Puujousella kalastaminen

Suonteelle meinasin mennä. Se on kirkas järvi ja lääniä riittää. :stuck_out_tongue:

En ole Keski-Suomen saloilla liikkunut muuta kuin töiden puolesta pari kuukautta 10 vuotta sitten, mutta kyllä oli vakuuttavia maastoja ja vesiä, ei voi muuta sanoa.


Kaksi lahnaa meni tunnissa omasta ranta passista ja toinen tuli hyvälle hollille noin metrin päästä. Ammuin mutta arvaten yli meni !

Nuoli kyllä lähti puhtaasti sekä suoraan ja yli metriseen veteen sujahti pohjaan pystyy. Kärki kesti ainakin hiekkaan osumisen.

8 tykkäystä

Tein keskikesällä pari uutta ja uudenlaista kalastusnuolta. Suunniteltuani ensin paperille hienon symmetrisiä väkäkärkiä totesin, ettei sellaisia ole tehtävissä rälläkän kanssa. Annoin sitten työkalun toteuttaa itseään ja tein rälläkän näköisiä pistoja konesahanteräaihioihin. Olennaista on, että kärjessä on väkäsiä, ja niitä nyt on.

Varret olivat tammea ja itse nuolitruutalla tehtyjä, pituus 28" ja nelisen tuumaa varsista ulos tulevat väkäkärjet sen päälle.

Pääsin heinäkuussa koeponnistamaan uusia nuolia. Ammuin kaksi riistalaakia, yhden kummallakin uudella nuolella, matalassa, aurinkoisessa, mutapohjaisessa poukamassa nopeasti uivia 20-senttisiä särkiä kohti, kuudesta ja seitsemästä metristä. Nuolet menivät korossa just, mutta vetivät parikymmentä senttiä vasempaan, jo noin lyhyellä matkalla. Tuunausta siis tarvittiin.

Lyhensin nuolivarsia reippaasti, siten, että pitkäkärkisten nuolten kokopituudeksi jäi vähän yli 28". Koeammunta solumuoviin kertoi, että linjat olivat nyt kohdillaan. Nuolten spinet vähän 60 paunan molemmin puolin, massa 730 greinin tuntumassa.

Vanhan ajan haarapäinen kalanuoli, joiden kanssa merijousipyydettiin sujuvasti lie 17 vuotta sitten, toimi sen sijaan surkeasti nykyisestä kalustostani ammuttuna: nuoli oli tiiliskivimäisen hidas, ja lipui arvovaltaisesti kymmeniä senttejä vasemmalta linjasta ohi. Myös tätä nuolta piti tuunata: lyhensin 90-senttistä nuolta radikaalisti, lähelle uusia kalanuolia, ja hioin sen varren reilusti notkeammaksi, vähän päälle 60-paunaiseksi. Jo alkoi lentää linjassa, ja reippaasti nopeammin kuin täyspitkänä.

Päätin pähkäiltyäni sulittaa uudet kalanuolet, hanhensulkien matalantiiviillä kääntöpuolilla. Uusilla nuolilla oli sulittamattomina nimittäin taipumus lähteä kääntymään lennossa kyljelleen, mikäli ammuin huonolla tekniikalla, esimerkiksi jännettä näpäten. Jahtinuolten tärkeimpiä ominaisuuksia on niiden anteeksiantavuus, siispä sulitus.

Luotto on korkealla uusien nuolten suhteen. Tarkoitus on päästä vielä tämän loppukesän aikana tositoimiin, pitkästä aikaa. Yökalastuksen vaatiman valosysteemin rakentaminen on otettava haltuun ja pantava toteen. Ei ihan pala kakkua, primitiiville.

5 tykkäystä

Eikös jäykkä nuoli nimenomaan karkaa vasemmalle? Eli kimpoa kahvasta. Kun löysä menee oikealle. Mun ajattelun mukaan oisit tarttenu pidemmän varren.

Kivaa kesäpuuhaa olisi tuo jousikalastus. Eikun laiturille kattelemaan, mutta kirkas vesi auttaisi siinä.
Yökalastuksessa joku tehokas otsavalo riittänee.

Ei se ole niin yksinkertaista, Jere. Liian jäykkä nuoli vetää vasemmalle, mutta liian löysä voi vetää joko oikealle tai vasemmalle. Mulla on lukuisia jälkimmäiseen ryhmään kuuluvia jahtinuolia. On siis täysin mahdollista pilata vasemmalle vetävä nuoli lopullisesti hiomalla siitä taipuisampi.

Modernista puujousiammunnasta poikkeavat kärjet, kuten tässä, heittävät vielä modernin puujousiammunnan nyrkkisäännöt ja spinetaulukot romukoppaan. Olen tehnyt esimerkiksi mesoliittisia rekonstruktionuolia, joiden varsien piti spinettää 78#, jotta ne lensivät ollenkaan siivosti 48-paunaisesta yksipuisesta jousesta.

Uudet kalanuolet olivat alkujaan huomattavan pitkiä, luokkaa 32 tuumaa päästä päähän. Tiesin pari laakia ammuttuani, että pituus ei tässä tapauksessa auta mitään. Ja aivan kuten aavistin, varsien lyhentäminen toi nuolet tarkalle alueelle.

