Pihlaja-lyhytjousi

Heipä hei!

Tarkoituksena tehdä metsästyskelpoinen yksipuinen D-profiilinen lyhytjousi kotipihlajasta. Puu on kaadettu elokuussa 2016 Sodankylästä kaverin pihalta, jonka jälkeen ollut ulkovarastossa kuorineen muutaman kuukauden ja kuorimisen ja raakatyöstön jälkeen sisällä pari kuukautta. Mittaa aihiolla on 130cm ja leveys noin 4cm.

Kuvasta näkyykin, että selässä on vielä jonkin verran jälsiä ja nilaa. Tässä on tämän seudun puille tyypillisesti vuosirenkaat tosi tiheässä. Toisesta hajonneesta pihlajajousestani laskin 28 vuosirengasta eli pitää olla tarkkana kuorimisessa. Vai mitä sanotte, onko alle millin vuosirenkailla varustetusta pihlajasta ylipäätään mihinkään? Se edellinenkin pihlajayritykseni hajosi selästä, mutta vasta selvien puristusmurtumien jälkeen.


Sisällä kuivatessaan toinen lapa kääntyi aika raakasti sivulle päin, jota korjailin höyryttämällä pari kuukautta sitten. Tänään nyt sitten hain raspilla etuprofiilin kohdalleen, tarkoituksena tasaisesti kärkiä kohden kapeneva etuprofiili. Muuten aihio vaikuttaa tosi hyvältä, kierrettä ei ole lähes lainkaan ja ainoa oksankohtakin on 17cm kärjestä kahvaa kohti. Refleksiä aihiossa on kuivumisen jälkeen pari senttiä.

Vähän vielä mietin josko tuota yrittäisi jollain tapaa oikaista vai antaako olla tuollaisenaan. Mitä mieltä olette?

Eiköhän siitä jousi tule. Lustojen paksuutta en olekaan omista pihlajoista katsonut. Mitenkäs se oli nämä luston paksuudet ja kehäputkilot vai mitenkä. Joku varmaan vastaa siihen.

Tuohon oikomiseen, vain todella isoihin muutoksiin käytän itse höyryä, käytännössä kahvan refleksiin/deflexiin ja recurveihin.

Kun aihion suoruutta/kieroutta haluaa muokata, kannattaa se mielestäni tehdä kuivalla lämmöllä ja vielä tarkemmin kuumailmapuhaltimella. Käy kaikista helpoiten. Etu on myös todella suuri siinä, että käytännössä jo 10 minuutin päästä on kalikka viilentynyt ja valmiina seuraavaan operaation, mitä se nyt onkin.

Ilmeisesti alimmassa kuvassa vasen lapa on se ongelmakohta? Tuosta kahvan kohdalta yhdellä puristimella pöytään kiinni ja oikean lavan kärjestä toisella. Yksi puristin vasemman lavan kärkeen kiinni vipuvarreksi. Sitten kuumailmapuhaltimella lämpöä kierolle alueelle ja 2min lämmityksen jälkeen vääntöä reilusti. Siinä pitää väännettynä viitisen minuuttia, jonka jälkeen antaa 10 minuuttia viiletä.
Helppoa!
Sitten alkaakin jo vatsan paahtaminen ja pienen reflexin hakeminen kiinnostaa… :wink:

Vastasit itse kysymysmerkkiesi jälkeen kysymyksiisi. Kun oli selkää paukkunut ja vatsaa murtuillut. Pihlaja lyhärinä on äkkiväärä kapistus. Ilman jänneselkää joutuu äärimmilleen selän puolelta, jos onnistuukaan…kierteineen kaikineen. Pihlaja on sitkas ja täten ohutlustoinenkoin voi onnistua, mutta saattaa tällaisena ottaa murtumaa vatsaan jos paunahaku onko suuri.
tsemppiä projektille.

Hei!

Millaista vetopituutta ajattelit? Olen itse tehnyt joitakin jousia juuri Sodankyläläisestä pihlajasta ja eroa eteläiseen tosiaan on.
En muuten tiennyt että joku muukin rakentelee täällä jousia. Pitäisiköhän joskus vaihtaa enemmänkin ideoita jousien suhteen?

