Peukkuammuntatreeni tuottaa tulosta, mutta niin myös vähän reilummin nuolirikkoja. Eilen masenti radalla kun ammuin taulun sivussa olevaan kallioon nuolen katki, sitä ei ole käynyt vuoteen.
Samoin kuin ali ja yli meni nuolia pirusti.
Lonkkarilla linja pysyisi, mutta kovalla vimmalla eteenpäin.
Tässä siis nuolipajaa pystyyn, 22kpl varsia ja kaksi settiä tulee. Aika löysiä voi ampua turkkilaisella. Parhaiten toimi ~55# vedolla peräti vain 50# varsi 29" pitkänä ja 100gn kärjellä.
Eilen tajusin että eihän nää aasialaisilla jousilla ampuvat edes ankkuroi kasvoihin kiinni. Ja nurinkurinen havainto “länkkäriampujana” onkin että laukaisu on puhdas, jos vetokäsi jää kellumaan ilmaan.
Mitkäs mitat sinulla on muuten noissa nokeissa? Tulee hienot ankannokat? Miten teet nuo? Poralla reikä ja sahalla auki? Entä onko tuo ohentaminen tarpeellista vai vain ulkonäön takia?
Niinhän niitä menee. Vielä kun on kova houkutus ampua kevyitä, nopeita nuolia. Silttu vaan lenti pitkin rinnettä keuruulla kun surullisen kuuluisalla pöllörastilla kivikkoista alarinnettä vasten ammuin pompun. Lenti puunsäleet komeasti.
Nuo nokit on
a) sahattu rautasahalla (11mm syvä)
b) porattu 3mm terällä
c) puukolla auottu lisää
d) ohuella (2mm) kolmioviilalla levitetty
e) pyöröviilalla pohja pyöristetty (3,2mm)
f) hiomapaperilla suu avattu
On siinä pieni prosessi, lopputuloksena siis tuommonen 3,5mm leveä ja 11mm syvä nokki. Suu on sitten pienempi ja kunhan jännepunoksen jälkeen vielä sipistelee (tai ennen) sivupalat ohueksi, napsahtaa nokki paksummallekin jänteelle.
Edellisistä tuli vähän liian isoja suuaukoltaan, niin nyt on korostetumpi muoto.
Prosessia helpottaisi se aito pisaran muotoinen nokkiraspi, pitäisi melkein tilata se jostakin. Voisin maksaa vähän enemmänkin siitä. Tai sitten pitäisi ruveta itse jostain, mutta olisi siinä häsläys kun en ole koskaan käsin lyönyt viilaa/raspia. Varmaan kelpaisi huonommastakin raudasta tehty ja karkaisematon jne.
Tuli niin paljon lätinää että laitanpa omaan ketjuun.
Eikös neulaviila ole yleisnimi hyvin pienille viiloille? Tuo “pippin file” – mikä sitten onkaan suomeksi – on sitten juuri tuollainen poikkileikkaukseltaan pisaranmallinen.
Tekemisen ilosta Lehtis, kyllä näitä survotaan nippuun vitaalille. Petikossa kokeillaan näillä näkymin.
Värimaailmaa kopioin noista Istanbulin sotamuseon nuolista, tosin niissä on luunokki. Ja ylin raita jäi liian paksuksi. Turkkilaisilla oli paremmat maalausvehkeet…
