Osage-LB

Jouset, nuolet, jänteet ja muut aseet Jouset
41

Massey (1987) kirjoitti: “The old-time bowyers insisted that good osage stave or billets be split from the tree rather than sawn. It is imperative that you follow the grain on the back and not make drastic cuts on the sides of the bow when tapering the limbs.”

“When you make drastic cuts through the wood fibers, Osage will lose much of its strength and springiness.”

Osagehan oli Masseyn suosikkijousipuu, ja hänellä oli mittava kokemus osagejousista.
On tosiaan niin, että osage ei kestä jousen kylkien poikkisyytä kuten useimmat puut.

Kamoon - kun listaamani yksipuisten jousten pituusennätykset ammuttiin, oli Virallinen Totuus, että maailmassa on kolme hyvää jousipuuta - tietenkin tulokset ammuttiin osagella ja marjakuusella. Sitten kun näistä dogmista oli päästy, Torske ampui 333 metriä hasselilla, jolla ei ollut edes kehnon jousipuun statusta vanhoina huonoina aikoina.

42

Tuohon lienee syynä se, että osage on melkoisen helposti halkaistavissa. Ei paljon tarvitse kiilaa näyttää, kun isokin pölli on halki. Toisin on vaikkapa tammella, aikansa kun tammitukkia paukuttelee, niin moottorisaha houkuttelee kovasti.

Puuasiantuntijana Tuukka tietää varmasti, että puilla on eroja hyvin monen eri muuttujan suhteen. En sanoisi välttämättä merkittäväksi varjopuoleksi sitä, että syykulusta piittaamatta tehty jousi ei kestä. Kuvittelisin, että aika suuri osa maailman puujousista on tehty halkaistuista aihioista, joissa syykulku on periaatteessa kunnossa. Kärsimätön ja mukavuudenhaluinen nykyajan tekijä päristelee jousiaihionsa sahalla, pöllistä aihioiksi, syykulusta piittaamatta. Ei silloin kannata jousipuuta haukkua, ellei kestä.

Tuukka ymmärtänee myös, että aikansa ennätyksiä ei ammuttu millä tahansa jousella, puusta riippumatta, vaan kyseessä oli aina poikkeusyksilö. Ei ollut niin, että haettiin osageaihio, josta veistettiin huippujousi, vaan ehkä yksi kymmenestä tai sadasta tai tuhannesta jousesta oli se poikkeuksellinen yksilö, joka kesti vaadittavan rääkin ja ylsi huipputulokseen, toki ampujan avittamana ja hyvyytensä nuoleen siirtäen. Osagella ja marjakuusella on yksi ominaisuus, joka yhdistää niin sanottuja hyviä jousipuita - suuri elastisuus.

Mutta, on oikeastaan tyhmää väitellä siitä, mikä on “paras” jousipuu, koska absoluuttisesti määritellen sellaista ei ole. Tilastollisesti joku puulaji keskimäärin saattaa nousta esille, jos hyvyyttä tarkastellaan jonkun tietyn muuttujan suhteen. Esimerkiksi, ei kai marjakuusi sattumalta valikoitunut sotajousipuuksi?

43

Elastisuudesta tuli mieleen pa jousifoorumin osagejousien vetopituussuhde. On silmiinpistävää miten lyhyitä jousia osagesta tehdään - mutta silti näitä jousia vedetään hämmentävän pitkälle.
Esimerkiksi aivan tyypillinen on 44" jousi, jota vedetään 22"-24". En usko että noin tehtäisi jos nuo järestään poksuisivat poikki tuolla vetopituussuhteella.

44

Tuntuu, että täälläkin me äiytään huutelemaan toistemme ohitse, oikeasti toisiamme ymmärtämättä. Se on maailman meninki, ikävä kyllä. Sitä pitää suitsia.

Maailman parasta jousipuuta ei, kuten Tuomo toteaa, ole olemassakaan. Osagen ruotiminen on osa tämän myytin murentamista.