Vetopituus on mulla tuntunut olevan taannoin tekemälläni saarnijousella ampuessani jotain 20-21 tuuman välillä, joten siihen pyrin tämän pihlajankin kanssa. Ajattelin opetella tuota pihlajaa tässä hissukseen ja tämän jousen teen tarkoituksella ylimitoitetuksi, joten lopullinen vetopituus saattaa jäädä tuon 20 tuumankin alle. Haaveissa olisi joskus metsästää itsetehdyllä primitiivijousella ja nimenomaan niin, että jousipuu olisi itsekaadettua lähialueelle natiivia puuta. Onko itselläsi ollut ongelmia ohutlustoisuuden kanssa kerta lapin puista olet tehnyt jousia? Olisi kyllä mielenkiintoista jakaa ideoita, luulin itsekin olevani ainoa. :grin:

Joitakin vuosia sitten kunta kaateli keskustasta isoja pihlajia. Satuin sopivasti paikalle ja sain luvan käydä parhaita paloja talteen ennenkuin loput meni lämpölaitokselle. Piti kuulemma kaataa, kun vanhemmiten niistä sisäosa käy lahoamaan!!! No, en menny oikasemaan miksi se oikeasti tummuu…
Tein niistä pari jousta ja settiä tuli helposti enemmän kuin etelänpuissa. Joku puu saattaa vielä olla tallessakin.
Jos olet jousipuuta vailla, niin mulla olisi lisäksi esim. omppua, saarnea ja syreeniä; täältä foorumilta hommattua. Kaikki on enemmän tai vähemmän lyhkäreihin sopivaa palikkaa, jotenkin ne lyhyet jouset on vaan kumman kiinnostavia…
Viikonloppu mulla menee täällä Oulussa, mutta jos haluat vaikka joku ilta tulla vaihtamaan jousitietoutta, niin Kaanaanmaasta minut löytää.

Projekti etenee…
Päätin kuitenkin yrittää oikaista tuota kun tuo oksankohdan omaava lapa on epäsymmetrisesti refleksillä toiseen lapaan verrattuna.

Ensimmäinen yritys oli kuivalla lämmöllä eli kuumailmapistoolilla hitaasti lämpöä taivutettavaan kohtaan jotain 20-30 min, jonka jälkeen yritin taivuttaa sitä lankkua vasten suoraksi. Vaan sen verta lujasti vastusti, että hirvitti sitä vääntää suoraksi ja kyllähän kepistä joku naksahdus kuuluikin, mutten löytänyt mitään vikaa selästä enkä vattasta vaikka kuinka etsin.

Toiseksi metodiksi kokeilin vanhalta foorumilta lukemaani foliohöyrytystä, mutta niinpä vain vääntyi takaisin kun noin viikon päästä otin pois pinteestä eli eipä onnistunut sekään.

Viimeiseksi laitoin koko jousen veteen upoksiin likoamaan viikoksi ja tuossa viikko sitten laitoin selkä edellä pinnelautaan kiinni nippusiteiden avulla. Aion antaa sen nytten kuivaa ja oppia olemaan vielä pari viikkoa.

Tuosta näkyy paremmin tuo epäsymmetrinen refleksi.

Tässä liuotusviritys ilman vettä.

Ja tässä kuva heti suoraksi pakottamisen jälkeen. Tehin liimapuulevystä tuommoisen T-profiilin hommaa varten ja ajattelin sen pysyvän suorassa, mutta kylläpä koko viritys on vähän taipunut jo refleksille viikon kuivumisen jälkeen.

Noin pieneen refleksiin en itse tekisi/ole tehnyt mitään. Vaikka puu onkin pihlajaa, ei aihion pitäisi olla moksiskaan alle ~6cm refleksistäkään jopa. Selkähän siinä jossain vaiheessa alkaa olla kovilla, mutta esimerkiksi paahdan vatsaa ja taivutan jousta toiseen suuntaan, jolloin lopputuloksena on vähintään tuo 6cm refleksiä. Okei asia ei ole sama, mutta antaa kuvan.
Nuo sitten oikenee pois jonkin verran tai parhaimmillaan pysyy! Jos refleksin kanssa on pelkoa, jätä jouseen leveyttä, ei sen kummempaa.

Sitten jos haluaa taivuttaa enemmän tai oikoa refleksiä, kannattaa höyryttää kattilan yllä folio päällä. Kattilassa vesi kiehuu ja jousi makaa kattilan päällä, jousen päälle läntättty folio (älä kääri jouseen) takaa hyvän höyryttymisen.

