Puujousella kalastaminen

Olen kalastanut jousella sekä rannalta käsin päivänvalossa että veneestä käsin valonlähteen kanssa. Jousimetsästyksen jälkeen kaikista hauskinta ja elämyksellisintä jousenkäyttöä! Viime kerrasta on jostain ihme syystä vuosia, joten muisteloksi menee.

En tunne yhtään luonnonkansaa, joka olisi laittanut siimaa kalanuolen perään, vaikka jousella kalastamista harjoitettiin ympäri maailman. Niinpä en ole omissa kalastusnuolissanikaan käyttänyt siimaa. Nuolesta kuuluu tehdä pitkä ja raskas, ja se avustaa nuolen ja kalan ylös saamisessa.

Obinugrilaiset kansat käyttivät jousikalastukseen haarakärkisiä nuolia. Siitäpä malli omiinikin. Jousikalastus ei ollut Hantimansiassa mitään sunnuntai-iltapäivän puuhastelua vaan vakavaa ravinnonhankintaa. Hyvä jousikalastaja saattoi palata kevätkalastusreissulta vene kirjaimellisesti täynnä haukea ja särkeä. Ilman siimoja, ilman harppuunakärkiä.

Nuolen ei tarvinnut olla edes läpäisevä. Kalifornian shasta-intiaanit kalastivat jokitaimenia huippupitkillä ristipäisillä kolkkanuolilla: nuolen etupää upotettiin veteen ennen laukausta ja kalaa tähdättiin päähän.

Tein omista kalanuolistani 90 cm pitkiä ja varustin ne pikkusormen paksuisilla tammivarsilla. Kalastuskaverin takomien haarapäisten rautakärkien painoa en muista, mutta kokonaiset nuolet painoivat 70 grammaa eli liki 1100 greiniä kappale. Sulitukset ovat turhia näiden kanssa, ja ohjaamattomiksihan ne kastuisivatkin kättelyssä. Tuollaisen sotanuolen lähettäjäksi sopii jousikalastuksessa noin 40-paunainen yksipuinen lyhytjousi. 30 paunaa riittäisi useimmissa tilanteissa. Lyhyt jousi on verrattoman paljon kätevämpi käsitellä veneessä kuin pitkä.

Tyyni tai lähes tyyni sää on ehdoton kalojen löytämiselle veden alta. Vesi tosiaan taittaa näkymää, joten kalaan tähtäämällä ampuu ohi. Täytyy ampua kalan alle, niin osuu. Merilahnat möllöttävät toisinaan halogeenin loimussa muutama metri veneestä vaaleina haamuina, korkea kylki nuolta kutsuen. Joskus ne eivät hätkähdä vierestä ohi mennyttä laakia metriä kauemmas, jolloin tilanne jatkuu, mikäli varanuoli on käden ulottuvilla (Siperia opettaa). Hauki on toinen yleinen kohde, jos lahnaa arempi. Mennan viittaama kevätkudulta ampuminen onkin sitten ihan toinen juttu, ja laitonta sääntö-Suomessa.

Puunuolen etu on kelluvuus: kalastusnuolet löytyvät aina, ilman talutushihnaakin.

Sopivasti kalan reunaan (näitä tulee) osuessaan haarakärki silpaisee kalan selkärangan poikki, jolloin saaliin voi poimia kuin valmiiksi pudonneen omenan. Samanlaisesta reunaosumasta tavanomaisen kärkevä kärki ottaisi vain kimmokkeen. Keskelle kalaa jysähtänyt, kunnolla teroitettu haarakärki menee läpi, eikä ~kiloinen kala sen jälkeen pakene mihinkään, kunhan väräjää seipään varressa. Isompiin kaloihin osumista minulla ei ole omaa kokemusta. Varuiksi laitettiin haarakärkien kylkiin pari väkästä. Rankaosuma tappaa varmasti vaikka viisikiloisen hauen, eikä se tuumaisen vitaalireiän kanssa pitkälle potki, mutta miten mahtaa huonon osuman kanssa käydä. Hyväksi todettu keino estää kalan menettäminen on painaa nuoli kaloineen pohjaa vasten, jolloin kalan voi poimia käsin pohjasta.

