En ole kuullut tälläisestä kierteettömyysjutusta aikaisemmin. Olen vain olettanut että samoilla lainalaisuuksilla mennään kuin käsijousissakin.
Selailin juuri Berliinin varsijousinäyttelyn katalogin kuvia. Kaikissa missä on jänne päällä, näyttäisi myös olevan kierrettä.
Mitäs se sitten tarkoittaa?
Kierre hieman pienentää jänteen jäykkyyttä ja lujuutta. Tällöin kuitenkin puhutaan melko tiukasta kierteestä. Esim. teräsvaijereissa jäykkyyden menetys on n. 10-15%, lujuuden muistaakseni vähemmän.
Hyvin loiva kierre tuskin vaikuttaa oleellisesti mihinkään, on kuitenkin helpompi käsitellä kuin lankahuisku ilman kierrettä.
Tuonne hopottelin jotain: Varsijousen jänteet
Jotkut tekee kierteellä. Oma kompromissini on tehdä suoria.
edit. Siis varmuuden vuoksi olen tehnyt täysin suoria ilman yhtään twistaamista.
Ok. Eli ideana on että paksuissa jänteissä sisäpuolen säikeet jäisivät kierrettäessä löysemmälle kuin ulkopinnalla kulkevat. Kuulostaa ihan mahdolliselta.
Kirja: the crossbow, sir Ralph Payne-Gallwey. Sivu 111
Splicing is not feasible, because the string of a crossbow is not laid in coils like a rope, but consists of many fine threads stretched straight from one end of the bow to the other. If the bow-string was made in twisted strands like a rope, it would at once stretch and become useless.
2 tykkäystä
Tuo tarkoittaa punomista. Totta on että punottu jänne käsijousessa venyy alkuun aivan mahdottomasti.
1 tykkäys
Jos on mahtava 10mm paksu jänne ja se kiertyy kerran 50 mm:ssä niin ulkolaidan ja sydämen välinen pituusero on huimat 9mm, vastaavasti 5mm jänteellä ero on 2.4mm, joka sekin on kyllä liikaa jos säikeet olivat alunperin tasan. Ehkäpä jännettä ei kannata kiertää kuin ihan vähän. 5mm jänne ja kerran 100mm kierros niin ero on enää 1.2mm.
1 tykkäys
Tuo alimmainen näyttäisi jo kyllä menneen vähän överiksi tai sitten on haettu joustoa!
Epäilen että alkuperänen mennyt poikki ja vara/uusi jänne on ollut liian pitkä joten sitä olisi kiertämällä lyhennetty.
Itsellä kävi joskus idea hommata tätä.
Tehdä luupit näin.
Ja punoa paljon pellavaa ympärille. Saisi varmaan aika kestävän jänteen. Menee testiin.
Tuo on juuri se mistä Payne-Gallwey varoitti!
Veneiden köysiä pleissataan juuri noin.
Niin muuten onkin! Eiköhän dacron ole ihan ratkaisu teräskaareen, vaikka ei olekaan historiallisesti korrekti. itse tekisin varmuuden vuoksi kokonaan kierteettömän.
Pellavalla on muuten taipumus oikeasti venyä, Todikin myöntää tämän. Esimerkki skallagrimmilta, alkuperäinen oli 350 paunaa.
Itse väittäisin, että olipa jänne mitä tahansa, niin teräskaarienkin osalta pitäisi aika ajoin tarkistaa jänteen kuntoa ja tarvittaessa vaihtaa uusi.
Kaikki materiaalit venyvät vedossa, sitä jäykkyyttä kuvaa materiaalin kimmomodili. Viruma on pysyvämpi ei-palautuva venymän muoto, josta kyllä osa saattaa palautua ajan kanssa.
Dyneeman jäykkyys on niin eri kertaluokkaa pelavaan verraten, että päällä olevana se ei kyllä kantaisi mitään, kunhan näyttäisi.
Tämä olikin tarkoitukseni, mutta unohdetaan dyneema! Jännä kyllä kun nuo medieval crossbow king:in jänteet kestävät noin ja kaarissa on jopa 150 kiloa rasitusta. Mutta unohdetaan silti dyneema varmuuden vuoksi.
Tähän väliin kirjoitan vielä muistutukseksi, että kyseiseen Sir Ralphe Payne-Gallweyn ” The Book of the Crossbow” kirjaan tulee suhtautua varauksella. Muun muassa Tod Todeschini on maininnut usealla videollaan, että kirja sisältää useita 1800-luvun lopulla kirjoitettuja väärinymmärryksiä autenttisista varsijousista, ja tähän liittyy myös nuolenkärkiä joita ei ole löytynyt yhdestäkään museosta. Yleisesti ottaen kirjaa pidetään ikään kuin varsijousirakentajien raamattuna, vaikka todellisuudessa se sisältää useita ikäviä virheitä ja historiallisia epäkorrektisuuksia. Kirjassa on kuitenkin joitain oikeitakin juttuja, mutta sitä ei pitäisi lukea täydellisenä totuutena varsijousista. Itsekin tässä on tullut ihan käytännön kauttakin todettua, että rakentaaksemme oikeasti hyvän suoran kopion ainoa oikea tie on tutkia itse alkuperäisiä yksilöitä. Kirja on kuitenkin eräänlainen yleisopas ja siitä saa jotain osviittaakin varsijousista.
Jänteen suojan kuluminen on ollut viime aikojen ongelma. Asiaa on ratkottu niin jousen tukin, goatfootin kuin virepyörän kulmien pyöristämisellä. Naulojen kohdalla ei ole kulumaa.
Esimerkiksi moderneissa jousissa käytetty jännevahvikelanka on tosi heikkoa. Kokeilussa on nyt punottu teräslanka. Se tuntuu lupaavalle.
Huomenna pistän paremmin Kestotestiin, jos pääsisi viimein nuolia ja tähtäinpisteitä säätämään.
Näin olen itse tehnyt pellavalla. Väliin voi liimata vaikka säkkikangasta vahvikkeeksi. Näin saa tiiviin ja kestävän kun pelkkä suoraan punominen tekee noita rakoja.
Pituustestissä lensi saman 105m kuin vanhalla tukilla.
Tuo pituusammunta on hieman kinkkinen juttu, koska alkuperäisillä kompressio-tensio teräskaarilla nuolen lähtönopeudet ovat parempia kuin yhdestä jousilatasta tehdyillä kaarilla. 105 metriä tuolla 160lb suoralla ei häviä kuin muutaman kymmenen metriä Todin 180lb myötiksille. Pidän itse nuolen lähtönopeutta oleellisempana faktorina modernille jousiteräkselle kuin pituusammuntaa, jos verrataan alkuperäisiä teräskaaria moderniin teräkseen. Tämän takia teen suoria kevytnokkeisia teräskaaria ja käytän toki murtolujuudeltaan käytännössä varsijousi tarkoitukseen hajoamatonta terästä.
Alkuperäisten teräskaarien heittopituuksista on jonkun verran tietoa, mutta minulle alkuperäinen teräskaari tarkoittaa epätasalaatuista keskiaikaista terästä - ei modernia tasalaatuista terästä.