Voi harmi. Näitä sattuu. Itse koitin toissaviikolla josko hieman epäonnisesta jousesta olisi enää mihinkään. Se oli jalava ja jänneselkäinen. Vatsaan tuli kuitenkin murtumia ja viime kesän lopulla käytin jänteet toiseen projektiin. Kokeilin sitten että jos raakanahkaselystyksellä ritsasta tulisi edes jotain… Selystin… Ja laitoin vireeseen… Räts. Kuiva talvi-ilma oli tehnyt siitä aivan rapeaa tauhkaa. RH27% mittasin työhuoneella… Ei ole hyvä paikka jousille noin kuiva. Mutta näitä rapsahduksia sattuu aina silloin tällöin.
Nätti jousi oli tulossa, mutta kuten sanotaan: “you learn from every bow you make, but a lot more from every bow you break.” On aika selvää, että puulajivalinta oli tekijä kosahduksessa. Kymmenille ellei sadoille pihlajajousille on nykyajan Suomessa käynyt samoin. Alle neljäkymppinen ilmankosteus on kyllä riskialuetta useimmille puille, saati Mennan kaksseiska, jossa puu menee viisiprosenttiseksi.
Jousen jumppaaminen eli vetäminen toistuvasti tavoitejäykkyyteen puunpoiston välissä on aivan yleismaailmallinen tapa tehdä jousia. Puu reagoi muutokseen viiveellä, ei muutosta saa muuten mitenkään selville. Kokemuspohjalta hyvin mitoitettu ja teipperöity jousi voi kyllä loksahtaa hyvään tilleriin melkein ensijänteellä, mutta silti on jumpattava, jotta asiaan tulee varmuus. Jos tilleripuun “asetukset” eroaa yhtään ammuntatyylistä, on lähes varmaa, että tilleri muuttuu / myötäkäyryys kasvaa sisäänajoammunnan myötä.
Kolmas yritys. Tavoitteena edelleen läpitaipuva yksipuinen lyhytjousi metsästyspaunoilla. Kokonaispituus 147cm, maksimileveys kahvan kohdalla 42mm ja nokeissa 24mm. Nokkeina normaalit tappinokit, viime yrityksessä nokit hieman tyssääntyivät jänteen paineessa, joten jätin tapit hiukan leveämmiksi tällä kertaa.
Muutama oksakohtahan tuossa on, mutta ne on yhtä pientä lukuunottamatta kaikki muualla kuin selässä. Tämä aihio on paksumpilustoista kuin aikaisemmat yritykset ja paksummasta puustakin otettu. Toisessa lavassa on hieman propellia, mutta muutoin aihio vaikuttaa varsin hyvältä.
Kevät vaikuttaa saapuvan tännekin ja nyt on ilmankosteus pyörinyt 40-50% välillä, niin uskaltaa alkaa tuota tilleröimäänkin. Vähän vielä mietin, että onko liikaa leveyttä? Tietenkään tuskin saan jännelinjaa aivan keskelle tuon propellilavan kanssa leikkiessä, mutta onhan tuo silti aika leveä.
1 tykkäys
42 mm ei ole yhtään ylileveä metsästysjäykkyiselle pihlajakaarelle. Ylipäätään jousen leventäminen on varmimpia keinoja parantaa jousen kestävyyttä ja vähentää sen myötäkäyristymistä.
1 tykkäys
Leveyttä vaan reilusti. Tosin kahvan kohdalta kannattanee ehkä vähän kaventaa, niin on mukavampi ampua. Vatsassa olevia tummia oksia kannattaa tarkkailla sitten tilleröintivaiheessa. Vatsassa oleviin oksankohtiin tulee muutenkin herkästi puristusmurtumia, jotka voivat lopulta johtaa jousen hajoamiseen. Kaksi tummaa oksaa näkyy ikävästi aika keskellä taipuvaa lapaa. Voihan toki olla, ettei niiden suhteen tule edes mitään ongelmia.
