Primitiivisukset

Hyvä meno. Hyvä pito.


Fiilis on katossa, pääsin eilen hiihtämään omin pikku kätösin tekemilläni suksilla :grin: ja ne vieläpä toimivat paremmin kuin osasin odottaa :blush:.

9 tykkäystä

Hienoa! Laita siteistä tietoa, ne kiinnostaa kovasti.
Miten niistä saadaan tukevat ja kestävät? Vanhat vs “uudet” konstit.




5 tykkäystä

Jatkoa selostukseen:

Taivutusta varten liotin kärkiä kylmässä vedessä 2vrk ja sitten käärin folioon ja tohotin kuumailmapuhaltimella noin 25 min kunnes puski höyryä kääreen alta tasaisella tahdilla sen jälkeen taipui muottiin tosi helposti eikä oksien kanssa tosiaan ollut isompia ongelmia taivutuksessa, yksi kapea puristusmurtuma tuli suksen reunaan oksan viereen ja vähän nousi säleitä oksan vierestä, mutta ne lähtivät pois hionnassa.

Noita siteitä mietin varmaan eniten koko hommassa. Tulin siihen lopputulokseen, että primitiivisillä siteillä on lähes mahdotonta päästä samaan jäykkyyteen kuin nykyajan monoissa, mutta tämä ei ole ongelma jos siihen varautuu ja tekee suksista asianmukaiset.
Takapainoisuus on tässä se juttu. Jos tarkkaan katsoo muinaissuksia niin huomaa, että monet näyttävät olevan takapainoiseksi tehtyjä eikä syyttä. Takapainoisuudella tarkoitan sitä, että kun sukset ovat jalassa ja nostaa jalkaa, niin keula nousee ensin. Tällöin verrattain löysät siteet eivät haittaa kun hiihdettäessä ikäänkuin vedetään suksea perässä eli suksi menee sinne minne varpaat osoittaa. Tässä suhteessa hankalimmat primisiteillä hiihdettävät sukset olisivat voimakkaasti etupainoiset. Tällöin hiihtämistä voi mielestäni verrata biljardin pelaamiseen köydellä. Tietty hyvällä ladulla sekin menee, mutta ladulla hiihtäminen mettäsuksilla…

Tuo painopiste liittyy mielestäni suksen suunnittelussa keskeiseen juttun eli geometrisen keskipisteen ja painopisteen paikkaan suhteessa siteeseen. Se missä side on suhteessa suksen keskipisteen vaikuttaa kantavuuteen, pitoon/luistoon yms. Koska itse tekemällä suksen voi veistää vaihtuvanlevyiseksi tai -paksuiseksi, niin voi tehdä esim. sellaiset sukset joissa side on keskipisteen takana, mutta suksi on silti takapainoinen, jos jättää suksen takaosan kauttaaltaan paksummaksi tai jättää perään “painon” tai toisinpäin voi tehdä etupainoisen suksen, jossa side on edessä ja kaikkea siltä väliltä.
Leveys on tietty sitten vielä oma aiheensa.

Olen miettinyt, että lievästi takapainoinen ja “pitkäkeulainen” suksi saattaisi olla optimaalinen kompromissi puuterihangelle. Pitkä, notkea keula nostaisi ja kantaisi suksea hyvin ja lievä takapainoisuus auttaisi primisiteiden kanssa.
Eli suksissa on minun mielestä jousien tavoin paljon tutkittavia ja kokeiltavia asioita. Eri materiaalit, eri kelit, maastonmuodot, eri sidemallit, suksen geometria ja painopisteet.

Oho, menipäs sivuraiteille…

Eli päädyin tekemään nelireikäraakanahkanauha-siteet, jotka kuvissa näkyy yllä. Porasin reiät vähän viistoon niin, että reiät ovat leveämmällä päällä kuin pohjassa. Pohjapuolelle tein urat reikien välille, joihin nauhat menevät piiloon eli eivät vastaa maahan. Tämä siksi, että saisin lisää tilaa päälipuolelle tossua varten. Raakanahkana käytin Kodinterraariosta kesällä ostamaani isoa puruluuta, jota mainostivat tehdyn hirvennahasta perinteisin menetelmin. Paksua ainakin on ja lujan tuntuista. Liotin vedessä ja leikkasin spiraalina kaksi noin metrin pituista nauhaa, jotka sitten laitoin venymään ja kuivumaan. Sitten kostutin uudestaan ja pujottelin reikien läpi kuvien mukaisesti ja annoin kuivua reilun vuorokauden ennenkuin päräytin maastoon.

Mäystin eli vanhoissa haapavetisissä ja muissa sen aikaisissa nähty sidemalli oli toinen mitä harkitsin, mutta kuten yllä mainitsin, niin näissä ei paksuus riittänyt siihen. Vähän tarkempi kun olisi ollut kirveen kanssa niin olisi riittänyt. Tämä nelireikäside on kyllä aika hyvän tuntuinen. Reikien sijoittelussa on yksi juttu, nimittäin mitä kauempana reiät ovat toisistaan, niin sitä parempi kiertojäykkyys siteellä, mutta sitä enemmän rajoittaa potkua. Löysin hyvän kompromissin, kun asetin reiät kummallekin puolelle päkiää melko lähekkäin verrattuna siihen mitä olen esim. hantien suksissa nähnyt. Nauhan pään sitomisen tekeminen helpoksi ja järkeväksi on vielä vähän arvoitus, mutta jäykäksi kuivuvan raakanahan kanssa sen kanssa ei onneksi ole niin justiinsa.

