Aikaisemmat viestiketjuni edustavat sen verran sekalaista seurakuntaa, että perustin tälle ihan oman viestiketjun, vain selkeyttääkseni projektia. Tämä on muutenkin minun eka ns. suora kopio ja haluan tehdä kaiken prikuulleen. Tein päätöksen, että en laita foorumille jatkossa enää mitään puhtaita omia versioita tms., ne eivät oikeastaan kuulu tälle foorumille ja voivat levittää väärää tietoa ns. autenttisista varsijousista.
Kyseessä on Norjalaisen kulttuurimuseon (Norsk folkemuseum) varsijousi, josta saan museon valokuvaajan kuvat ja kuraattorin lisätietoa kun museo aukeaa koronasta.
Tästä tulee kaksi versiota, toinen on tilaustyö seppäkaverilleni joka polttoleikkaa minulle kaaret. Toinen itselleni. Jälkimmäinen versio on vielä hitusen tarkempi, jos museolta saa luvan pyörittää virepyörää ja katsoa, onko virepyörällä vain sarvivahvikkeet vai kokonainen sarvikuppi. Kolmaskin versio tulee sitten joskus, hiiliteräs-meltorautakaarella. Tämä on hyvä projekti senkin toteuttamiseen.
Toinen, seppäkaverille lähtevä versio on hyvässä vaiheessa. Tukki tehty koivusta, pintakäsitelty ja vahattu ruskeaksi öljyvärimaaleilla ja meh.vahalla. Ruskeaa tukkia suosin käyttöjousessa lian näyn estämiseksi. Hirvenluinen nuoliura ja hirvenluiset pyöränvahvikkeet. Sain kolme kahden metrin pätkää jousiterästä Be-Group:lta, 13 mm paksua.
Museon kuraattorilta pitää tiedustella toiseen versioon
-onko virepyörä kokonaisessa kupissa vai ei/voivatko pyörittää virepyörää
-alkuper.pintakäsittely
-tukkipuu
Tässä on sekin bonus, että kun keskittyy alkuperäiseen varsijouseen niin se on sitten ratifioitu ennallistus tilanteessa, jos kukaan muu ei ole tehnyt. Eräänlainen “oppimistyö”.
Katson lopullisen symmetrian pahvimallilla. Tuossa taonnassa olisi tärkeää ettei käytä pallovasaraa ettei tule monttuja. Vaan sellaista sopivan ovaalia.
Vaikka niitti on alkuperäisessä kynsien välissä, täytyy käyttää ohutta tuurnaa joka ei vaurioita virepyörää. Virepyörää voi suojata esim. teipillä, mutta ideani olisi löytää paras ja vakaakäyttöisin tuurna joka osuisi mahd. vähän itse virepyörään. Toisaalta hitaasti pitää paukuttaa mutta tuurnan kärjen muodolla voi yrittää optimoida osumatarkkuutta.
Tuossa on nyt pari virhettä.
Ensimmäiseksi tuon alareunan kynnen tulisi olla sen verran painaja, että virepyörä asettuisi itsekseen pyörimisensä jälkeen oikeaan asentoon alhaalla olevan painonsa takia. Nyt juodut joka kerta asettamaan sen sormillasi.
Toinen on, että olet kaivanut tuon liipaisimen osuma pinnan noinkin syvälle virepyörän eteen. Tämä tekee laukaisimesta raskaamman joka todennäköisesti kuluttaa noinkin ohuen levyn kulman nopeammin puhki siihen kohdistuvan hankauksen takia. Näin ei varmasti tapahdu vielä moneen vuoteen, mutta kuluminen onkin vain ammunta kerroista kiinni.
Väistämätön tapahtuma ketju täölle yksilölle, mutta helposti korjattivissa seuraavassa.
Virepyörän niitin niittaus harjoittelu toisen projektin avulla part 2.
Niittaus onnistui hyvin kun pyöritteli tuurnaa niitin reunan ympäri vasaroidessa. Hioin liikaa etukäteen niin niittaus jäi vähäiseksi, mutta pysyy. Jatkossa vähän enemmän niittivaraa. Mutta idea ymmärretty.
Tämä toinen projekti on “testivarsijousi” missä harjoittelen kaikkea oleellista ennen museoprojektia. Tuossa esim.sivupellit nauloilla ja virepyöräakseli väliaikaisella naulalla että pääsen harjoittelemaan sivupeltien kiilloitusta ja vertailemaan erilaisia “historiallisia lopputuloksia”.
Juu olen tiennyt tuon painolla oikeaan asentoon-asian ennen, mutta en ole vielä löytänyt sopivan isoa raudanpalaa… Pitää etsiä vaikka vanhoja vasaroita joista rälläköi.
Tuossa hieno AB video miten pyörähtää oikiaan asentoon.
Tuon liipaisimen syvyyden katsoin tuosta facebookin kuvasta. Mutta juurikin kulumisen vuoksi isompi pala.
Alkuperäisen palan saan hyvällä tod.näk.selville museolta.
Jos tulin oikein katsoneeksi niin tuossa olisi todiste nahan käytöstä nokeissa. Joissain AB:n jousissa nahkaa ommeltu jänteenlooppeihinkin.
Mikähän on tämä juttu kun aika monessa museon yksilössä sivupellit on virepyörän kohdalta ikään kuin tahallaan “lommolla”, hyvin monessa museon yksilössä nähnyt. Onkohan tahallaan tehtyjä vai vain kulumaa?