Osage ei ole mikä tahansa puu siksi, että se on kymmenissä lähteissä ja satojen ellei tuhansien ihmisten mielissä maailman paras jousipuu, ellei jopa ainoa, mistä oikeasti hyviä jousia kannattaa tehdä. Tällaisen statuksen omaavat ilmiöt edellyttävät erityistä skrutiniteettiä. Onko sellainen puu maailman paras jousipuu, joka katkeaa sellaisesta kylkien poikkisyisyydestä, joka ei ole mikään ongelma tuhansille puulajeille?

Kyse ei ole vannesahalla laiskuuttaan ilmentävän jampan ongelmista. Ekat 10 vuotta tein ns. oikeita jousia näkemättäkään vannesahaa. Puukiiloilla ja puunuijilla, siis paleoliittisella tekniikalla, lohkotuissa aihioissa oli usein jonkunasteista syheröä kylkilinjoissa. Nämä kirvestin, vuolin ja höyläsin suoriksi ja voimakkaisiin suipistuksiin. Ei tulisi mielenkään osagen kanssa.

Totta kai minkä tahansa puulajin sisällä esiintyy isoa yksilöllistä vaihtelua. Tuomessakin vaihteluväli on liki-kelvottomasta saskatoonia lähenevään. Silti on olemassa trendejä, joita olisi typerää olla huomioimatta. On esimerkiksi trendi, jonka mukaan tuomesta tehty pyöreävatsainen jousi toimii huonommin kuin osagesta tehty pyöreävatsainen jousi. Tervetuloa todistamaan perättömäksi.

Maailman kokenein puujousentekijä Baker totesi 2000-luvun taitteessa, toki provokatiivisesti, että osage saattaa olla huonoin jousipuu koko Pohjois-Amerikassa. Ehkä Bakerin työn keskeisin empiirinen punainen lanka on juuri se, ettei sillä ole merkitystä, kuinka elastinen joku puu on tai ei ole, aivan muut tekijät ratkaisevat. Säädetään kaari puun mukaiseksi, niin vaahtera tekee kaiken mitä marjakuusi. Se, että tässäkin ketjussa nyt kuiskaillaan näiden elastisuuksien perään on kuin tuulahdus 80-luvulta.

Amerikkalaisissa osagepiireissä näkee tosiaan tämän tästä jousia, joiden vetosuhde on todella alhainen. Kyse on siitä, että suurin osa maailman osagesta on lyhyttä mutta ihmiset eivät osaa tai halua ampua lyhyillä vetopituuksilla. Herää kysymyksiä: kuinka paljon ihmiset lopulta ampuvat näillä voimakkaasti stakkaavilla jousilla? 100 laukausta varmasti ja vetokuvat päälle, mutta entä 1000 laukausta vuoden mittaan vaihtelevissa olosuhteissa? En ole nähnyt näitä alimittapuujousia yhdenkään dedikoituneen ampujan / metsästäjän luottoaseina. Seurantatutkimukselle olisi tilausta.

David Deweyn antamien lukujen perusteella alhaisin vetosuhde, jolla suorakaarinen, refleksitön jousi pysyy stakkaamattomana on 2.17. Bakerin antamien lukujen mukaan tällainen tehokas jousi voidaan lyhentää jopa vetosuhteeseen 2.14, mikäli sisälavoista tehdään tavanomaista leveämmät ja jousen tilleriä säädetään sen mukaisesti. Ollaan vaaksojen päässä näistä nyky-amerikkalaisista osagejousista, joiden vetosuhde on 2.0 tai jopa hyvän matkaa alle. Alimittaiset jouset kestävät siitä syystä, että ne varastoivat niukasti energiaa. Hikkoristakin saa sellaisen jousen.

45

Jos haluaa höylätä mutkat suoriksi, niin joku puulaji ei ole hyvä. Jos haluaa pyöreän vatsan, niin ei taas toinen. Jos haluaa pitkän ja kapean, lyhyen ja leveän, sota-, metsästys-, tauluammunta tai pituusammuntajousen tai haluaa että jousi kestää hyvin kuivuutta tai kosteutta, niin mikään puulaji ei ole kaikessa paras.
Tämänhän me jo tiedämme, ei kai siitä enää tarvitse kinata?

