Loistavia jousia, hmmm. Mitähän se tarkoittaa? Ettei vaan ihan eri asioita eri ihmisille.
Eteläsuomalainen marjakuusi, mistä olen jousia tehnyt, on kuiva-tuoretiheydeltään luokkaa 550 kg/m3 eli jutikaksi höyheneistä höttöä, ja ottaa myötää sen mukaisesti eli kolme tuumaa kättelyssä, jos paunoja haetaan per leveys marjakuusen tapaan. Aivan kuten Frentz kuvailee, puu on karkeasyistä, keltaista ja huonosti lastuavaa, sydänpuu ei eroa voimakkaasti mantopuusta, puu on huonoheittoista, ja ennen kaikkea kieroutuvaa ja käyristelevää, vielä tilleröinnin aikanakin. Etelä-Suomessa kasvaa arviolta 80 parempaa jousipuulajia.
Kuten sanoin, jos muiden kokemuksia on uskominen, vaan voiko muiden kokemuksiin uskoa…?
PA-foorumilta, ihan täyspäiseltä ja kokeneelta kaverilta (WillS) lainattua:
"Ring count means next to nothing sometimes. Personally I’ve used English Yew with about 6 rings to the inch that made bows well over 100lb even though the stave was roughed out to be about 50-60lb. I’ve also seen some astonishingly high poundage self yews made of English timber with coarse rings - 150lb range at least. If the wood is healthy the bow will be good.
I don’t know if its more important with American Yew (you certainly see it bandied about on stave websites a lot as a way of distinguishing “premium” timber) but it definitely doesn’t guarantee a good bow, having a high ring count with European Yew. "
Will Shermaniin meni luotto, kun hän keuhkosi kiivaasti jousipuun monivuotisen seasonoinnin välttämättömyydestä, tietenkin vailla mitään näyttöä.
Ekseptionalismilla on voimaa näissä henkilökohtaisissa näkemyksissä. Totta kai ne jousiyksilöt, jotka uhmasivat dogmeja ja odotuksia nostetaan framille. Puulaji tai puuyksilön ominaisuudetkaan ei ylipäätään sanele kuin murto-osan jousen onnistumisesta.
On huomattava, että se, että marjakuusi on hidaskasvuista tai vuoristosta ei ole koskaan ollut mikään tae sille, että puu on hyvää jousipuuta. Sekin voi olla kelvotonta. On kuitenkin paljon todennäköisempää, että paksulustoinen, niukasti kesäpuuta sisältävä marjakuusi vaikkapa Etelä-Suomesta tuottaa kehnoa jousipuuta. Kuuden luston hyvä jousi on poikkeus, ei 50 luston hyvä jousi.
Samaa kuin Sherman toistaa myös Derek Hutchinson, eli “Del the cat”. Häneltä löytyy noita todella harvasyisiä marjakuusijousia yli sadan paunan.
Vai luotto… tuntuu yhdellä jos toisellakin olevan turhia päähänpinttymiä, että en minä noista hätkähtäisi. Voiko Derekin kokemuksiin luottaa?
Ei Wilillä ole kuin muutaman kymmen kunta enkku marjiksia takana ja se miten jotkin päällepäin täys priima yksilöt hajosivat tai suuresta ympärys mitoistaan huolimatta olevat jouset ylsivät vain normitaulu jousien paunoihin oli mysteeristä aikaa.
Yksi merkillisimmistä oli hänen “doom yew” satonsa joista oli niin sutta ja sekundaa kuin myös pari jäykintä joustaan ikinä. Yhdenkin rungon toisen puolen palikasta tuli vaivanen 60+lb jouska kun toiselta puolelta runkoja joissa syyt olivat lähes puolet paksumpia mittari heitti samoilla mitoilla 150lb puolelle.
Se mitä Will silloin väitti vastaan oli lukematomien enkku ukkojen järjettömiin seasonin aikoihin kun useat käskivät pistämään jopa ranteen paksuiset kepit moneksi vuodeksi varastoon vetäytymään ennen halkaisua. Tämä oli se myytti, että oli puu mikä tahansa niin ensimmäisen +/-10 vuoden kuivatuksen aikana ei saanut edes päälle hengittää.
Willin menetelmä on lähes identinen omaan tapaani säilyttää ja työstää puuta.
Isot rungot puliksi heti kun jaksaa ja varastoon kunnes kosteus ei enää putoa (tää on joko kuukausi ja viikkoja pääl tai sitten kun taas musitaa, että mulla olikin myös tuollainen hyllyssä!?) Lopullisiin mittoihin työstö ja perään maltillinen tilleröinti noin 20" tuumaan. Sitten lä,mpökäsittely jos haltaan ja lopuksi tilleröinti noin 26 tumaan ja ei muuta kuin ampumaan ja katsomaan mihin asettuu. Jos tuli virumaa niin lämpöö peliin.
Tästäkin väiteltiin jonkin aikaa muutaman vanhemman ukon kanssa kun eivät voineet hyväksyä että entis aikaan olisi muka lämpöö käytetty vaikka MR jousienkin joukossa oli useampia keppejä joiden vatsassa sekä yllätys yllätys nokkien lähellä oli aika selviä paahtamisen merkkejä.
Itselläni on tähän asti kaikki suomessa kasvanut marjakuusi (puu sekä pensas) tavalla tai toisella ottanut itseensä ja myötistynyt joko heti alussa tai vähäisenkin ammun aikana. Vain muutaman ulkomalta hankittu on pitänyt itsesä oikein sotilaallisessa ryhdissä ja laukauksiakin on ihan mukavasti takana.