Nyt alkaa taipumaan:
Tuossa on nyt noin 10cm jännekorkeus ja 35cm veto. En oikein osaa käsittää tuon propellilavan sielunelämää ja tässä kuvia katsellessa tuo viimeisessä kuvassa vasemmalla oleva lapa näyttää taas taipuvan aivan liikaa, mutta kuitenkin melko tasaisesti. Onko vinkkejä tällaisten propellilapojen tilleröintiin?
Settiä on tullut jo reilun tuuman verran ja paunoja on tuolla vedolla 30. Tarkoitus olisi tilleröidä tuonne 50cm asti ja sitten alkaa ampumaan sisään. Pientä kuumotusta on ilmassa edellisen räjähdyksen jälkeen, mutta eiköhän se tästä 
Hiukan joutui kosteusprosentteja hakemaan kohdalleen jätesäkeistä viritetyllä humidorilla, jollainen esiteltiinkin toisessa ketjussa. Se on kyllä varsin toimiva ja helppo viritys, kun näillä leveysasteilla ilmankosteus sisällä pysyttelee vieläkin alle 40%:ssa.
1 tykkäys
Kuva ei ole ihan suorassa, mutta vasen lapa taipuu enemmän mun silmään. Erityisesti keskilavasta. Kierteisyyteen auttaa että kääntelet jousta tilleripuussa, vedät siis vuoroitelleen molemmin päin, jolloin toivottavasti löytyy balanssi. Kierteisyys hämää aina.
Hyvältä näyttää, eikun rohkeasti pidempää vetoa. Toki voit ottaa hieman suorempaa uuden kuvan ja vinkataan lisää.
Tässä lisää vinoja kuvia, tosin nyt saan syyttää kuvaajaa Kevyen kuumottelun ja psyykkaamisen jälkeen uskalsin vetää tuonne 50cm (19,7") kohdalle. Ei tullut puristusmurtumia, ei noussut säleitä eikä mitään muutakaan vauriota. Jipii!
Jumppasin kohtalaisen reilusti ennen täyttä vetoa ja annoin olla jänteellä 3-4h vähentääkseni selän rasitusta, otin kuitenkin pois jänteeltä ennen täyttä vetoa. Settiä on tuoreeltaan 1,5cm, mutta kun ottaa huomioon alkuperäisen vastakaarevuuden, niin onhan tuo myötäkäyristynyt muutaman sentin. Tilleri on nyt niin lähellä täydellistä, ainakin omaan silmään, että annan olla. Edelliset yritykset ja myötäkäyristymisen huomioon ottaen uskon, että nyt alamme lähestyä täkäläisen pihlajan rajoja. Jännelinja sattui melkein keskelle, toisaalta onni onnettomuudessa reilut neljä senttiä leveän kahvan kanssa En ole vielä kerennyt mitata lopullisia paunoja, mutta jossain 40# kummallakin puolen ne ovat
Yksityiskohtina nokkeihin tuli jänteen painamat urat tilleröinnin alkupuolella jänteelle laittaessa ja yhden oksakohdan jouduin täyttämään puuliima-sahanpuru-seoksella. Nuo nokit vähän huolettaa, mutta toisaalta uskon tyssääntymisen loppuvan nyt kun paunat kevenivät alkuvaiheesta aika paljon. Mietin jo vahvistavaa jännepunosta nokin pohjalle, mutta enpä tiedä…
Jousen hyvää kosteutta suojellakseni levitin päälle itse renderöimääni laardia. Tästä opin sen, ettei kannattaisi rasvaamisen jälkeen jousta käsitellä likaisilla hanskoilla: nyt selässä on likaisen maastokuvion alkua.
Siitä se lähtee! Hieman näyttää alemmassa tillerikuvassa vasen lapa taipuvan keskikohdalta liikaa. Ylemmässä kuvassa taas näyttää paremmalta. Kuvakulma ja hieman vino kuva hämää. Kärjet on ehkä hieman jäykät, eli jos läpitaipuvan haluat, kärjistä voi varovasti kevennellä. Jos pihlajan kesto epäilyttää, läpitaipuvuus varmaan rauhoittaa mieltä 
.
Vetokuva on myös ihan hyvä ottaa kädessä, siis toinen kuvaa kun jännität jousta itse. Näin näkee sitten lopullisen, aidon taipuman.