Näillä siteillä ja karvatossuilla hiihtelyä ja jäykillä siteillä ja monoilla hiihtelyä voisi verrata kävelyyn jäykillä vaelluskengillä ja alojaloin. Tukea ei ole jalalle juuri lainkaan, mutta tämä toisaalta mahollistaa jalkaterän liikkumisen ja suksen ohjailun sen avulla.

Nyt kun tiedän, että sukset toimivat, niin viimeistelen reiät ja päälipuolen ja vedän tervat päälle ja myöhemmin karvakoipinahkaa päläksiin. Karvaan kun ei lumi tartu niin pääsee lumen jalan ja suksen väliin pakkautumisongelmasta.

4 tykkäystä

Kerään tähän muutamia linkkejä, joissa on juttua muinaisuksista:


http://www.sporteventgellivare.com/en/evolution-of-skiing/evolution-of-skiing-the-first-skis/

http://livingprimitively.com/2014/01/making-skis/

tuota viimeistä en ole katsonut, kun on maksumuurin takana.

ja viideoita:
Tracking the white reindeer

Great siberian traverse:

Skimakaren i morgedal:

3 tykkäystä

Pientä päivitystä tähän:

Tällainen oli lopputulos millä hiihdeltiin viime vuoden talvi. Kiedoin kiehautettua tuohinauhaa raakanahkaremmien päälle (langalla varmistus) ja päläksen päälle laitoin myös tuohta, joka vähensi kummasti lumen tarttumista. Tuohi on kiinni pienillä nauloilla. Hiihtely oli pääasiassa lyhyempiä lenkkejä (1-2h) lähivaaran kylkeä ylös ja alas. Pari pidempää reissua (koko valoisa aika helmi-maalikuussa) metsästyshommissa, joista toinen oli haastavin ja pisin mitä näillä suksilla on hiihdetty.

Kaiken kaikkiaan sukset toimi paremmin kuin osasin odottaa. Tuon pisimmän reissun aikana vähän säädin suksien painopistettä sahaamalla pari senttiä perästä pois, kun kärjet meinasivat upota hangen kovan pinnan alle. Keli oli haastava sitenkin, että hanki petti yllättäen välillä ja sitten mentiin turvalleen, kyljelleen ja perseelleen aivan yllättäen ja pyytämättä. Mutta ei menny polvet tai nilkat tai muukaan rikki kun on joustavat ja vapaammat siteet. Eikä katkennut raakanahkaremmit vaikka välillä joutu tempomaan tosissaan suksia ylös lumesta. Hauskaa oli myös huomata, etteivät nämä omat tekeleet olleet juurikaan raskaammat kun mettäkaverin hiukan kapeammat, moderneilla sitellä varustetut lasikuituiset mettäsukset. Puhumattakaan nutukkaiden ja modernien talvisaappaiden painoerosta.

Kaksi selkeää puutetta näissä on ja se on jalkavuuden puute ja olattomuus. Kummatkin huomaa yksinomaan kovalla alustalla. Pehmeällä lumella olattomuus on ehkä jopa etu, kun suksea pystyy ohjaamaan vapaammin. Jalkavuudesta: nämä oli alussa suorat, mutta muutaman lenkin jälkeen ovat myötäkäyristyneet 1-2cm. Jousessa vastaava viruma ei paljoa tunnut, mutta suksessa tuntuu kun keula ei vastaakkaan maahan, jolloin suksi ei luista kunnolla ja homma menee kävelyksi.

Kerran kokeilin näillä päästellä myös kovalla hankikelillä ja jälki oli sen mukaista. Nyt on varsinkin kärkien tuntumassa reunoissa reilummat pyöristykset. Pehmeällä pakkaslumella ei siis mitään ongelmaa, mutta kova hanki on näille kuin hiekkapaperia.

8 tykkäystä

Nämä sukset joutaa nyt eläkkeelle. Keväällä kun laitoin sukset varaston ylisille, huomasin toisessa pitkän halkeaman joka ulottuu kärkeen asti.
Viime talveksi viritin kokeeksi uudet, hieman erilaiset siteet ja jalan alle naulasin poron koipinahaksen (kuivattu) palasen.



Siteet on naudan raakanahasta, jotka parkitsin kevyesti pajuparkissa. Tarkoituksena vähentää raakanahaksen kumimaista venymistä kastuessa. Nimittäin nutukkaat on niin lämpimät ja hengittävät, että pitkään hiihtäessä kevyessä pakkasessa saattaa siteet vettyä. Koipinahaksien karvansuunnan valitsin vanhojen Inarilaisten suksien mukaan jotka näin aikanaan siidassa. Kun karva on näin eteenpäin, niin se lukittuu nutukkaiden etupohjan taaksepäin menevän karvan kanssa. Varsin kätevää kun näin ei tarvi olla minkäänlaista kantaremmiä ja jalan saa silti helposti irti siteestä.



Hyvin kesti edelliset siteet vaikka aika ohueksi oli mennyt.

Uusien suksien teko on ollut monen monta kertaa mielessä, mutta eipä vielä kerkeä. Hissuksiin.

Edit. Näiden suksien pituus on 230cm ja leveys 9,5cm.

11 tykkäystä