Paahtamisesta on todisteita niin monen kansan keskuudesta niin pitkältä ajalta, sekä jousissa näkyvien paahtojälkien että eksplisiittisten kirjallisten kuvausten muodossa, että on kyllä sivistyksen puutetta väittää että sitä ei käytetty.
Wilille tuli jopa yksityis viestejä joissa häntä syytettiin aika voimakkain sanoin jos jatkaa lämpökäsittelystä puhumisesta koska tällainen harhaoppi menee täysin ylivoimaisen legendaarisen marjakuusi mytologian tielle (muunmuassa Mark Strettonilta sekä David Pim:iltä )
Testasitko Tuukka sitä Hietaniemen hautausmaan marjakuusta?
Kasvanut 40 vuotta tiheänä metsikkönä kallioisella ja tuulisella meren rannalla riutuen. Mielestäni yllättävän laadukasta tavaraa suomen olosuhteissa.
Minulla on vieläkin jokunen staavi jäljellä, varmaan kohta kymmenen vuotta vanhoja.
Osaget saapu tossa pari päivää sitten. Laitoin likoomaan kaheksi päivää ja sitten jääkaappiin kesäkuulle asti.
On joku pakkasen kestävä jalostus kyseessä mitä lapusta lukee. Ei tiedä vaikka se eläisikin täällä pohjolassa. Huolen aiheena onkin, tuleeko pensasta vai rankaa… Kokeilen juuri nakata sekaan kuusta ja koivua. Joutuisivat kilpailemaan valosta, eli rungolle pituutta, vähän oksia. Ainiin, kuusi suojaa myös pakkaselta ja maa on muljattua, eli pakkasen suojaisa paikka kyseessä.
Hietaniemen jutikat on tosiaan parasta, mitä mun käsiini on päätynyt, siis tätä Suomessa kasvanutta. Tein Ochsenmoorin jousen (maailman vanhin marjakuusijousi) replikan toisesta sulta saamastani steivistä. Löydön mittoihin tehtynä keppi ei kaipunut lattiatillerissä täysillä painamalla kuin pari senttiä Toinen puolisko odottaa vielä arvoistaan inspistä. Takavuosina kyllä oli kollegoilta tietoa, että Hietiksen marjakuusistakin tehdyt jouset on paukkuneet ennemmin tai myöhemmin hajalle.
Euroopanmarjakuusta mulla on yksi melko huonolaatuinen steivi Norjasta. Se on painoltaan, tiheydeltään, tiiviydeltään ja olemukseltaan aivan toiselta planeetalta kuin parhaatkaan näkemäni suomalaiset japaninmarjakuuset.
Heräsi kiinnostus: mikäs keissi tämä Hietaniemen marjakuuset ovat? Muutama vuosi sitten törmäsin ekan kerran niihin, Ruskeasuolla oli pari mulle tuntematonta jantteria ampumassa ja kun utelin että mistä ihmeestä marjakuusta niin sanoivat että Hietaniemestä. Eivät halunneet enemmän avata asiaa niin hienotunteisesti vaikenin. Top secret?
Joskus 2000 alussa helsingin hietaniemen hautausmaalla tehtiin uudistus joka yhteydessä siellä kasvanut vanha marjakuusi aita leikattiin ja muutama ukkeli kävi sieltä parit pöllit itselleen kähmimässä. Puita oli todella paljon, mutta eipä niitä enää kenenkään varastossa tunnu olevan jäljelä.
Taisi olla 2004 tai 2005. Juri kävi sieltä ihan reilun satsin hakemassa luvan kanssa, ei mitään kähmintää. Muutkin, varmaan kymmenkunta kaveria, hakivat, mitä löysivät. Itse hain pari pölliä lounastauolla aika pian kaatamisen jälkeen, silloin niitä hyviä ei ollut enää kovin montaa jäljellä, vaikka iso pino puuta siellä olikin. Taisin saada niistä neljä aihiota - yksi jousi hajosi noin 500 laukauksen jälkeen, toinen on käytössä lonkkarina, kolmas on esityöstetty mutta se oli tosi huono aihio ja neljäs on vielä staavina.
Juu, kannattaa yleensä kysyä lupa ennen kun alkaa kähmimään. Tuli vieläpä kiire kähmiä niin paljon kuin ehti, tuollaista tilaisuutta kun ei ehkä enää tule.
Loput veivät kaatopaikalle, kun eivät puun myrkyllisyyden vuoksi uskaltaneet käyttää polttopuina. Niin kuin mukamas mitään savua olisi terveellistä hengittää.
Minulla on niitä vieläkin jäljellä jonkun verran, kiemuraisimpia pahnanpohjimmaisia tosin. Marjakuusta on kuitenkin helppo oikoa höyryllä, tai sitten voi vaikka yhdistellä kahdesta pulikasta kahvaliitoksella.
Jurin kanssa oltiin siellä ihan höpnaadissa ja lyötiin pöllejä autot täyteen. Oliskohan minulla ollut oikein peräkärrykin mukana. Tuntui pahalta, kun ne kaikkein parhaimmat oli tietenkin laitettu graniittipaasivaraston aluspuiksi.
Minulla on tuota vielä aika lailla jäljellä… kaksi jousta olen niistä ehtinyt tehdä.
)
Toinen puolisko odottaa vielä arvoistaan inspistä. Takavuosina kyllä oli kollegoilta tietoa, että Hietiksen marjakuusistakin tehdyt jouset on paukkuneet ennemmin tai myöhemmin hajalle.