Nyt on vajaan tuuman verran lopullista matalammalla jännekorkeudella ja pari tuumaa vajaalla vedolla ammuttu noin 70 nuolta ja hyvin toimii ainakin vielä. Kyllä tämä kovaheittoisin jousi on minun kepeistäni eikä ole värähtelyitä ja nuolikin lähtee yllättävän hyvin leveän kahvankin kanssa. Peiliä vasten tätä taivutellessa kyllä näyttää tulleen tästä vähän liian keskikaaritoiminen, mutta muuten tuntuu tilleri sattuneen aika hyvin kohdalleen.
Kahvan leveys aiheuttaa kyllä ergonomisia hankaluuksia ammuttaessa, mutta toisaalta huomasin, että leveä kahva pakottaa pokakäden sellaiseen asentoon pelkästään työntämään kahvaa eteenpäin, joka tuntuu näkyvän myös taulussa tiukempina nippuina.
Ilo seurata VKotin kehitystä. Ihan selvästi on tekijämies aluillaan tässä.
42 mm on tosiaan aika roima kahvanleveys, mutta vastaavia on kyllä käytetty paikka paikoin eri puolilla maailmaa. Tottumiskysymys, pitkälti. Extrapitkät nuolet saattaa olla kohillaan ammusvalintana, mutta nehän ovat parhaita muutenkin.
Kiitos!
On nämä hommat kyllä parasta. Hankala on monasti kuvailla ihmisille harrastustani, sillä millään yksittäisellä lauseella ei kuulija saa käsitystä tekemisen ja ajattelun luonteesta. Jousihommissa ehkä eniten kiehtoo minulle täysin uuden, perimmäisen ja primitiivisen ajattelutavan käyttö ja yksinkertaisen jousen toimivuuden kauneus.
Koulun puolelta on tullut tutustuttua kaikenlaisten koneiden toimintaan ja lujuusoppiin, joten teoriapohjaa esim. neutraalitasoihin ja tilleröintiin löytyy. Tässä valossa primitiivinen yksipuinen tai selystetty jousi kaikkine muotoineen muistuttaa siitä mistä kaikki tekniikka sai alkunsa, puhtaassa ja yksinkertaisen kauniissa muodossaan.
-Ville
3 tykkäystä
Kylläpä tuohon kahvaan tottuu näköjään aika nopeasti. Extrapitkiä nuoleni onkin kyllä, nyt kun asiaa mietin niin nuohan on melkein 20cm ylipitkiä. Nyt on ammuttu satakunta nuolta vajaalla vedolla ja tänään ammuin ekaa kertaa täydellä 50cm ~ 20" vedolla 30-40 nuolta. Tilleriä en ole muuttanut sitten edellisten kuvien ollenkaan ja tällaiselta se nyt näyttää:
Valitsin kierteisemmän ja alunperin hieman vastakäyrän lavan ylälavaksi. Nyt ekojen täyden vedon nuolien jälkeen ja kuvia katsellessa fiilis on katossa. Osasin sittenkin! Veto on pehmeä ja laukaisu on tasainen ilman värinöitä tai iskua. Tilleröidessä pyrin Bakerin TBBI:ssä mainostamaan hiukan elliptiseen jäykkäkärkiseen malliin ja setin perusteella se oli oikea valinta.
Täyttymystä tosin hieman varjostaa se, että paunat jäi alle neljän kymmennyksen (38). Voisihan tuota varmaan pidemmällekin vetää ja lyhennysvaraakin olisi, mutta saapa nähä. Yllättävän pehmoista on tämä pihlaja ja nyt voin kompata Perttua Sodankyläläisen pihlajan heikosta elastisuudesta. Heti jänteeltä oton jälkeen:
Ennen ammuskelua jousi oli 3-4 tuntia vireessä lopullisella jännekorkeudella. Ei ollut mittanauhaa matkassa, mutta sormimitalla arvioiden settiä oli tuossa 1,5" alemmassa lavassa ja tuuma ylälavassa. Nyt muutaman tunnin jälkeen on settiä alalavassa tuuma ja ylälavassa puoli tuumaa.