Saattaakin olla ihan tahallaan tehtyjä että paine kohdistuu vielä enemmän virepyörästä tukkiin. Jänne ei rautaa taida kuluttaa.
Historiaa.
Norjan lakikirjassa vuodelta 1604 olevassa maansuojelulohkossa todetaan, että ihmisillä oli velvollisuus suojella isänmaata ulkopuolisen hyökkäyksen sattuessa. Laissa todetaan, että omaisuuden ja sosiaalisen aseman perusteella maanviljelijän tulee antaa kirves, keihäs, teszak, pitkä haulikko ja varsijousi. https://digitaltmuseum.no/011021916313/bue-til-armbrost
Kaaret polttoleikataan ja taotaan 6 cm myötikselle ja nokit taon alkuperäisesti rullalle. Ei tuossa ole kuin taottu pataässä ja siitä reunat rullattu sisään. Tuossa voi käyttää pallovasaraa muotoiluun.
Seuraava kuva onkin jo taotuista kaarista, sitten vaan lähetetään lämpökäsiteltäväksi ja asennellaan muu jousi.
Tai sitten liipasinta ei ole haluttu lyhentää että virepyörä kääntyisi riittävän pitkälle jännettä siihen painamalla. On ollut helpompaa loveta pari milliä sivulevyjä…
Jos yrittää takoa nuo “lever actionit” tuon keskitaiton jälkeen niin menee ihan mahdottomaksi takoa niin kuin kävi ekassa yrityksessä. Toinen yritys onnistui jo paremmin kuin taoin pahvimallin avulla. Tuo keskikääntö pitää tehdä myös hehkuvana kun kylmänä takominen katkaisee vaan raudan kuten kävi tässäkin. No eikun hitsipilliä päälle.
En saa ihan täysin selvää onko tuo alkuperäinen jätetty takopinnalle vai ei mutta ajattelin itse kiilloittaa kaikki jousen kaikki osat. Näitä jos kiilloiittaa kunnolla saa hioa noin viikon. Tuossa omassa kuvassanikin vasta puolitiessä.
KAIKKI osat tällaisissa ovat aina hiottu. Oli se sitten mataksi tai kiiltäväksi niin takopinnalle ei ole koskaan jäjetty.
Tuossa on vain oksidipatina päällä.
Testiversion avulla tuli selväksi että tulen käyttämään sivupelleissä niittien sijasta leveäkantaisia ruuveja (joista hion ruuvinkannat pois), jos virepyörää tarvitsee joskus huoltaa. Toinen huomioni on, että uudella footilla joka on vain 3 mm tukista per puoli on viritys huomattavan kevyempää. Tämä täytyy huomioida lopullisessa versiossa.
Tuossa on 220 lb vanha lehtijousi. Viritin jousta suojavaatteet päällä usean sentin yli vetopituuden ja on kestänyt. Lavat on ohennettu reilusti ja vetoa jätetty 2 cm alle. Mutta tämä menee vain koristeeksi seinälle eikä tule aktiivikäyttöön. Vanhoja lehtijousia EI tule käyttää.
Huomio on myös, että kun paunat kasvaa niin puukalikka liipaisimeen on ihan kannattava.
Läpiniitit ovat itseasiassa hyvin huoltoystävällisiä. Ei tarvitse kuin porata tai viilata kanta auki toiselta puolelta ja naputtaa tuurnalla niitti irti. Kuinka meinaat irroittaa ne viilatut ruuvit?
Ruuveilla ja nauloilla on muuten tapana löystyä ajan mittaan. Johtuu siitä että puu elää ilmankosteuden vaihteluiden mukaan, kutistuu ja paisuu. Ilmiö on helposti havaittavissa esim. puutarhahuonekaluissa.
Nauloja voi aina naputella takaisinpäin tiukemmalle, mutta kannattomia ruuveja ei.
Tuo vyö on kiinnostava.
Se jatkuu soljen jälkeen pitkänä ja kapenevana rotanhäntänä. Vasemmalla sivulla on vastassa joku lenkki. Onkohan siinä tuplavarmistus?
Jännä kun nuo vekaravyöt ja kaariköydet on nahkaa, eikä pellavaa tai hamppua. Vekaravyön tapauksessa voisin kuvitella pellavan tai hampun purkaantumisen ongelmaksi. Tuollaisella kierteelle punotulla nahalla saattaa olla aika hyväkin kesto eikä välttämättä veny helpostikaan. Tuolla livrustkammarenissa on toinenkin varsijousi jossa mainitaan kaariköysien olevan hamppua.
Näiden suomalaisten tms. nordisk tyyppien kaariköysien kolot on niin edessä, että kuvittelisin nahan käytön ihan tarkoitukselliseksi. Hyvä kaariköysipunos tarvitsee usein riittävän välimatkan kaaresta että punoksesta tulee riittävän kestävä.
Tuolta löytyy muuten myös tusinoittain varsijousen jänteitä, joiden museo väittää olevan hamppua (hampa).
Noin ajattelen itsekin. Toisaalta juuri tuo kaariköysikolon edessäolo viittaisi alituiseen nahan käyttöön, mene ja tiedä. Mutta totta on että nahka kyllä venyy. Itsekin kun teen tässä näitä “suoria kopioita” pitäisi tukeutua vaan suoriin havaintoihin, niin kuin esim Andreas Bichler. Tuo hamppu/pellava keskustelu on hyvä esimerkki siitä, pitäisi vaan selvittää kumpaa on.
