Suonteelle meinasin mennä. Se on kirkas järvi ja lääniä riittää. 
En ole Keski-Suomen saloilla liikkunut muuta kuin töiden puolesta pari kuukautta 10 vuotta sitten, mutta kyllä oli vakuuttavia maastoja ja vesiä, ei voi muuta sanoa.
Kaksi lahnaa meni tunnissa omasta ranta passista ja toinen tuli hyvälle hollille noin metrin päästä. Ammuin mutta arvaten yli meni !
Nuoli kyllä lähti puhtaasti sekä suoraan ja yli metriseen veteen sujahti pohjaan pystyy. Kärki kesti ainakin hiekkaan osumisen.
8 tykkäystä
Tein keskikesällä pari uutta ja uudenlaista kalastusnuolta. Suunniteltuani ensin paperille hienon symmetrisiä väkäkärkiä totesin, ettei sellaisia ole tehtävissä rälläkän kanssa. Annoin sitten työkalun toteuttaa itseään ja tein rälläkän näköisiä pistoja konesahanteräaihioihin. Olennaista on, että kärjessä on väkäsiä, ja niitä nyt on.
Varret olivat tammea ja itse nuolitruutalla tehtyjä, pituus 28" ja nelisen tuumaa varsista ulos tulevat väkäkärjet sen päälle.
Pääsin heinäkuussa koeponnistamaan uusia nuolia. Ammuin kaksi riistalaakia, yhden kummallakin uudella nuolella, matalassa, aurinkoisessa, mutapohjaisessa poukamassa nopeasti uivia 20-senttisiä särkiä kohti, kuudesta ja seitsemästä metristä. Nuolet menivät korossa just, mutta vetivät parikymmentä senttiä vasempaan, jo noin lyhyellä matkalla. Tuunausta siis tarvittiin.
Lyhensin nuolivarsia reippaasti, siten, että pitkäkärkisten nuolten kokopituudeksi jäi vähän yli 28". Koeammunta solumuoviin kertoi, että linjat olivat nyt kohdillaan. Nuolten spinet vähän 60 paunan molemmin puolin, massa 730 greinin tuntumassa.
Vanhan ajan haarapäinen kalanuoli, joiden kanssa merijousipyydettiin sujuvasti lie 17 vuotta sitten, toimi sen sijaan surkeasti nykyisestä kalustostani ammuttuna: nuoli oli tiiliskivimäisen hidas, ja lipui arvovaltaisesti kymmeniä senttejä vasemmalta linjasta ohi. Myös tätä nuolta piti tuunata: lyhensin 90-senttistä nuolta radikaalisti, lähelle uusia kalanuolia, ja hioin sen varren reilusti notkeammaksi, vähän päälle 60-paunaiseksi. Jo alkoi lentää linjassa, ja reippaasti nopeammin kuin täyspitkänä.
Päätin pähkäiltyäni sulittaa uudet kalanuolet, hanhensulkien matalantiiviillä kääntöpuolilla. Uusilla nuolilla oli sulittamattomina nimittäin taipumus lähteä kääntymään lennossa kyljelleen, mikäli ammuin huonolla tekniikalla, esimerkiksi jännettä näpäten. Jahtinuolten tärkeimpiä ominaisuuksia on niiden anteeksiantavuus, siispä sulitus.
Luotto on korkealla uusien nuolten suhteen. Tarkoitus on päästä vielä tämän loppukesän aikana tositoimiin, pitkästä aikaa. Yökalastuksen vaatiman valosysteemin rakentaminen on otettava haltuun ja pantava toteen. Ei ihan pala kakkua, primitiiville.
5 tykkäystä
Eikös jäykkä nuoli nimenomaan karkaa vasemmalle? Eli kimpoa kahvasta. Kun löysä menee oikealle. Mun ajattelun mukaan oisit tarttenu pidemmän varren.
Kivaa kesäpuuhaa olisi tuo jousikalastus. Eikun laiturille kattelemaan, mutta kirkas vesi auttaisi siinä.
Yökalastuksessa joku tehokas otsavalo riittänee.