Niin ja kyllähän tuosta jousi tulee! Hyvän näköinen aihio. :slight_smile:
Niksahduksia pihlajan kanssa tulee, selkäsäleet paukkuu ja painuu piiloon, eikä huomaa kuin vedossa. Noihin pikaliimaa väliin ja puristusta. Kuivumisen jälkeen kovaa ampumista ;).

Mitäs tälle pihlajajouselle kuuluu? Ihan hyvän näköinen aihio tuo on, ei sitä kannata mihinkään suuntaan taivutella.

Just äsken otin pois pinteestä ja kyllähän tuo taas vääntyi takaisin refleksille, mutta ei tosin niin pahasti kuin alunperin. Tuossa kuvaa tämänhetkisestä tilanteesta:

Vaikuttaa kyllä siltä, että eipä tosiaan olisi kannattanut hötkyillä tuon suoristamisen kanssa, kun eipä tuo paljoa kuitenkaan suoristunut. Pitää muistaa, että: “virheist oppii ja kokemusta karttuu” tässäkin hommassa. Nyt kuitenkin pääsee kevätaurinkoon tuota tilleröimään ja projekti etenee :smiley:

Tuoha on käytännössä suora keppi. Ei muuta kuin tilleröimään! Noin olematon ero lapojen suoruudessa ei meinaa mitään.

Uudella tilleröintitekniikalla varustautuneena aloin tätä tilleröimään pitkällä jänteellä ja alkaa näyttämään ainakin minun silmään hyvältä. Tavoitteena olisi tasainen D-kaari, kärkien ollessa taipumattomat.



Tuossa viimeisessä kuvassa oikealla olevassa lavassa on sitä vastakaareutta ja mietin, että miten siihen pitäisi suhtautua tilleröinnissä? Vanhalta foorumilta muistan lukeneeni, että vastakaareva lapa tulisi laittaa alalavaksi ja, että se on luonnostaan lujempaa puuta, jolloin sen voi tilleröidä taipumaan samalla tavalla muun kaaren kanssa kanssa.
Kuten tuosta näkee, niin olen nyt noudattanut tuota ohjetta eli tuo luontainen vastakaareus painuu kaarelle muun lavan kanssa.

Paunoja on kuvan taivutuksessa noin 40, joten vielä on varaa ohentaa.

2 tykkäystä

Hyvin taipuu. Hieman puuta pois ja sitten jo oikean pituiselle jänteelle, eli mahdollisimman aikaisin. Näkee parhaiten taipuman oikean pituisella jänteellä ja oikeat paunat. Noin vähän kun on vastakaarevuutta toisessa lavassa, ei tarvitse kummemmin välittää. Lavat ei lopulta lähes koskaan taivu tasaisesti, joten hyppysissä pidellessä ja ammuttaessa huomaa, kumpi istuu ylä- ja alalavaksi.

1 tykkäys

Nyt alkais olla tillerin suhteen valmista ja tähän mennessä on kaikki mennyt hyvin. Settiä on reilun tilleröintijumppauksen jälkeen noin sentti eikä näy puristusmurtumia vaikka kuinka yritän niitä etsiä aurinkonvalossa.


Täysi veto on nyt 45cm eli 17,7" ja paunoja on 45. Alempi kuva on otettu heti jumppaamisen jälkeen. Tavoitteena oli vetää vielä pari tuumaa lisää, mutta en uskaltanut :smiley: Pitänee alkaa tuolla ampumaan vajaalla vedolla ja kattoa mitä tapahtuu. Varmaan voisin vielä kahvan alueelta ottaa muutaman raapaisun puukolla, niin ehkä saisi taipumaan vielä sen pari tuumaa turvallisesti vai mitäs mieltä kokeneemmat rapsuttelijat on?

Hyvältä näyttää! Lisää vetoa, ainakin tuonne 20" korville. Kahvaa voi vähän ohentaa, mutta pelittää noinkin, uskoisin. Paunoja vähentäisin 40-50 korville kuitenkin jos tilleröisin 20-24" vetoon. Joskus se pidemmälle vetäminen pelottaa ens alkuun, varsinkaan kun ei rajoja ole koettu. “If you ain’t breaking, you ain’t making!” :wink:

Tuossa sulle on sitten toukokuun preeriakisaan pyssy.

