Puun taimet, tammi, jalava, pähkinä

Ei Wilillä ole kuin muutaman kymmen kunta enkku marjiksia takana ja se miten jotkin päällepäin täys priima yksilöt hajosivat tai suuresta ympärys mitoistaan huolimatta olevat jouset ylsivät vain normitaulu jousien paunoihin oli mysteeristä aikaa.
Yksi merkillisimmistä oli hänen “doom yew” satonsa joista oli niin sutta ja sekundaa kuin myös pari jäykintä joustaan ikinä. Yhdenkin rungon toisen puolen palikasta tuli vaivanen 60+lb jouska kun toiselta puolelta runkoja joissa syyt olivat lähes puolet paksumpia mittari heitti samoilla mitoilla 150lb puolelle.

Se mitä Will silloin väitti vastaan oli lukematomien enkku ukkojen järjettömiin seasonin aikoihin kun useat käskivät pistämään jopa ranteen paksuiset kepit moneksi vuodeksi varastoon vetäytymään ennen halkaisua. Tämä oli se myytti, että oli puu mikä tahansa niin ensimmäisen +/-10 vuoden kuivatuksen aikana ei saanut edes päälle hengittää.

Willin menetelmä on lähes identinen omaan tapaani säilyttää ja työstää puuta.
Isot rungot puliksi heti kun jaksaa ja varastoon kunnes kosteus ei enää putoa (tää on joko kuukausi ja viikkoja pääl tai sitten kun taas musitaa, että mulla olikin myös tuollainen hyllyssä!?) Lopullisiin mittoihin työstö ja perään maltillinen tilleröinti noin 20" tuumaan. Sitten lä,mpökäsittely jos haltaan ja lopuksi tilleröinti noin 26 tumaan ja ei muuta kuin ampumaan ja katsomaan mihin asettuu. Jos tuli virumaa niin lämpöö peliin.

Tästäkin väiteltiin jonkin aikaa muutaman vanhemman ukon kanssa kun eivät voineet hyväksyä että entis aikaan olisi muka lämpöö käytetty vaikka MR jousienkin joukossa oli useampia keppejä joiden vatsassa sekä yllätys yllätys nokkien lähellä oli aika selviä paahtamisen merkkejä.

Itselläni on tähän asti kaikki suomessa kasvanut marjakuusi (puu sekä pensas) tavalla tai toisella ottanut itseensä ja myötistynyt joko heti alussa tai vähäisenkin ammun aikana. Vain muutaman ulkomalta hankittu on pitänyt itsesä oikein sotilaallisessa ryhdissä ja laukauksiakin on ihan mukavasti takana.

Yhteenveto marjakuusesta:

  • Marjakuusen laatua ei voi suoraan päätellä lustonpaksuudesta.
  • Tiheälustoinen marjakuusi on useimmiten hyvää jousimateriaalia.
  • Paksulustoinen marjakuusi voi olla hyvää jousimateriaalia.
  • Suomalainen marjakuusi on yleensä toimivaa mutta kehnoa jousimateriaalia.

Mitäs muuta?

Elinikä olisi kiva myös selvittää, mutta tämä onkin jo vähän kimurantimpi kun ei noist varmaan kukaan pidä kirjaa…

That’s about it.

Paahtamisesta on todisteita niin monen kansan keskuudesta niin pitkältä ajalta, sekä jousissa näkyvien paahtojälkien että eksplisiittisten kirjallisten kuvausten muodossa, että on kyllä sivistyksen puutetta väittää että sitä ei käytetty.

Wilille tuli jopa yksityis viestejä joissa häntä syytettiin aika voimakkain sanoin jos jatkaa lämpökäsittelystä puhumisesta koska tällainen harhaoppi menee täysin ylivoimaisen legendaarisen marjakuusi mytologian tielle (muunmuassa Mark Strettonilta sekä David Pim:iltä :smiley: )

Testasitko Tuukka sitä Hietaniemen hautausmaan marjakuusta?
Kasvanut 40 vuotta tiheänä metsikkönä kallioisella ja tuulisella meren rannalla riutuen. Mielestäni yllättävän laadukasta tavaraa suomen olosuhteissa.
Minulla on vieläkin jokunen staavi jäljellä, varmaan kohta kymmenen vuotta vanhoja.

Mullakin muutama tiukka ja tiheä marjakuusi. Ei siis kaikki ole sutta mitä maassamme kasvaa, mutta hakea saa kyllä laatua.

Aikamoinen debaatti saatu tänne aikaan!

Asiasta kukkaruukkuun…

Osaget saapu tossa pari päivää sitten. Laitoin likoomaan kaheksi päivää ja sitten jääkaappiin kesäkuulle asti.
On joku pakkasen kestävä jalostus kyseessä mitä lapusta lukee. Ei tiedä vaikka se eläisikin täällä pohjolassa. Huolen aiheena onkin, tuleeko pensasta vai rankaa… Kokeilen juuri nakata sekaan kuusta ja koivua. Joutuisivat kilpailemaan valosta, eli rungolle pituutta, vähän oksia. Ainiin, kuusi suojaa myös pakkaselta ja maa on muljattua, eli pakkasen suojaisa paikka kyseessä.