Ei se ole niin yksinkertaista, Jere. Liian jäykkä nuoli vetää vasemmalle, mutta liian löysä voi vetää joko oikealle tai vasemmalle. Mulla on lukuisia jälkimmäiseen ryhmään kuuluvia jahtinuolia. On siis täysin mahdollista pilata vasemmalle vetävä nuoli lopullisesti hiomalla siitä taipuisampi.
Modernista puujousiammunnasta poikkeavat kärjet, kuten tässä, heittävät vielä modernin puujousiammunnan nyrkkisäännöt ja spinetaulukot romukoppaan. Olen tehnyt esimerkiksi mesoliittisia rekonstruktionuolia, joiden varsien piti spinettää 78#, jotta ne lensivät ollenkaan siivosti 48-paunaisesta yksipuisesta jousesta.
Uudet kalanuolet olivat alkujaan huomattavan pitkiä, luokkaa 32 tuumaa päästä päähän. Tiesin pari laakia ammuttuani, että pituus ei tässä tapauksessa auta mitään. Ja aivan kuten aavistin, varsien lyhentäminen toi nuolet tarkalle alueelle.
Vanha kalanuoli, joka oli 36-tuumainen + kärki, oli ihan surkea lyhytvetoiseen selffariin. Nuolen radikaali lyhentäminen ja samanaikainen ohentaminen paransi sen lennon kuin taikaiskusta.
Tehokas otsavalo ei riitä yökalastuksessa mihinkään - voi että kun olisi helppoa, jos riittäisi. Voimakkaat otsalamput tuottavat semmoiset 1000 lumenia valotehoa, useimmat paljon vähemmän, 100 - 500.
Yökalastukseen tarvitaan vähintään 10 000 lumenia valotehoa. Tehokkaimmissa erikoistaskulampuissa (jollaisen voisi teoriassa kytkeä pään sivuun) turbo-asetuksella päästään lähelle tuota, mutta akku kestää silloin pari, kolme minuuttia, kun virtaa tarvitaan pariksi, kolmeksi tunniksi. 10 000 lumenia useammaksi tunniksi vaatii 15-kiloista akkua virranlähteeksi.
Toinen massiivinen ongelma otsa- ja taskulampuissa on, että lähes kaikkien ledilamppujen värilämpötila on täysin väärä veden alle näkemiseen, luokkaa 4000 - 6000 kelviniä: tuollaisella valolla ei näe veden, saati samean suomalaisen järviveden sisään, vaikka tehoja olisi kuinka. Tarvitaan kellertäviä, lämpimiä sävyjä, luokkaa alle 3000 kelviniä.
Ym. spekseillä varustettuja valoja ei ole kaupassa tarjolla - sellainen täytyy rakentaa itse. Päästään siihen kakunpalaa isomman urakan ääreen.
2 tykkäystä
Rakensin männäviikolla vedenalaisen kalastuslampun, olipahan hommasa. Viikonloppuna lähettiin lasten kanssa sitten koestamaan kalustoa.
Tuulastus-jousikalastus panee tiukkoja ehtoja sääoloille: ei saa sataa, ei saa tuulla mutta ei saa olla myöskään kuutamoa, jolloin kalat ovat arkoja ja pakenevat venekuntaa välittömästi. Noista ehdoista vain kaksi täyttyi viikonloppuna, kun täysikuu loimotti pilvettömältä taivaalta. Liekö siksi kaikki kontaktit vedenalaisiin olivat pieniä ahvenia toivottujen lohnohaukien ja -lahnojen sijaan.
Selvisi käytännön kokemuksen myötä, että upotetulla halogeenilla saa kyllä valaistua siivun järvenpohjaa, mutta lampun syvyys täytyy säätää kulloisenkin syyvyyden ja pohjanmuodon mukaan juuri kohilleen, jotta näkymä valkenee kunnolla, “kuin taikaiskusta”. Se merkitsee ns. kokopäivätyötä valo-ihmiselle, ampuja / iskijän ja propellantti-ihmisen ohella.
Kuvassa näkyvä loimo on ekalta yöltä ja pelkkää kuvituskuvaa. Se ei edusta millään muotoa sitä näkymää veneestä käsin, jonka oikealla syvyydellä uiva lamppu antaa. Jälkimmäisellä, osaavammalla keikalla kameraa ei ollut taskussa.