Kuvassa yhden käyttämäni kalastusnuolen kärkipää. Kärki on ottanut runttua, mutta on edelleen käyttökelpoinen

1 tykkäys

Näitä nuolia pitää tehdä!!! Mä niin diggaan Tuukan tietopakettien tyylistä sen kummemmin arvottamatta porukkaa täällä.

Saiskohan alla olevan kuvan mukaisesta kärjestä kalanuolta? Tarvitseeko väkäsiä? Kärki on 38 mm leveä ja painaa 14 g, sille kaavaillun varren kanssa kokonaispaino olisi 45 g ja -pituus 72 cm, miltä kuulostaa?

No siinäpä on todellinen rautainen poikkikärki! Kuinkahan hirmuinen vedenvastus tuollaisella liki 40-millisellä kärjellä on? Tuo toimisi lähinnä katkaisemalla kalan rangan, läpäisyä ei lie juuri yhtään, eikä tarttuvuutta.

45 grammaa on mielestäni ihan alarajoilla tehokkaalle kalastusnuolelle. Vesi hyydyttää tavanomaiset nuolet tosi nopeasti, eikä ole mitään ongelmaa käyttää 70-grammaista nuolta kevyehkön puujousen kanssa. Miksi tehdä nuolesta vain 70-senttinen? Pidempi ja siinä sivussa raskaampi nuoli toimii paremmin.

Joo, sitä mietin itsekin, että varmaan olisi hyvä selkärankaosumissa ja tuollainen leveys vielä ehkä takaisi paremmman osumismahdollisuuden. Kulma tuossa terässä on vähän sellainen kirvesmäinen. Mutta, kannattaako tollasella sitten lähteä edes yrittämään vai hommaanko suosiollla parempia? Voisihan tuota ehkä yrittää muokatakin…

Mites puiset kalakärjet, löytyykö niistä käyttökokemuksia tai tietoa? Painaviahan niistä ei saa, joten varren on pakko olla massiivinen. Niitä vääntäisi paljon helpommin kuin metallisia ja mielummin sitä olisi omavaraisempi tässäkin asiassa. Kokeilin vähän yhteen tammen vesaan, taisi tulla ihan liian pieni, mutta muodon hakemista tuo lähinnä olikin. Leveys vain 14 milliä ja väkäsen uran syvyys 7 mm. Kärjen paksuin kohta kapeimmassa kohdassa eikä mennyt kovaa vääntämälläkään poikki. Seuraava isompana ja ehkä tuplaväkäsillä?

Itse tein tuommoisen ekan kolmen (kaksi haukea ja yksi lahna) reissun jälkeen. Näihin käytin tavallista taulukärkeä jossa oli naula piikkinä. Ruma kuin mikä joten päätin panostaa

11mm leveä toiseen suuntaan ja 8mm toiseen oleva esi varrellinen hikkori nuoli luu koukulla sekä luu piikkillä.

Aijai, kyllä on hienoja! Oletko tehnyt puusta vastaavanlaisia tai korvikkeita?

Yhteen taulukärkeen porasin minäkin reijän ja avainlenkistä väkänen, mutta siitäkin tuli ruma kuin…

En ole puisia koukkuja tehnyt kuin atraimeen. Nekin tein tammesta.

Tein nyt muutaman vähän isomman koukkukärjen taikinamarjan tyvipuusta. Toisessa leveys 13 mm ja toisessa 16 mm, pituudet noin 40 mm. Paahdettuja ja sitten hyvin hienolla hiekkapaperilla siloitettu, pinta on kuin muovipinnoitteen jäljiltä ja kärki yhtä terävä ellei terävämpikin kuin tuliterä taulukärki. Kiinnitin kärjet pihkalla 71 cm ja 89 cm taikina- ja happomarjavarsiin, ja liitoksen päälle laitoin lopuksi tuohta. Voi olla kyllä, että joutuu vielä vaihtamaan raskaammat varret tilalle.