1 tykkäys
46

Jos englantilaiset olisivat marjakuusen sijasta luottaneet syreeniin, niin voisi Euroopan historia olla toisennäköinen… Ja varsinkin jousiammunnan historia, olisikohan koko laji kuopattu kaikessa hiljaisuudessa?

Uskon kyllä, että tässä ymmärretään toisiamme, puolin ja toisin. Tuukan mielestä on väärin, suuri osa jousentekijöistä pitää osagea parhaana jousipuuna. Itse taas väitän, että niiden ihmisten mielipide ei ole aivan tyhjästä muodostunut. Ja sallittakoon erilaiset mielipiteet, saadaan keskustelua aikaiseksi. Tästä väittelystä puuttuvat edelleen ne niin sanotut kovat faktat, on vain sekalaisia heittoja poikkisyisyydestä, mikä lienee nyt siis osagen suurin ongelma?

Lisäksi, esimerkiksi PA-foorumilla on kyllä nähtävissä selvästi kehitystä. Vaikka moni pitäisikin osagea hyvänä jousipuuna, niin se johtuu vain siitä, että osagesta on monilla hyviä kokemuksia! Valistuneet harrastajat tiedostavat, että on paljon muitakin hyviä jousipuita ja että jousi pitää tehdä puun mukaan. Tälläkään foorumilla ei nähdäkseni ole mitään harhaista käsitystä osagen yliluonnollisesta hyvyydestä.

Vanhojen lähteiden tiedot perustuivat aikansa parhaimpaan tietoon ja sitä on sitten toistettu myöhemminkin. Edelleen, ei osage turhaan valikoitunut alkuperäiskansojen jousipuuksi siellä missä se luontaisesti kasvoi. Eikä sen maine ihan tyhjästä ole noussut tai aikansa valeuutisiin perustu. Hyvä jousipuu se on, vaikka miten yrittäisi asiaa vääntää.

Täsmälleen! On esimerkiksi trendi, että osage on keskimäärin hyvin luja puu, joka suhteessa. Se on myös erittäin elastista, mikä on olennaisen tärkeä parametri hyvälle jousipuulle.

Se, että hylkää fysiikan lainalaisuudet on kyllä silkkaa höperyyttä. Jousen mitoitus säädetään nimenomaan puun ominaisuuksien mukaisesti! Ja niihin ominaisuuksiin kuuluu esimerkiksi vetolujuus sekä elastisuus. Jos satapaunainen marjakuusijousi on 30 millimetriä leveä, niin vaahterajousesta pitää tehdä ainakin tuplasti leveämpi, koska vaahteran elastisuus ei riitä kapeampana (eli paksumpana). Siksi Tuukkakin käyttää metsästysjousessaan pituus-vetopituusuhdetta 2,5, jotta jousi kestäisi vaadittavat rasitukset. Mitä elastisempi materiaali, sitä enemmän sitä voi taivuttaa ilman veto- tai puristuslujuuden ylittymistä.

Nyt en ihan ymmärrä, mitä tuo tarkoittaa? Nyt tulee kyllä Tuukalta niin höpöjä kommentteja, että ihan ihmettelen. Lyhyt jousi vetopituuteen nähden kestää vain ja ainoastaan siksi, että materiaali on riittävän elastista. Ei tarvinne enempää selittää. Ja, jos jousen jännitykset ovat kimmorajan alapuolella, niin jousen varastoima energia riippuu ainoastaan jousen geometriasta. Mitä pidemmälle jousta vedetään, sitä enemmän se varastoi energiaa.

47

Tähän väliin Tuomelle heitän, että kaverilla norjassa on metsävaahterasta tehty +130lb lonkkari joka ei ole kuin 35mm leveä ja siihen on siksi liimattu muutaman millin viilu toiselle kyljelle jotta olisi ees vähän lisää paksuutta.

Hans
Hans1171×655 115 KB

Tässä sen enempää mikään poikkeus yksilö ole vaan ihan perus vaahtera mitä metsäst löyty.