Jotta vedenalaisvalo kulkee veden alla hyvin, takertelematta ulpukanvarsiin jne., täytyy valon varsisysteemi rakentaa uusiksi. Onkivapa on liian taipuisa kärjestään, mikä tekee vapa-johtoyhdistelmästä lähinnä viritetyn jousenkaaren vesikasveja keräämään.
Hämmentyneitä sorsalintuja pääsi hyvinkin jousikantaman sisään, lipuessaan sähköperämoottorin antamalla puskulla kaasu nollilla poukamarantoihin. Kuva nyt on mitä on (harmaat tuhrut vedessä on sorsakolmikko).
Päivänvalon puolella ja rannalta käsin tuli thaimaalaiselle kalakeihäälleni ensitappo. Kirjevaaka on liian karkea työkalu tuon körmyn punnitsemiseen, mutta vedestä se pienikin ponnistaa.
Pienet ahvenet ovat käsittämättömän nopeita: ne pystyvät singahtamaan jopa 30 sentin päästä (kärki veden alla kalan päällä) ammutun nuolen alta ohi, jolloin täydellinen laakikaan ei välttämättä tuota tulosta. Ahvenet myös tykkäävät lekotella pohjalla olevien kivien päällä. Siihen kun ampuu tai iskee, niin kärjet, oli ne kaarivoimaisia tai käsityöntöisiä, kärsivät.
42-paunaisesta lyhytjousesta ammutut kalanuolet läpäisevät vettä ihmeellisen hyvin. Metriseen veteen mutapohjaan viistosti ammuttujen laakien jälkeen nuolet ovat tiukasti pohjassa kiinni, kärkevä malli jopa pohjassa oleviin puihin kiinni tökänneenä. Kahluuhommilta ei voi välttyä. En usko, että siimakaan olisi antanut vetää nuolet irti. Hiekkapohja on tässä suhteessa tietenkin pirun paljon armeliaampi.
Tästä on hyvä jatkaa, pahimmat karstat on poistettu piipusta.
8 tykkäystä
Hienoa pelinavausta/uudenlaista uurastusta vanhojen tuohituulastajien menetelmiin nojaten.
Tuukan satsaukset kulkee siellä missä juuri kukaan ei enää kulje. Upeeta.
2 tykkäystä
Tässä olen Tuukan kanssa suunnilleen samaa mieltä. Nuolien viritykseen liittyy kaikkien tuntemat yleissäännöt, kuinka nuolen kärjen massa tai nuolivarren pituus vaikuttaa nuolen dynaamiseen jäykkyyteen. Ne toimivat teoriassa, ehkä joskus käytännössäkin. Tein kerran testin, sulattomilla nuolilla. Tein parikymmentä erilaista nuolta, eri jäykkyisiä, pituisia ja kärkipainoilla ja pidin kirjaa nuolien sivusuuntaisesta hajonnosta. Ja nämä olivat ihan tavallisia taulunuolia. Lopputulos oli se, etten löytänyt oikein järkevää logiikkaa siihen, miten mikäkin parametri vaikutti nuolen toimintaan. Osa nuolista käyttäytyi kuten olettaa sopikin, osa taas ei. Olin kyllä vähän hämmentynyt. Pitäisi tehdä testi uudestaan. Yksi syy on kyllä se, että sulattomat nuolet ovat todella herkkiä, pienikin laukaisuvirhe voi heittää edellisellä kerralla suoraan lentäneen nuolen puoli metriä sivuun 20 jaardilta.
1 tykkäys
Kyllä nuoli fysiikan “lakeja” noudattaa. Mutta:
- Kuten Tuomo implikoi niin laukaisu pitäisi saada kokeeseen vakioitua, muuten meillä on yksi vapaa epämääräinen muuttuja lisää
- On tietenkin mahdollista, että vaikutukset jollain alueella ovat kaoottisia, eli todella pienet erot heittävät tuloksia laidasta laitaan. Yksinkertaisessa kokeessa tämä näkyisi sattumanvaraisena käytäytymisenä.