Nuo eivät varmaan ainakaan kovin montaa iskua kestä kiviin tms, mutta ovat helppotekoisia, joten varalle voi tehdä muutamia. Onnistuisikohan muuten tuollaisen haarakärjen tekeminen puusta?

Minkälaisia kokemuksia teillä on puukärjistä yleisesti ja mistä puista olette niitä tehneet?

Taikinamarjasta minäkin tein ensimmäiset erilliset puukärkeni joskus 1990-luvun alussa. Nyt on uusia taikinamarjaisia työn alla, saapa nähdä, milloin ehdin viimeistellä ja varttaa.

Vesi jarruttaa nuolia ihan mukavasti, minkä ansiosta puukärki ei ole välttämättä läheskään niin lyhytikäinen kuin kivekkäässä maastoammunnassa. Yleensä rautaisissa kalakärjissä ei ole laakin jälkeen mitään jälkeä, mikä kertoo siitä, että puukärkikin todennäköisesti kestäisi oikein hyvin.

Minkä mallisia kärkiä olet tehnyt? Laittele kuvia kun valmistuvat.

Jousikalastuskuume senkun pahenee… Kesäkuun 20. päivän jälkeen näyttäisi loppuvan kielto, joten koko heinäkuun loma natsaa aika hyvin. Vielä pitäisi malttaa pari kuukautta odotella.

Välineistö alkaa olla valmiina, taikinamarjakärjillä mennään ensisijaisesti (varalla taulukärki+naula -yhdistelmä). Lupa-asia ei ole ihan niin selkeä, eli mitä kaikkia maksuja täytyy maksaa? Kalastonhoitomaksu nyt ainakin, mutta onko lisäksi vielä jotain?

En osaa tuohon lupa-asiaan valaista, kalastuslakiahan on äskettäin muutettukin isosti re: läänikohtaiset / vesistökohtaiset maksut ym. Mutta täytyy vain sanoa, että innolla odotan minäkin Markuksen primilyhkäri-taikinamarjakärki-kalastuskokeiluja!

1 tykkäys

Tämä ei mene viehekalastusluvalla eli pitää hankkia vesialueen omistajan tai haltijan lupa. Kalastuksenhoitomaksu pitää tietysti myös olla maksettuna. Useimmiten varmaan nämä jousikalastushommat vertautuvat tuulastukseen, joten sellaiseen soveltuvaa lupaa kannattaa kysellä. Vähän alueesta riippuu saako luvan ostaa yksityiseltä, osakaskunnalta tai joltain isommalta osakaskuntien muodostamalta kalastusalueelta, joten voi joutua hetken etsimään oikeaa luvanmyöntäjätahoa.

2 tykkäystä



Kokeilimpa itsekin viimein jousikalastusta juhannuksena. Ihan mielenkiintoista puuhaa. Kelit oli hyvät, mutta vesi oli liian sameaa. Lokaatio oli pohjanmaalla. Homma toimi niin, että kaveri huopasi ja seisoin veneen perässä jousineni. Näin pääsinkin pari kertaa ihan kalojen viereen, mutta ainoa havainto niistä oli pakomolskahdus kaislikossa. Kaloja oli muuten paljon ja uistimilla niitä saatiinkin ihan tarpeeksi.
Jousena oli lyhyt jännetammi 46#@20" ja nuolet olivat noin 100cm pitkät 10mm mäntyrimat kuvan mukaisesti teritettyinä. Terät on tehty 2mm pikateräksestä ja massa 125gn. Nuolten massa on noin 700 graania. Testilaakien perusteella ihan toimiva setti.

3 tykkäystä