Jatkakaa…

1 tykkäys
48

Kiitoksia Mikke! Kiva nähdä, että vaahterastakin saa tuollaisen tehtyä. Mutta metsästä ne poikkeusyksilötkin löytyvät. Vasta mittauksilla selviäisi, että onko tuon puun lujuusarvot ihan keskitasoa vai keskimääräistä paremmat. Olettaisin kuitenkin, että ovat jonkin verran paremmat.

49

Samalla ukolla on muistaakseni 3 saman kaltaista (olisko ollu 80 ja 110?) samasta metsästä. Ja Jerellähän oli se lattis joissain 120-140 suunnilla?

50

Ihan pitkäjousi

51

Jos se on huomattavasti leveempi kuin on paksumpi niin se on silloin flättis.

52

No niinhän oli Jerelläkin tuollainen tymäkkä vaahterajousi. Enpä muistanutkaan. Nyt kun vaahtera tuli puheeksi, niin onkos kukaan yhtään sen enempää vaahteralla ampunut? Oma, eniten käytetty vaahterajousi on leveälapainen, 37-paunainen ja jonkin verran virunut. Ei mitenkään erityinen jousi. Vaahteraa on kyllä jonkin verran hyllyssä, että voisi tehdä joitakin tuollaisia lonkkarimallisiakin.

Viktoriaaninen lonkkari määritellään toisinaan niin, että levein kohta on kahvassa ja paksuuden ja leveyden suhde on pienimmillään 5/8, eli 0,625. Jos Jeren vaahterajousen paksuus on 32 mm, niin sen leveys saisi olla korkeintaan 51 mm, jotta se menisi vielä tuohon lonkkarimääritelmään. Ja kun leveys on 43 mm, niin on se longbow…

53

Littee lonkkari :smiley:
Viktoorisista määritelmistä en minä mitään perusta. Se on tuo poikki leikkaus lähempänä flättistä kuin mitään hirtoriallista lonkkariksi kutsuttua jousta jonka tiedä.

Takaisin Esan Osageen ja pois näiltä sivuraiteilta…

Osagea olen käsitellyt ekan kerran joskus 2011 teinoilla ja mutaman palan senkin jökeen Jurilta saanut. Ihan tymäkältä tuntui ja sen jäkkeen ollut munessakin taistelu näytöksessä mukana joissa osage oli ainoa vaihtoehtä esiintyjille kun sai tehtyä tarpeeksi kipakoita jousia löysillä paunoilla ja siihen suht pitkillä vedoilla. Ihan kukkakeppejä olivat likimain kaikki ja silti siinä just alle 40lb että voi ottaa näytöksiin mukaan.
Itselläni on vasta pari jousta Osagesta takana ja kaikki tähän asti likimain halkaistuja ja siitä vähän sahailtuja. ja loput hyöryllä suoristettuja.

Itse en ole enää niin vakuuttunut siinä miten osage kestää kun sitä vähän sivuttain vuolee kun omat pari hukka keppiä joita tuossa just taivuttelin katkes kuin tulitikut konsanaan.

Aika näyttä miltä loput sitten joskus näyttävät kunhan intoa rakennella tulee takaisin…

1 tykkäys
54

Onko Tuomolta jäänyt jousialan perusopinnot kesken (re: comebackia höpö-syytöksiin)? Mistä tahansa puusta voi tehdä alhaisen vetosuhteen lyhytjousen, kunhan kaari on riittävän ohut ja leveä kyseiselle puulle. Totta kai tarvitaan elastisuutta, mutta kaikki maailman puuaines on elastista. Ks. myös seur. vastaus.