Uusitut kalanuolet pääsivät tänään veren makuun. Ammuin haaranuolella kaksi särkeä kahdella perättäisellä laakilla pimeistä rantavesistä.
Pyyntivälineen tehokkuutta ei voi arvioida kummoisellakaan tarkkuudella kuin käyttämällä niitä onnistuneesti pyyntiin. Nyt tuli nähtyä, että 30 paunan lyhytvedolla ammuttu haaranuoli puhaltaa giljotiinin lailla pikkukalojen läpi ja tappaisi huomattavasti isommankin kalan torso-osumalla.
Pelkän pyrstönsä menettänyt kala löytyi osumaa seuranneen lyhyen paon päästä pohjasta liikuntakyvyttömänä lojuen.
9 tykkäystä
Tämä lahna tuli saskavartisella, thaiteräisellä kalakeihäällä eikä jousella, mutta en lähtisi erottelemaan näitä kovinkaan erillisiin karsinoihin.
On jo osoittautunut, että on ehdottomasti paras olla liikenteessä sekä jousen että keihään kanssa. Tilanteesta riippuen jompi kumpi on ylivertainen. Kalakeihäs on kaiken lisäksi kullanarvoinen apuväline pohjaan kiinni ammuttujen nuolten haltuunotossa. Viisiasteisessa vedessä munia myöten kahlaaminen kun ei välttämättä houkuttele, ja on kahluunjälkeisen toimintakyvynkin kannalta ongelma.
7 tykkäystä
Reissun viimeinen saalis oli jälleen pikkuinen särki. Näitä on tullut jousella nyt jo joukko - ei valikoivan pyynnin takia vaan siksi, ettei isompaa veden riistaa ole kerta kaikkiaan tullut hollille (keihästettyä lahnaa lukuun ottamatta).
Ei pikkukalojenkaan ampuminen ole hukkaan heitettyä energiaa. Veden alle ampumisen harjoitteluna (“älä tähtää lähellekään kohdetta”) se on tuiki hyödyllistä. Kun se isompi fisu sitten tulee hollille, on homma hanskassa. Ja vesistö kiittää, kun rehevöitymisen lähde vähenee.
Haaranuoli murtui kärkiliitoksestaan toissayönä, osuttuaan pohjassa olleeseen kovaan. Siksi viimeinen otti tuli isoille kaloille varaamallani kärkevällä nuolityypillä. Kuvan tilanne ei vastaa todellista läpäisyä, sillä saadakseni kuvaan sekä kalan että kärjen liu’utin särjen vartta pitkin edemmäs.
Viime alkuyönä kala-aikaan ulkona vastassa oli vaakasuora räntäsade. Sinne olisi ollut turha lähteä aktiivista pyyntiä yrittämään.
6 tykkäystä
Kokeilin kalastaa juuri valmistuneella luumujousella ja tulihan sitä saalista heti ekalla laakilla. Etäisyys 2-3 metriä, yläviistosta vaistolla kohti kalan etuosaa ja hieman alemmas kuin missä kala näyttää uivan. Saaliiksi pienehkö lahna. Nuolena 29" pitkä setrikeppi modatulla kaupan kärjellä(väkäset itse väsätty) Painoa joku 550grainia jos oikein muistan ja sulat 6 tuumaiset. Kärki on yli 200grainia. Osuman jälkeen kala ei liikkunut juuri mihinkään ja talikolla oli helppo nostaa kala ylös rannasta
14 tykkäystä
Hyvä Kristian! Oliko lahna syvällä ja kuinka syvässä vedessä? Ammuitko rannalta, laiturilta vai mistä? Oliko lahna liikkeessä kun nuoli lähti? Miten tilanne käynnistyi eli hiivitkö paikalle, tuliko lahna hollille kun et itse liikkunut, olitko tietoisesti lahnojen perässä vai tuliko yllärinä ym.?
Väsäsin viime viikolla trion uusia kalastusnuolia. Varret itse truutattua saarnea, kärjet itse rälläköityä terästä. Nuolien piti pelittää omiani kevyemmissäkin jousissa, joten kokomassa on luokkaa 550 greiniä ja kärjet (nuo lyhyet) noin 150-greinisiä.
