Primitiivisukset


#1

“Tietä käyden tien on vanki. Vapaa on vain umpihanki.” A. Hellaakoski

Lapin talveen rakastuttuani nuo lauseet ovat olleet monesti mielessä, onhan umpisessa hyvin tervatuilla puusuksilla hiihtäminen parasta hommaa mitä voi sukset ja housut jalassa tehdä. ( huom. housut vapaaehtoiset) Itse kunnostamillani 1950-luvun ruotsalaisilla Madshuseilla on tullut hiihdeltyä pitkin vaaroja parin talven ajan ja Saamelaisten talvijalkineiden eli nutukkaiden teon jälkeen on ollut mielessä niihin sopivien primisuksien teko ja käyttö.
Internetistä ei kovin paljoa tietoa löydy aiheesta, onko kelläkään linkkejä tai kirjallisuutta tiedossa perinteisistä Saamelaisista suksista? Samalla tämä ketju voi toimia majakkana muille asiasta kiinnostuneille. Onko Saamelainen suksi yhtäkuin viime vuosisatojen suomalainen, koivusta veistetty, kohopälkäinen, yhdellä kapealla olaksella varustettu ja mäystimellä jalkineeseen kiinnitetty suksi?

Kiinnostaisi siis suksien teko alusta alkaen lähtien puun kaadosta mäystimien tekoon ilman moderneja teollisia työkaluja (sirkkeli, vannesaha, tasohöylä ym.) Teen tämän rajoituksen mielenkiinnosta muinaistekniikkaan ja myös siksi, etten omista kyseisiä työkaluja eikä ole varaa hankkia. :smiley:

Tarkoitus olisi talven aikana löytää sopiva mänty tai koivu, hankkia kaatolupa, kaataa puut ja halkoa ja siitä eteenpäin en vielä ole päättänyt miten teen.


#2

Tämän linkin suksia joskus ihailin:

http://www.kansallismuseo.fi/fi/kansallismuseo/kokoelmat/kuukauden-esine-2007/sukset

Tuohon vielä kylkeen ugrijousi sauvaksi niin avot. :slight_smile:


#3

Minä voisin olla kiinnostunut myös ylipäänsä perinnesuksien valmistusohjeista! Nopealla googletuksella löysin jonkun tällaisen, ei tosin ole saamelaissuksista kyse:
http://www.jonsbushcraft.com/making-wooden-skis.htm


#4

Vähän päivitystä tähän:

Tuskastelin ennen vuoden vaihdetta sen kanssa, että joudunko tosiaan kaatamaan ison petäjän vain yksien suksien takia. Sitten joutuisin odottamaan puun kuivumista, puhumattakaan sopivan puun löytämisen hankaluudesta ja tukkien kuljettamisesta suksipelillä mettästä autoon…

Niinpä päätin kokeilla onneani lankkutavaran kanssa. Valkkasin kaupasta sellaiset 100x50mm mäntylankut, jotka olivat mahdollisimman suorasyisiä ja joissa oli mahdollisimman vähän oksia. Sitten aloin kirveen ja käsihöylän kanssa työhön tavoitteenani 200cm pitkä ja 13cm tasaleveä lauta. Tämän sainkin tehtyä, mutta huomasin oksien aiheuttavan ongelmia jo veistovaiheessa. Siteiksi valitsin muinaisten ruotsista löytyneiden Kalvträskin suksien (vuodelta 5200 BP) sidejärjestelmän, eli neljä reikää suksen läpi, joista pujotellaan nahkanauhaa läpi ja sidotaan jalkineen ympärille. Varsin toimiva idea ja hyvin yksinkertainen ja primitiivinen tapa kiinnittää suksi jalkaan. Onnistuisi epäilemättä myös kivi- tai luutyökaluilla. Huomasin, että reiät tulisi sijoittaa jalan varpaiden nivelten “rystysten” molemmin puolin. Mitä lähempänä kantapäätä taaemmat reiät ovat, sitä tukevampi side, mutta huonompi kantapään liikkuvuus potkaistaessa suksella eteenpäin. Lisätietoa siteistä löytyy allaolevista linkeistä:

https://www.youtube.com/watch?v=sXdbqa65GhI makia dokumentti (suksien teko, haapion teko ym.)

Eilen sitten tekaisin yksinkertaisen taivutusmuotin, höyrytin suksen kärkeä noin 17min (aivan liian vähän, kuten myöhemmin huomasin) ja aloin taivuttaa muottiin, kunnes, räks, oksankohdasta alkoi antamaan periksi. Hmmph. Kaukaahan tuon näki, mutta halusin silti kokeilla. Ehkä jos olisi pienempiä oksia tai lujempaa puuta, ehkä.