Otin sitten tuosta neuvosta kiinni, näköjään. Tässä on kyllä tekemisen meininkiä :smiley: Noh tämä oli mukava projekti ja ennen räjähdysmäistä hajoamistaan tämä oli onnistunein tekemäni jousi. Onhan tuolla varastossa vielä pari pihlajarunkoa…

Siis. Aamulla ammuskelin muutaman nuolen vajaalla vedolla ja jousi toimi tosi hyvin: ei lainkaan lyönyt kädelle ja oli tosi hiljainen ja nopean tuntuinen. Sitten tuossa tuumailin, että voisi vielä korottaa jännekorkeutta 12 senttiin ja hiukan keventää ja tarkistaa tillerimuoto. Sitten kun jumppauksen jälkeen vedin rauhassa 45cm vetoon niin räks! Hajosi siitä kohtaa missä oli sitä vastakaarevuutta.

Harmin paikka! Noilla spekseillä ja tillerimuodolla ei tuollaista olisi todellakaan olettanut. Eihän selässä ollut vaurioita? Eikä mitään sälettä noussut pystyyn aikaisemmin? Jännekorkeuden nosto on voinut hieman rasitusta lisätä, mutta ei 12cm nyt aivan liian korkea ole… Kuivuus? Paljon kosteus % jousen säilytystilassa?
En usko että vastakaarevuudella on ollut juuri mitään tekemistä hajoamisen kanssa.
Tähän hajoamiseen tietysti moni heittäisi vain “noh, se oli pihlajaa”. :smiley: Ei auta, ei muuta kuin uutta tekeille!
Nythän sulla on mitat valmiina, kun tuosta jousesta voit verrata, nopeuttaa jonkin verran toimintaa.

Ja muuten, tuosta “jumppailusta”, itse en sitä harrasta ollenkaan. Keskeneräistä jousta ei vedetä muualla kuin tilleripuussa, kun taipumaa voidaan maltilla tarkastella samalla.

Ei ollut selässä mitään vaurioita eikä ole säleitä noussut missään vaiheessa. Säilytyspaikassa on kosteus ollut 35-40%. Tosi ohutlustoistahan tämä kalikka on ja onhan tuo aika ohkasesta rungosta peräisin. Kyllä tästä oppi taas paljon ja tekemisen riemun takiahan näitä tehdään!

Tuolla jumppailulla tarkoitin nimenomaan tilleripuussa vetämistä, sori on nämä käsitteet vielä vähän hukassa :smiley:

Kyllä mäkin sanoisin osanoton lisäksi onnittelut, mikään ei ole yhtä opettavaa kuin rikkoa jousi johon on uhrattu aikaa. Kunnioitus puuta kohtaan nousee samalla kohisten.

Mielenkiintoista toi Jeren jumppaamattomuus, mä olen ymmärtänyt että tekovaiheessa puuta pitää totuttaa taipumaan ahkeralla jumppaamisella. Mä oon tehnyt kaikki jouseni niin että lattiatillerin jälkeen 20 siklinvetoa - minuutin raivokas jumppaus - tillerin tarkistus - 20 siklinvetoa… jne. Ja siis niin että jos ei jumppaa niin tilleri muuttuu rajustikin sitten ammuttaessa. Voin toki olla väärässäkin.

Mulla on ollut se periaate että keskeneräisenä en yhtään ylimääräistä taivuttele jousta.
Pitkällä jänteellä tilleröinti, vatsan paahto + jännelinjan korjaus, sitten jänteelle, jossa parhaassa tapauksessa jousi on valmiiksi asti. Jänteellä ollessa raaputtelen ylimääräiset pois ja vedän tilleripuussa tavoitteeseen. Saatan muutaman kerran vetää edes takaisin tilleripuussa muutamia tuumia, mutta se on siinä.
Keskeneräisen jousen kanssa on aina pelko persiissä että tulee ylirasitettua huonolla tillerillä, settiä, murtumia jne. lopputuloksena. Myöskin aina kun tilleripuussa vedän, vedän paunamittarin kanssa, etten koskaan rasita tavoitepaunoja korkeammalle. En halua 50 paunaisen jousen rasitusta 40 paunaiselle mitoitettuun jouseen.
Mun kokemuksien mukaan tilleri ei koskaan ole muuttunut ammuttaessa. Toki voi muuttuakin joissain tapauksissa vuosien aikavälillä. Mutta kukin tavallaan tässäkin, mulla useesti on niin tuo suorituskyky mielessä, että sillä nysvään tarkkaan. :smiley:

Jännejousista en vielä tiedä, niissä voi tuo päteäkin.