Yhdellä noista on ammuttu jo muutama kalalaaki, ei osumia. Keskimmäinen on ottanut runttua aiemmassa elämässään. Kalanuolissa tylppä 90 asteen haarakulma pelittää, lintuhommissa ei todellakaan.
Saarnesta on vahvistumassa mun suosikkinuolipuu raskasnuoliin. Mun tälle kesälle hankkimat tammet käyristeli keleesti ja olivat vielä hauraitakin. Saarnen kanssa ei ole ikinä ollut stabiilius- tai kestävyysongelmia.
Laitetaan tähän vielä kuva 400 - 600 g körmyniskoista, jotka sain täkyongella ja pantiin eilen pönttöön pöhisemään. Neljä ahventa ei meinannut mahtua kerralla ineen!
6 tykkäystä
Syvyyttä tuossa kohtaa noin metri ja lahna oli liikkeessä arviolta 50cm syvyydessä. Tässä kohdassa menee useasti kalat ohi edestakaisin rannan myötäisesti eli kalaa on mutta tilanteet menee nopeasti ohi. Heittelin uistinta välillä samasta kohtaa ja viereiseltä laiturilta, että en nyt varsinaisesti montaa tuntia odottanut paikallaan saalista vaan välillä kävin katsomassa tilannetta. Rannan vieressä on kaislaa aika hyvin reunoilla niin isommista kaloista näkee että milloin tulevat kohti kyseistä spottia kun kaislat heiluu ihan selkeästi. Sitten vaan odottaa jos sattuu kohdalle. Eilen missasin samasta kohdasta isomman lahnan ohilaakilla lähes samasta kohdasta. Oon muutamana päivänä jättänyt jousen useaksi tunniksi rantaan ammuntavalmiiksi ja käynyt katsomassa jos olisi liikettä nähtävillä. Nyt vesi samentunut ja noussut sen verran että ilman valoa ei näe pitkälle. Tuli tuosta ohilaakista mieleen että aika hyvin auttaa isot sulat näkemään nuolen. Ei olisi välttämättä nähnyt ilman sulkia kun nuoli upposi mutapohjaan yli puolenvälin. Tietysti näin pieneltä etäisyydeltä tietää suunnilleen missä nuoli on. Ja myös sulkien aiheuttama vedenvastus nuolen osuessa kalaan vähän huonommin luulisi hidastavan menoa. Pitää jatkaa myöhemmin kesällä kun mökkeilyä riittää enää pari päivää tällä kertaa
1 tykkäys
Olin lasten kanssa jousi-keihäs-yökalassa. Venekuntamme tavoitti tusinoittain pikkukaloja mutta ei mitään 12-senttistä isompaa. Jälleen oli selkeä kuunpaiste, jossa kalat ovat arimmillaan. Lämpötila laski aamukolmeen mennessä alle 10 asteeseen, mikä oli kohtuu jäätävää menoa elokuun alkuun. Yhden särjen ammuin rannalta käsin yhdellä uusista kalanuolista. Haara nappasi kalaa niskaan ja dekapitoi sen.
Veneessä jousi oli myös mukana, mutta pihiys iski, kun olisi pitänyt ampua loivan kulman laakeja pikkukaloihin matalaan veteen, jonka pohjalla on 1,5 metriä löyhää mutaa. Isompia outellessa…
Jousi ja nuolet saa aika kovaa kyytiä venehommissa. Siellä ne pyörivät hiekkaisessa vedessä lasikuitua vasten sekalaisissa kenokulmissa ja puolipinteissä väkisinkin, kun hommia tehdään. Ei tee pahaa, että sekä jousi että nuolet ovat kovista, vahvoista puista tehdyt.
1 tykkäys
Ei! Lasikuitu mainittu.
1 tykkäys
Nii-i. Ikävä kyllä ainoa mun käytössä oleva vene on syntsaa, toisin kuin Arilla.
1 tykkäys
Kokeilemallahan se selviää. Moni asia joka ei tunnu etukäteen niin optimaaliselta on käytännössä kuitenkin riittävä.