästivät jousella toisin kuin Laubin, tekivät metsästykseen suorapäisiä jousia, joita kutsuivat meat bow’eiksi.

1930 - 40-luvuilla tehtiin paljon puupohjaisia rekurveja ja pituustulokset olivat hyviä. 80 vuoden takaisissa ajoissa on kiinnijuoksemista. Kuten Jere hahmottelee, tiukat puut oli käytössä. Draken ennätysjousessakin niin tiheä marjakuusiaihio (huom.), ettei sellaisia ollut monta olemassakaan. No, ei nykyäänkään supervahvoista puista ole pulaa ja Suomestakin saa. Ipestä, joka on reippaasti marjakuusta ja värimulperia tiheämpää puuta, on tehty monet nykyennätysjouset. Silti suorapäiset jouset vallitsevat kansainvälisillä kentillä.

Yksipuisten jousten nykyinen ja aiemmat ME:t on ammuttu suorapäisillä jousilla, yhtä kovat ELB-enkat tietenkin myös. Norjan puujousten ennätys tehtiin suorapäisellä ja niin edelleen. Kukaan missään ei ole yltänyt Draken ja Proutyn lukemiin sen jälkeen kun WW II päättyi, ei edes tekno-henkisten tekijöiden palvoma StLouis. On hyvä pitää tähtäimet korkealla, mutta kyllä maailmanlaajuinen näyttö viimeiseltä 30 vuodelta on, että suorapäinen heittää tykimmin. Kyse ei alkuunkaan ole pelkästään siitä, että suorapäinen olisi vain helpompi tehdä.

25

Keskustelun jatkoksi sopii hyvin Kooin väitöskirja vuodelta 1983:

http://www.bio.vu.nl/thb/users/kooi/thesis.pdf

Siinä on jokseenkin perusteellisesti käsitelty rekurveihin liittyvää teoriaa. Erityisesti staattisia rekurveja käsittelevä kappale 4, alkaen sivulta 83 on kiinnostava. Lukeminen vaatii tosin positiivista asennetta matematiikkaan.

Tässä vielä hieman yleistajuisempi artikkeli moderneista rekurveista, sekä teoriasta että käytännöstä:

http://robinhood.waw.pl/files/papers/Fundamentals-of-the-Design-of-Olympic-Recurve-Bows.pdf

26

En nyt ehdi lukea koko ketjua, mutta mainitsenpa tässä yhden tavan tehdä vastakaaria, jonka Pauli Hiltunen keksi. Ehkä sitä ovat muutkin tehneet, mutta minulle tämä oli uusi kokemus. Suhtauduin epäillen, kun Pauli pyysi avustajaksi tekemään taivutuksia - käyttäen sähkökiuasta. Mutta aina kannattaa kokeilla. Ei muuta kuin aihion pää kiukaaseen, muutaman sentin kivien yläpuolelle. Pauli heitteli löylyä. Puu oli siis kuiva ennen tätä saunotusta. Noin 10 min höyryttämisen jälkeen taivutus muottiin. Kahden jousenaihion taivutukset onnistuivat kaikki ja helpolta tuntui.

27

Siinäpä hoituu taivutukset samalla saunoessa… Sama periaate kuin kattilan päällä folion alla höyryttäessä. Monia tapoja tosiaan löytyy.

Kiinnostaisi tehdä näitä halkaistuja/laminoituja rekurveja, niin saisi rakennettua kapeammat ja syvemmät rekurvit. Tällä saisi painoa alas. Jotain tähän tyyliin http://paleoplanet69529.yuku.com/topic/55475/1930s-inspired-flight-bow#.WZRIolFJZaQ
Kun tuommoista +15mm paksua ei enää mukavasti käännä yksipuisena ja jyrkkänä. Viimeisimmät rekurvit taitoin 12-13mm paksuna.

Mielenkiintoinen muutenkin tuo kärki ja jänneasetelma, iso luuppi joka yhdistyy vasta rekurvin pohjassa. Harmittaa kun paleoplanetilta löytyy huomattavan paljon juttua pituusjousista ja juuri rekurvijousista, mutta lähes kaikki kuvat on kadonneet milloin minkäkin kuvapalvelun poistuttua.

28

Jos teette recurvit keittämällä 30min ilman mitään esiliottelua vedessä, niin miten nopeesti otatte muotista pois? Ja miten nopeasti voi alkaa tilleröimään?

29

Jos päivän malttaa niin jo pystyy jatkamaan.

1 tykkäys
30

Keitto/höyrytys niin 24h kuten Mika sanoi jo. Jos liottelee etukäteen niin silloin saattaa kuivaa parikin päivää.
Kuumailmapuhaltimella ken saa ehjänä pysymään taiton, voi ottaa muotista heti viilettyä.

Semmoinen juttu muuten että tuoreen puun keittäminen on hyvä jippo, eikä tee halkeamia, kun se ei poista kosteutta puusta paljoa. Mutta kyllä muuten taipuu puu…