Pintaan imeytin lämmön avulla mehiläisvahaa tasaisen kerroksen ja ajattelin kahvan kohdalle kietoa tuohta, lähinnä testimielessä.
2 tykkäystä
Ai niin, pieni onkelma ilmaantui nuolien selfnokeissa, nimittäin ne alkavat löystymään ja tyhjälaukauksen vaara uhkaa. Millä olette välttäneet ongelman? Vai onko ongelma todellinen vain tuossa käyttämässäni kolme-sormea-alle-otteessa? En muista lukeeni tai kuuleneeni tästä ongelmasta foorumeilta tai muilta ampujilta.
Pihlaja nyt on vaan jähmeä ja puristusheikko puu, et ole tehnyt mitään väärin. Tuuman, puolentoista myötä on ylipäätään vielä normaalin rajoissa, vaikka vähempi on kivempi.
Kolme sormea alla-jänneote on moderni keksintö, joka perustuu snap-on-muovinokkien käyttöön. Suurin osa maailman varhaiskantaisista nuolinokeista oli väljiä, eikä se olekaan mikään ongelma käytettäessä varhaiskantaisia jänneotteita. Sinänsä se, että self-nokit löystyvät käytössä ei ole normaali kuvio. Omani eivät muutu mihinkään käytön myötä. Teen nokeista juuri ja juuri jänteeseen tarraavia, mikä on mielestäni paras “asetus”.
1 tykkäys
Nyt voisi sanoa jousen olevan sisäänajettu ja valmis. Kahvan kohdalle kiedoin tuohta lämmittämällä tuohisuikaleita ensin vedessä melkein veden kiehumispisteeseen asti ja kietomalla kuumat ja märät suikaleet hetimiten jousen ympärille. Lopputulos on varsin hieno ja hyvän otteen antava kahva. Tuohiviine on paikallisen tuohipapan tekemä ja sinällään aivan hyvä.
Ainakin saamelaisten ugrijousissa on käytetty tätä tai ainakin hyvin samankaltaista tekniikkaa jousen kosteussuojaukseen tuohen avulla. Tuo kuumankostea tuohi kuivuessaan kutistuu ja puristuu jouseen kiinni niin hyvin, että tulee väkisellä mieleen, että onkohan kukaan testannut nykyaikana tällä periaatteella suojatun jousen kosteuskäyttäytymistä?
Enkä tarkoita sadepisaroilta suojaamista missä tuohi epäilemättä voisi toimia, vaan ilmankosteudelta suojaamista.
Tein jouseen sopivat nuolet kaupan 8mm mäntyrimasta tehdyistä aihioista, jotka spinetin yksinkertaisella kotikutoisella spinemittarilla ja punnitsin kirjevaa’alla. 3" sulitukset on kiinni pikaliimalla ja nokin vahvikepunos on poron jalkajännettä. Sain nuolet lentämään yllättävän hyvin 42mm kahvan ohi ihan vain sulattoman nuolen testillä ja jänneväliä hiukan nostamalla. Olen lopputulokseen varsin tyytyväinen ja näillä tulee varmasti ammuttua paljon.
Otin opiksi Tuukan vastauksesta ja ammun nyt normaalilla kaksi alle, yksi päälle -otteella eikä ole ollut enään ongelmaa nokkien lipsumisesta.
5 tykkäystä
Todella hieno setti! Tuohi on hieno materiaali, jonka taitajia suomesta vielä löytyy, vaikkakin kokoajan hieman vähemmän. Onpa unohtunut tuo kahvan tuohipäälystys ihan tyystin. Pitääkin heti kokeilla tuota kuumapyöritystä!
Hieno setti, onnittelut!
Tuohi toimii kosteussuojanakin, mitä ohuempia kerroksia useampia päällekäin niin sitä parempi. Toisaalta, tuoheen vuorattu jousi kostuttuaan myös kuivuukin kauemmin.
On kyllä hieno setti. Olisiko mahdollista saada lähikuvaa kahvasta ja viinestä ?
Siisti, kalevalaiskäishenkeä henkivä setti, kun on tuohiviinekin.