Aihioita minulla oli kaksi. Kummatkin oli Jyväskylän reippaat kunnan miehet minulle valmiiksi kaataneet keltinmäen pururadan varteen viime talvena josta koiran ja emännän kanssa ohi kävellessä ne huomasin ja päätin että noista teen joku synkkä päivä jousen jos toisenkin. Aihiot oli ranteen paksuiset vaahterat jotka oli toisesta päästä melko oksaiset.
Koska kokemusta ei näistä hommista ole kuin kolmen pitkäjousen verran niin ajattelin että samapa tuo mistä sitä jousta koittaa veistää. Kuulema vaahtera hyvä jousipuuna niin kokeillaan sitten itsekin sitä.
Kun sade piiskasi tätä surullista rivitalon takapihan sammalikkoa juhannuksena, ajattelin että tuonne haluan mennä viettämään hikistä laatuaikaa kirveen ja raspin kanssa. Vaihtoehtona oli hikoilla sisällä ja kuunnella rakkaan vastasyntyneen tyttäreni iloista itkua ja parkua.
Mietin että tehdään nyt tästä tavallinen pitkäjousi ja katsotaan miten asiat etenee.
Halusin kokeilla tähän onttoja lapoja ja huonon pyöröraspin kanssa olikin aikamoinen hikoilu se kovertaa…
Voisin kourutaltan hankkia joskus jospa olisi hieman helpompi sillä veistää.
Kokeilin tähän jouseen höyryttämistä hellalla ja kattilalla. Ja samalla paahtamista hellalla. Kuoren kaltoin puukolla ja melkoisella riskillä veistellen mutta hyvin on kestänyt venyttelyä.
Tälläiset oli viritelmät ja muija ei edes vaivautunut kysymään mitä minä keittiössä teen.
Työvaiheet oli siis seuraavat :
Jousen lavat kaiverrettuani ja tilleröityäni kokeilin kuoren irroitusta vetisillä räteillä. Olisi ilmeisesti pitänyt rikkoa kuori ennen kastelua mutta noin puolituntia kuorta pehmitettyäni otin parhaan puukkoni ja vetelin pystyterällä selästä pintakuoren pois. Tässä vaiheessa mietin ja meinasin että jospa jättäisin sen pohjan ja se ei räksyisi niinkuin edellisen jouseni selkä jossa oli kuori kaikkine hyvineen. Viikonpäästä jousta venytellessä tulin siihen tulokseen että kuorta ei saa jäädä ollenkaan jos haluaa ettei se ritise.
Mutta siis niin… Seuraavaksi otin tuon kattila hässäkän ja vääntelin lapoja hulluna ja hieman testimielessä miten ne taipuu. Hyvinhän ne taipu ja varmasti olisi taipunut lisää mutta kello näytti viisarilla ja emäntä sormella että kello on jo kaksi yöllä joten jousi jäi yöksi ja seuraavaksi päiväksi vanhaa vatupassia vasten siihen mihin sen höyryttämällä väänsin. 20h höyrytyksestä purin tämän systeemin ja aloin paahtaa jousta hellalla ilman mitään ylimääräistä.
Jousi näytti paahtamisen jälkeen hurjan kivalta rekurvilta mutta selvästi tämä on maltillisempaa touhua Kun sain jouseen jänteen tehtyä ja aikani vetelin ja ampuilin niin rekurvit palautui aika paljon.
Elikkä ei näin. Mutta ei se täysin hukkaan mennyt. Sain lavat suunnilleen samaan asentoon ja jäi niihin pienet reflexit joten riittää itselle aivan mainiosti. Tämä nyt olikin kokeilua siinä kaikki.
Tilleröinti osoittautuikin hankalaksi paahtamisen jälkeen. Tummentunut pinta katosi lavoista kun jouduin hankaamaan oksaisempaa lapaa aika raakasti ja ihan täydellisyyteen en edes päässyt. Mutta jousi kestää oman vedon ja ei taivu pelottavasti joten tämä jousi oli sitä myöten valmis. Tein nahasta pienen väliaikaisen kahvan ja ampuilin pari nuolta. Löytyi pari sulatonta nuolta jotka lenti taivaallisen nätisti suoraan ja tuntui tällä jousella ampuminen muutenkin varsin miellyttävältä. Mielestäni siis onnistunut jousi.
Siitä sitten vierähti se viikko pari kun raaputtelin loput kuoresta ihan kuiviltaan pois ja jousen paunat 28" vedolla ovat 35 ja jousella taisi olla pituutta 63 tuumaa. Mielestäni hyvät paunat kun puhutaan puolikkaasta jousesta. Todellakaan en tiedä mitkä on lopulliset paunat kun jousi on valmis. Jotenkin tuntuu siltä että vaikka lavat olisi esimerkiksi 35+40 paunaa niin lopputulos ei ole niiden summa. Saa nähdä…
Nyt eletään vielä hetki tätä päivää jona veistin sitten sen toisen jousen. Aihiona toinen samanlainen vaahtera mutta jouselle tuli pituutta 115cm ja se palikka mikä tällähetkellä on paahdettuna keittiössä ei ole tilleröity kun hieman sinnepäin. Oletan että nämä lavat ei tule kovin paljon taipumaan valmiissa jousessa joten jos sitä tarvitseekin tilleröidä paremmin niin teen sen sitten kun jousi on kasassa. On varmasti hankalampi tehdä mutta tämänkin näkee sitten.
Toiseen lapaan jossa oli pari oksaa tein koveran lavan ja toinen jäi litteäksi. Oksainen lapa oli huomattavasti vaikeampi saada taipumaan ja sen verran kapeampi että päätin kovertaa sen. Koska en kourutalttaa hommannut vielä niin menin ja oikaisin sen verran että tein dremellillä alun kourulle josta oli raspilla helpompi jatkaa. Tämäkin nyt taas vähän testimielessä mitä käy kun toinen lapa kovera ja toinen ei. Tässä tapauksessa en usko että on yhtään mitään merkitystä.
Jäykkyyttä en mitannut kun en paljon lapoja taivutellut mutta voisin kuvitella pyörivän jossain 40 pienellä vedolla jo ennen paahtoa. Ovat siis sellaiset jämyn tuntuiset lavat.
Kuvissa hieman hahmottelua ja nokit tein suorina ihan vain tilleröinti jännetä varten mutta silmälläpitäen sitä että jänne lähtee tässä jousen tapauksessa kärjestä ylöspäin.
Sitten oli se paahtaminen… huomenna selviää sainkö paahdettua ja väänneltyä lavat tasapainoon…
Jousien liittäminen toisiin on vielä mietintä vaiheessa. Liimaaminen olisi varmasti pitävä keino mutta kokeillaan nyt ensin punomista. Mielessä on pari tapaa jolla liitoksesta saattaisi tulla tukeva. Kokeilemalla selviää.
Tähän mennessä pienen kahvaosio on vain koverrettu pitemmän jousen selkää mukailevaksi. Ideana oli että jätän isosta kahvan kokonaan pois ja teen siitä lähes läpi taipuvan. Pieneen taas jätin noin 4cm kahvaa jotta lavat ovat reilusti irti toisistaan. Tälläkään ei ole muuta syytä kuin omassa mielessä suunniteltu jousi ja kokeilun halu.
Pitemmän jousen nokit muokkasin valmiiksi sellaisiksi että saan siihen jänteet kummastakin suunnasta. Tuntuisi toimivalta nokilta ainakin tässä vaiheessa.
!