Otapa Tuomo käteen vaikkapa alan ABC-kiria, eli Bowyer’s Bible Volume 1, s. 61 - 62 ja 70: yksipuinen hikkorijousi, jonka vetosuhde on huimat 1.71 kestää täyden vedon mukisematta, eikä edes ota settiä tavallista enemmän. Baker valaisee:

Käppyrät sivulla 70 näyttävät, että alhaisen vetosuhteen suora jousi varastoi kymmeniä prosentteja vähemmän energiaa kuin korkeamman vetosuhteen jousi, ja lyhyt jousi siis rasittuu vähemmän. Käyryyden säde on pieni, mutta niin on myös rasituspintojen etäisyys neutraalitasosta. Puunlastun voi vääntää ympyrän kehään murtumatta.

55

Tein vuonna 1994 ensimmäiset oikeasti hyvät, metsästysvahvuiset jouseni paikallisista metsävaahteroista. Ammuin näistä parhaalla tuhansia laukauksia ja lukuisia riistaeläimiä. Vaahtera oli heittämällä paras jousipuu silloisilla maillani, pääosin siksi, että se ei myötäkäyristynyt läheskään niin paljon kuin pihlaja, raita tai koivu.

10 vuotta myöhemmin ammuin kovimmat lähtönopeuteni koskaan @10 gr./# vaahterajousella, jonka kaari oli muistaakseni noin 35 mm leveä. Vaahterasta tulee erinomaisia, vähäsettisiä jousia.

56

Nyt menee röyhkeyden rajat paukkuen rikki, kun Reiniaho alkaa sanella jonkun toisen puolesta, miksi tämä tekee sellaisia jousia kuin tekee. Uskomatonta.

Olikohan viisi vuotta sitten, kun palasin vuosien tauon jälkeen jousen varteen. Tarvitsin metsästysjousen, ja paras ehdokas sellaiseksi oli vanha pituusjousi, jonka olin tehnyt kolme tuumaa pidemmälle vedolle kuin nykyinen vetoni. Sen sijaan, että olisin lyhentänyt jousen, otin sen käyttöön sellaisenaan, prosessia nopeuttaakseni ja oikaistakseni.

Kävi kuin kävi, ja ammuin tuolla kierrätysjousella enemmän riistaa kuin millään jousella koskaan. Totesin myös, että 50 tuumaa on yläraja metsästysjousen pituudelle, jos riistaa meinaa korjata rinneviidakoista kuten meikäläinen.

Jousen mentyä manan majoille totesin, että tarvitsen samanlaisen jousen tilalle - en siksi, että se oli optimaalinen metsästysjousi, vaan siksi, että sellaisella olin tottunut ampumaan ja ammuin tarkimmin. Niinpä seuraavakin eli nykyinen jousi oli 50-tuumainen. Nykyisessä metsästysjousessa on niin vähän settiä, että se on hieman alirasitettu jousi. Ei ihme, ylisuuren vetosuhteen valossa.

Koostaen, jousteni vetosuhteella ei ole mitään tekemistä kestävyyden kanssa.

edit: poistettu asiattomuudet -Jere

57

Hyvää väittelyä mutta pysytään asialinjalla, jooko? Kommentteja saa ääneen ihmetellä mutta ihmettelyt pitää perustella, mieluiten asiallisesti. Ja muutenkin, jousista tässä keskustellaan, eikä niihin pitäisi mitään kovinkaan henkilökohtaista liittyä, että tarvitsisi ääntä korottaa.

Täsmälleen! Ja mitä elastisempi materiaali, sitä alhaisempi vetosuhde voi olla kaaren mittoihin nähden. Ja vaikka taivutettava kappale olisi kuinka ohutta tahansa, niin siinä vaiheessa kun kappaleen jännitykset ylittävät kappaleen lujuudet, kappale hajoaa. Materiaalin parametrit määrittävät sen, millaiselle kaarevuussäteelle milläkin tavoin mitoitetun kappaleen voi taivuttaa.

Edelleen täysin selvää, että alhaisen vetosuhteen jousi varastoi vähemmän energiaa kuin suuren vetosuhteen jousi – mutta se pätee vain, jos verrataan lyhyttä ja pitkää yhtä jäykkää jousta samalla vetopituudella. Tuolla aiemmin väitit, että alimittainen [pieni pituus-vetopituussuhde] jousi kestäisi siksi, että se varastoi vähän energiaa, mikä ei pidä paikkaansa. Mitä pitemmälle jousta vedetään (eli vetosuhde pienenee), sitä enemmän se varastoi energiaa ja sitä enemmän se myös rasittuu. Siksi onkin outoa väittää, että lyhyt ja alhaisen vetosuhteen (pieni pituus-vetopituussuhde) rasittuisi vähemmän, kun tilanne on juuri päinvastoin.