Eli opin sen, että suksien teko on haasteellista nimenomaan sopivan puutavaran saatavuuden takia. Mettäsuksia kun ei voi tehdä pienistä puista vaan olisi pakko kaataa iso puu, ja halkaista se, jolloin suksen suksen liukupinta olisi mahdollisimman pitkälti “yhdellä syyllä” ja kaiken lisäksi puun pitäisi vielä olla kierteetön ja oksaton noin parin metrin matkalta. Eli pitäisi siis nähdä puu metsästä, nyt kun on nähnyt metsän puilta :thinking:


#5

Itse tehdyt sukset olisivat kyllä makeat pelit. Varmaan joku hetki pitää kokeilla. Ehkä ensi talveksi.

Kuinka paksu oli suksen kärki @VKot kun yritit taivuttaa? Ja taivuttaessa ulkopinta oli siis yhdelle syylle kaivettu?

Katsoin dokumentin siperian bakhta-kansasta, jotka tekivät suksia juuri näin. Siinä taivutettiin aika ohkasta puuta, 7-8mm kenties? Jos tuommoisen ottaa ulkopinnasta yhdelle syylle ja höyryttää 30min, pitäisi suksien kärjen säteellä touhu olla lastenleikkiä. Vähän voi tuossa kikkailla pidellen lustoja alhaalla puristimilla ja myöhemmin veistellä “kielet” pois. Oksat hankaloittaa, mutta pienien kanssa pitäisi onnistua silti. Pitäisi! :smiley:


#6

Mulla on vanhat perintösukset autotallissa jemmassa, pitänee kuvata ja mitata vahvuudet. Jospa niistä olisi apua. Tosin ei ihan ole tuota Villen suunnittelemaa ikäluokkaa vaikka vanhat ovat.


#7

@JNystrom: Jotain 10mm luokkaa on tuossa kärjen vahvuus. Tuossa taivutuksessa nyt meni vain kaikki pieleen mikä voi mennä, oksainen puu ja liian vähän lämpöä. Ulkopinta oli yhdelle syylle kaivettu, mutta oksat eivät tietenkään seuraa ulkopinnan syitä. Joo tuo oli kyllä hyvä dokumentti, tekivät sukset isosta kuusesta halkaistusta laudasta. Sukset olivat sikäläiseen tyyliin tosi leveät ja lyhyet ja pohjat oli päällystetty kauttaaltaan hirven koipinahoilla. Tuossa minun männyssä oli nuo oksat aika isoja, enkä usko, että taivutus onnistuu senkään takia. Ohkaisemmaksi en tohtinut ottaa, koska silloin oksainen suksi menee varmasti poikki, kun ohkainen suksi taipuu käytössä enemmän. Pitää alkaa etsiskellä puita metsästä.

@MikaP: Joo kuvista ja mitoista on aina kyllä apua, vanhoja suksia harvemmin pääsee tutkimaan.

Suksen kärjenhän kannattaisi olla tosi ohkanen, joustava, ja kärjen kaareen tosi ison mikäli haluaa kunnon umpisessa päästellä. Useimmissa kaupallisissa mettäsuksissa kärjen mutka on aivan liian jyrkkä ja lyhyt. Lisäksi side kannattaisi sijoittaa niin, että suksi on hitusen takapainoinen. Siis niin, että suksea nostaessa kärki nousee ensin. Nämä eivät tietenkään ole mitään totuuksia vaan omia havaintoja ja mielipiteitä.

Suksi on moottorikelkkojen yleistymisen jälkeen taantunut hupivälineeksi ja suurin osa mettäsuksien käyttäjistä nykyään lähtee umpiselle vasta sitten kun hankikantoa on jo olemassa. Kelkkareiteillä ja lopputalven kantavalla hangella pääsee yllättävän hyvin myös normaaleilla latusuksilla. Ehkä siinä syy kaupallisten mettäsuksien yksipuoleisuuteen, ennen vanhaan joka kelille oli oma suksityyppinsä ja jokainen yksityiskohta oli kehittynyt tarpeita vastaavaksi. Sinänsä surullista, että suurin osa suksitietoudesta on jo pitkälti kadonnutta. Kyseessä on kuitenkin kulkuväline, jonka tekemisen ja käyttämisen taito on ollut elinehto pohjolassa asuville kansoille. Sylettää tämä nykyajan muovinkäryinen meininki.


#8

Ei suksissa mitään salaisuutta ole. Parit hieno saadöt kuntoo sekä oman jalan mukaan sopivaks niin sit voikin pistää jo menoks.


#9

Sekä tuosta!