Vanha kalanuoli, joka oli 36-tuumainen + kärki, oli ihan surkea lyhytvetoiseen selffariin. Nuolen radikaali lyhentäminen ja samanaikainen ohentaminen paransi sen lennon kuin taikaiskusta.

Tehokas otsavalo ei riitä yökalastuksessa mihinkään - voi että kun olisi helppoa, jos riittäisi. Voimakkaat otsalamput tuottavat semmoiset 1000 lumenia valotehoa, useimmat paljon vähemmän, 100 - 500.

Yökalastukseen tarvitaan vähintään 10 000 lumenia valotehoa. Tehokkaimmissa erikoistaskulampuissa (jollaisen voisi teoriassa kytkeä pään sivuun) turbo-asetuksella päästään lähelle tuota, mutta akku kestää silloin pari, kolme minuuttia, kun virtaa tarvitaan pariksi, kolmeksi tunniksi. 10 000 lumenia useammaksi tunniksi vaatii 15-kiloista akkua virranlähteeksi.

Toinen massiivinen ongelma otsa- ja taskulampuissa on, että lähes kaikkien ledilamppujen värilämpötila on täysin väärä veden alle näkemiseen, luokkaa 4000 - 6000 kelviniä: tuollaisella valolla ei näe veden, saati samean suomalaisen järviveden sisään, vaikka tehoja olisi kuinka. Tarvitaan kellertäviä, lämpimiä sävyjä, luokkaa alle 3000 kelviniä.

Ym. spekseillä varustettuja valoja ei ole kaupassa tarjolla - sellainen täytyy rakentaa itse. Päästään siihen kakunpalaa isomman urakan ääreen.

2 tykkäystä

Rakensin männäviikolla vedenalaisen kalastuslampun, olipahan hommasa. Viikonloppuna lähettiin lasten kanssa sitten koestamaan kalustoa.

Tuulastus-jousikalastus panee tiukkoja ehtoja sääoloille: ei saa sataa, ei saa tuulla mutta ei saa olla myöskään kuutamoa, jolloin kalat ovat arkoja ja pakenevat venekuntaa välittömästi. Noista ehdoista vain kaksi täyttyi viikonloppuna, kun täysikuu loimotti pilvettömältä taivaalta. Liekö siksi kaikki kontaktit vedenalaisiin olivat pieniä ahvenia toivottujen lohnohaukien ja -lahnojen sijaan.

Selvisi käytännön kokemuksen myötä, että upotetulla halogeenilla saa kyllä valaistua siivun järvenpohjaa, mutta lampun syvyys täytyy säätää kulloisenkin syyvyyden ja pohjanmuodon mukaan juuri kohilleen, jotta näkymä valkenee kunnolla, “kuin taikaiskusta”. Se merkitsee ns. kokopäivätyötä valo-ihmiselle, ampuja / iskijän ja propellantti-ihmisen ohella.

Kuvassa näkyvä loimo on ekalta yöltä ja pelkkää kuvituskuvaa. Se ei edusta millään muotoa sitä näkymää veneestä käsin, jonka oikealla syvyydellä uiva lamppu antaa. Jälkimmäisellä, osaavammalla keikalla kameraa ei ollut taskussa.

Jotta vedenalaisvalo kulkee veden alla hyvin, takertelematta ulpukanvarsiin jne., täytyy valon varsisysteemi rakentaa uusiksi. Onkivapa on liian taipuisa kärjestään, mikä tekee vapa-johtoyhdistelmästä lähinnä viritetyn jousenkaaren vesikasveja keräämään.

Hämmentyneitä sorsalintuja pääsi hyvinkin jousikantaman sisään, lipuessaan sähköperämoottorin antamalla puskulla kaasu nollilla poukamarantoihin. Kuva nyt on mitä on (harmaat tuhrut vedessä on sorsakolmikko).

Päivänvalon puolella ja rannalta käsin tuli thaimaalaiselle kalakeihäälleni ensitappo. Kirjevaaka on liian karkea työkalu tuon körmyn punnitsemiseen, mutta vedestä se pienikin ponnistaa.

Pienet ahvenet ovat käsittämättömän nopeita: ne pystyvät singahtamaan jopa 30 sentin päästä (kärki veden alla kalan päällä) ammutun nuolen alta ohi, jolloin täydellinen laakikaan ei välttämättä tuota tulosta. Ahvenet myös tykkäävät lekotella pohjalla olevien kivien päällä. Siihen kun ampuu tai iskee, niin kärjet, oli ne kaarivoimaisia tai käsityöntöisiä, kärsivät.

42-paunaisesta lyhytjousesta ammutut kalanuolet läpäisevät vettä ihmeellisen hyvin. Metriseen veteen mutapohjaan viistosti ammuttujen laakien jälkeen nuolet ovat tiukasti pohjassa kiinni, kärkevä malli jopa pohjassa oleviin puihin kiinni tökänneenä. Kahluuhommilta ei voi välttyä. En usko, että siimakaan olisi antanut vetää nuolet irti. Hiekkapohja on tässä suhteessa tietenkin pirun paljon armeliaampi.

Tästä on hyvä jatkaa, pahimmat karstat on poistettu piipusta.

4 tykkäystä

Hienoa pelinavausta/uudenlaista uurastusta vanhojen tuohituulastajien menetelmiin nojaten.

Tuukan satsaukset kulkee siellä missä juuri kukaan ei enää kulje. Upeeta.

2 tykkäystä