Baker (1992, 62) toteaa tuossa, että “straining its wood less than draw weight alone implies”. Käsite strain tarkoittaa lujuusopissa venymää mutta Baker käyttää sitä tarkoittamaan jännitystä, rasitusta. Baker tarkoittanee, että puu rasittuu vähemmän kuin jousen jäykkyyden perusteella voisi olettaa – mikä on vähän hassu väite. Rasitus riippuu kuitenkin lähinnä lapojen leveydestä (yksikköhän on voima per pinta-ala). Bakerin asia tuli kuitenkin selväksi ja samaa Tuukkakin tarkoittanee – pienen vetosuhteen jousi varastoi suhteellisesti vähemmän energiaa kuin suuren vetosuhteen jousi.

Kylläpäs Tuukka nyt suutahti. Pahoitteluni, jos jotenkin loukkasin, tiedä sitten miten, mutta tuolla toisaalla totesit seuraavasti tästä kyseisestä jousesta:

Kuitenkin, tämän ketjun viimeisimmässä viestissä totesit jostakin syystä, että:

Tuossa toisessa, vanhemmassa ketjussa itse totesit, että jousi oli jätetty ylipitkäksi kestävyyden maksimoimiseksi.

Koostaen, jousen kestävyys riippuu jousen mitoituksesta, kuten hyvin tiedetään. Jousen mitoitus taas riippuu materiaalin parametreista sekä ampujan toiveista. Jousen mitoitus vaikuttaa myös jousen toimintaan, kuten jousen jäykkyyteen, maksimivetopituuteen ja varastoimaan energiaan. Yleensä alussa on ampujan toiveet, jonka perusteella valitaan materiaali, jonka perusteella jousi mitoitetaan vastaamaan ampujan toiveita.

Lopuksi vielä vaahterasta - miksi metsävaahteraa käytetään nykyisin niin vähän jousipuuna? Saatavuus kuitenkin aika hyvä ja toimivuus jousipuuna todistettu. Tuukka taisi joskus mainita jotain vaahteran epäluotettavuudesta, että saattaa pettää yllättäen selästä. Ne vaahterat, mitä olen itse rikkonut, ovat menneet selästä. Jurinkin ensimmäisellä foorumilla esittelemä upea “Vaahteratseba” petti lopulta selästä, vaikka mitoitus ja tilleri olivat ammattitasoa.

58

Jousi oli tehty kasvitieteellisestä puutarhasta kaadetusta hyvin vanhasta puusta. Uskon että yllättävän katkeamisen syynä oli paperinohuet selkälustot.
Edit: Ilmankosteus oli myös tapahtumahetkellä hyvin alhainen kovien pakkasten vuoksi.

59

Jälleen väärinymmärrys. Tuossa Erään jousen loppu-ketjussa listasin tekijöitä, jotka pienensivät Saskan rikkimenemisen riskiä, mutta silti jousi meni rikki. En tehnyt jousta tarkoituksella ylipitkäksi, mutta ylipituuskaan ei pelastanut sitä.

60

Vaahtera saattaa pettää yllättäen selästä, mikäli jousen selkä on liian pyöreä tai jousen leveys (tai pituus) on riittämätön vetoon nähden. Riittävän laakeaselkäisestä aihiosta riittävän leveiksi tehdyt vaahterajouset ovat kestäneet tuhansia maastolaukauksia. Vaahtera kuuluu niihin suht harvinaisiin puihin, joissa TBB-tyylinen raaka-aineen ja jousenkaaren mitoitus on paikallaan, ja abo-henkisemmät tai rajoja hakemalla tehdyt jouset ovat vaaravyöhykkeessä.