#10

Olispa veikeetä kokeilla niinku tuossa miken ekassa videossa! Sen verran vois helpottaa, että saha, kirves ja puukko. :grinning:


#11

Hah :smiley:


#12

Nämä minun perintösukset ovat Haapavetiset tasamaan sukset eli oman aikansa huippu sukset. Netistä löytyy kohtuullisen hyvin niiden valmistuksesta juttua ja videoita. Vaikka puusukset ovatkin niin en oikein osaa niitä primitiiviseksi luokitella koska niiden kehittely on vaatinut hyvin laajaa tietämystä suksen ja puun ominaisuuksista.


#13

Juu Haapavetisistä olen itsekin lueskellut juttuja ja katsellut nuo parit viteot mitä netistä löytyy. Onhan ne jylhät pelit, yksipuisen suksen viimeisin ja pisimmälle kehittynein muoto, ainakin tietääkseni. Oletko raaskinut niillä hiihdellä? Ovatko käyristyneet mihinkään suuntaan? Olisi kyllä kiva nähdä kuvia suksista.

Niin no, mikä nyt on primiä ja mikä ei. Varmaankin haapavetistä-mallia olevat sukset voisi tehdä primitiivisillä työkaluilla, mutta ei siinä ole mieltä. Ukko taisi mainita yhdessä videossa suksipuukoivua kaataessaan, ettei haapavetisiin suksiin sopivaa koivua löydy metsästä ellei sitä kasvata. Puhumattakaan lukuisista spesiaalityökaluista, joita haapavetisten tekoon käytettiin. Ei sillä etteikö esim. suksen päällä olevilla kouruilla ja urilla olisi tarkoitus ja tehtävä. Ne käsittääkseni auttavat pitämään suksen suorana samaan tapaan kuin nuolien ryhtiurat. Luulempa kuitenkin, että pärjään vähemmilläkin tempuilla. Ja on pärjättykin.

Nytten viime viikkoina on jonkinlainen hahmo sopivasta suksimallista ja työvaiheista kehittynyt päähäni ja nyt kun kevään myötä päivä on pidentynyt ja hankikantoakin on jo kohtalaisesti, niin pääsee puun etsintään parista tietopaikasta.


#14

Pituus 2500mm ja leveys 65mm. Kuvista näkyy vähän lisää. Toinen suksi sai kuljetusvaurioita ja käyristyi eikä niillä ole sen jälkeen raaskittu hiihtää. Kuvissa vasen suksi. Oikea suksi on edelleenkin hyvässä kunnossa. Iästä ja tekijästä ei ole mitään tietoa mutta ei tainnut ihan aloittelija olla. Seuraavan kerran kun ajelet ohi käy käpistelemässä niin saat paremman käsityksen.




#15

Tuollaisia on vanhan kotitilani kärryladon vintillä varmaan kymmeniä pareja. Pittääpä tutkia tarkemmin, kun seuraavan kerran vierailen landella.


#16

Näillä on ilmeisesti myös jonkinlainen rahallinen arvo antiikki esineinä, en tosin ole sen kummemmin tutkinut asiaa


#17

Ainakin baarien sisustuksissa noita joskus näkee…


#18

Isompi päivitys:

Nykyhetkessä olen siinä vaiheessa, että suksista toinen on hyvin pitkälti hahmollaan eli liukupinta on höylätty valmiiksi, kyljet valmiit, päälipinta veistetty kirveellä hahmolleen. Toisen suksen kylkien veisto on meneillään.

Mitä on tapahtunut sekä fyysisesti, että korvien välissä suksihommaan liittyen:

En saanut viimetalveksi sopivaa puuta kaadettua eikä ennen juhannusta kaatamistani koivuista ja männyistä ollut suksiksi. Toivohan siinä meinasi mennä kun yritin löytää aikaisemmissa viesteissä kuvailtua puuta siinä onnistumatta ja koko ajatus halkaisupinnan veistämisestä liukupinnaksi alkoi tuntua kokolailla järjettömältä. Tuntuu järjettömältä muutenkin, että muinaisina aikoina olisivat joutuneet kaatamaan ison puun ihan vain tehdäkseen suksia, joka on uskoakseni ollut välttämätön väline metsästykseen ja ylipäätään liikkumiseen.