Odotukset ovat korkealla


Muokkaus: Nää tulikin briteistä eikä jenkkilästä.

1 tykkäys

Hietaniemen jutikat on tosiaan parasta, mitä mun käsiini on päätynyt, siis tätä Suomessa kasvanutta. Tein Ochsenmoorin jousen (maailman vanhin marjakuusijousi) replikan toisesta sulta saamastani steivistä. Löydön mittoihin tehtynä keppi ei kaipunut lattiatillerissä täysillä painamalla kuin pari senttiä :slight_smile: Toinen puolisko odottaa vielä arvoistaan inspistä. Takavuosina kyllä oli kollegoilta tietoa, että Hietiksen marjakuusistakin tehdyt jouset on paukkuneet ennemmin tai myöhemmin hajalle.

Euroopanmarjakuusta mulla on yksi melko huonolaatuinen steivi Norjasta. Se on painoltaan, tiheydeltään, tiiviydeltään ja olemukseltaan aivan toiselta planeetalta kuin parhaatkaan näkemäni suomalaiset japaninmarjakuuset.

1 tykkäys

Heräsi kiinnostus: mikäs keissi tämä Hietaniemen marjakuuset ovat? Muutama vuosi sitten törmäsin ekan kerran niihin, Ruskeasuolla oli pari mulle tuntematonta jantteria ampumassa ja kun utelin että mistä ihmeestä marjakuusta niin sanoivat että Hietaniemestä. Eivät halunneet enemmän avata asiaa niin hienotunteisesti vaikenin. Top secret?

Joskus 2000 alussa helsingin hietaniemen hautausmaalla tehtiin uudistus joka yhteydessä siellä kasvanut vanha marjakuusi aita leikattiin ja muutama ukkeli kävi sieltä parit pöllit itselleen kähmimässä. Puita oli todella paljon, mutta eipä niitä enää kenenkään varastossa tunnu olevan jäljelä.

Taisi olla 2004 tai 2005. Juri kävi sieltä ihan reilun satsin hakemassa luvan kanssa, ei mitään kähmintää. Muutkin, varmaan kymmenkunta kaveria, hakivat, mitä löysivät. Itse hain pari pölliä lounastauolla aika pian kaatamisen jälkeen, silloin niitä hyviä ei ollut enää kovin montaa jäljellä, vaikka iso pino puuta siellä olikin. Taisin saada niistä neljä aihiota - yksi jousi hajosi noin 500 laukauksen jälkeen, toinen on käytössä lonkkarina, kolmas on esityöstetty mutta se oli tosi huono aihio ja neljäs on vielä staavina.

Kähmintää luvalla :smiley:

1 tykkäys

Juu, kannattaa yleensä kysyä lupa ennen kun alkaa kähmimään. Tuli vieläpä kiire kähmiä niin paljon kuin ehti, tuollaista tilaisuutta kun ei ehkä enää tule. :grimacing:
Loput veivät kaatopaikalle, kun eivät puun myrkyllisyyden vuoksi uskaltaneet käyttää polttopuina. Niin kuin mukamas mitään savua olisi terveellistä hengittää.
Minulla on niitä vieläkin jäljellä jonkun verran, kiemuraisimpia pahnanpohjimmaisia tosin. Marjakuusta on kuitenkin helppo oikoa höyryllä, tai sitten voi vaikka yhdistellä kahdesta pulikasta kahvaliitoksella.

Jurin kanssa oltiin siellä ihan höpnaadissa ja lyötiin pöllejä autot täyteen. Oliskohan minulla ollut oikein peräkärrykin mukana. Tuntui pahalta, kun ne kaikkein parhaimmat oli tietenkin laitettu graniittipaasivaraston aluspuiksi.

Minulla on tuota vielä aika lailla jäljellä… kaksi jousta olen niistä ehtinyt tehdä.

2 tykkäystä

Kaverit sai marjakuusta Hämeenlinnassa rakennustyömaan alta. Kuulemma on ohutta ja paksumpaa lustoa kasassa, kumpaakin. Siis nyt talvella.

Jahas, osage kurkkaa.

4 tykkäystä

:muscle:jeah

Koe kappaleet on nopeasti kasvanut, ylhäällä jalavat alhaalla osaget.
Ens syksyllä alkaa massa tuotanto!


Progress, osage tykkää lämpimästä. Kohta pistän ruukkuun ja koristeeksi tänne olohuoneeseen.

Pähkinät on taimitarhassa, venailemassa talven ylitse ensi kevättä.

Tammet kasvaa hyvin.

Jallut menee miten menee, kuvasta näkee. Aattelin vaan kerätä muovikassillisen siemeniä ja mennä kylvämään mettään. Eiköhän jokunen pitäis lähteä.