Näin sitten yhen vanhan kämpän seinällä Tallipojan suksien tyyliset vanhat sukset ja tutkittuani niitä huomasin, että liukupinta oli puun pintapuolella! Heureka! Liukupinta oli siis veistetty esille “decrownaamalla” puun pinta tasaiseksi liukupinnaksi. Olisihan tämäkin pitänyt itse tajuta, mutta kaikkea ei aina voi eikä kerkeä kyseenalaistaa. Eli tämä tarkoitti, että voin historiallisestikin perustellusti käyttää hiukan pienempiä puita suksien tekemiseen. Myöhemmin Inarin Siida-museossa näin parit autenttiset 1900-luvun alkutienoon sukset joista huomasin saman asian. Ja löysinpä vielä lomareissulla pohjanmaalta itselleni tyyliiltään vastaavat sukset, jotka ovat nekin tehty samoin tavoin. Pitää niitä testailla nyt talvella ja opetella mäystimien käyttöä, kun suksissa sellaiset on.

Sitten varsinaiseen tekemiseen:
Tuossa reilu kuukausi sitten viimein kaadoin sopivalta vaikuttavan nuorehkon männyn tutun vaaran kyljestä. Puu vaikutti oksattomalta ja kierteettömältä, ollen muuten varsin tyypillinen metsämänty. Läpimittaa tukilla oli tyvestä luokkaa 20-22cm. Kantaessani “tukkia” (heittomerkit metsänomistajien varalta) olkapäällä noin kilometrin vaihtelevassa ja paikoin liukkaassa maastossa huomasin, ettei kovin paljoa isomman tukin kanssa moinen olisi onnistunutkaan ja siten puun koko oli sopiva.

Saatuani puun kotiin kuorin sen käyttäen pitkää puukkoa kuorimarautana ja pätkäisin sen kaarisahalla mittaansa.
Sitten hiilitomussa pyöritellyn langan avulla linjasin tukin pintaan tulevien liukupintojen paikat ottaen huomioon puun oksankohdat joita paljastui harmittavan paljon.
Pitäisi tutkia puun pintaa tosi tarkkaan ennen kaatoa, jotta huomaisi kaikki tällaiset kohdat ja silti jäisi joitain huomaamatta. Onneksi tulevien kärkien kohdalla (tukin tyvipää) ei ole kuin pieniä oksankohtia. Noh, näillä mennään.
Kierteisyyttä on myös normaali määrä mikä myös harmittaa, koska vaikkakin saisin kärjet taivutetuiksi ilman ongelmia niin valmis suksi tulee lähes varmasti kiertymään muodottomaksi kuivuttuaan ja kostuttuaan jne. Mutta edelleen näillä mennään.

Sitten veistin kirveellä tukin kyljet linjojen mukaisiksi. Tätä varten oli tarpeen naulata tukkia kiinni parilla laudan pätkällä poikittaissiin maassa makaaviin tukipuihin. Tähän on pakko lisätä, että mikäli joku haluaa opetella perinteistä kirveen käyttöä, niin tällainen projekti on aika näppärä. Tässä tulee puun kaato pelkällä kirveellä, liukupintojen veistäminen on käytännössä piiluttamista, tukin halkaisu kirveen ja kiilojen kanssa, ynnä muu hienompi, jousentekoon verrattavissa oleva kirvesveisto. Myös Kemin mallin Bilnäs, jolla kaikki nämä vaiheet tein, osoitti paikkansa. Ei ihme, että se on aikanaan ollut käytetyin kirvesmalli. Optimaalinen kompromissi.

Höyläsin liukupinnat käsihöylällä tasaiseksi. Tähän hommaan höyläpenkiksi riitti tuoli ja pölkky joiden päälle tukki asetettiin ja puristimeksi riitti takapuoli, jolla istua tukin päälle.

Halkaisin tukin yhden teräskiilan ja puukiilojen ja kirveen avulla. Tässä oli ehdottoman tärkeää (ainakin kierteiseellä puulla) ensin iskeä ympäriinsä kiilan leveys kerrallaan ohjausurat tukin kylkiin ja päihin ja tukin haljetessa on koko ajan tarkkailtava, ettei halkeama karkaa suuntaan tai toiseen ja katkottava kirveellä ja terävällä kiilalla puoliskojen väliin jääviä sidoksia.

Halkaisun jälkeen veistin suksen etuprofiilin ja sivuprofiilin hahmolleen ja höyläsin kyljet suoraksi ja tasalle. Tähän olisi kyllä haikaillut puristimia tai höyläpenkkiä, mutta onnistuihan tuo kuitenkin, kun tuki aihion pään seinää vasten ja puristi sen reisien väliin pystyyn.

Sitten ollaan nykytilanteessa. Tällä hetkellä pohdin, että millaiset siteet teen suksiin? Oli mielessä tehdä kohopälkäinen mäystimellinen side, mutta halkaisun jäljiltä päläksen kohdalla ei ole tarpeeksi tilaa mäystimien reiälle. Pitää varmaan tehdä ylempänä selostettu nelireikä-ratkaisu.


#19

Oikein!


#20

Tässä kuvia tekovaiheista: