Ilkka - käytätkö itse kerättyä nokkoskuitua vai jostakin hankittua kuitua? Tai no, tämä oli tyhmä kysymys… Millä kiinnität nokkoskuitupunoksen - tökötillä, eläinliimalla vai jollain muulla? Olisiko tuollaisesta nokkoskuituvahvistetusta nokista kuvaa?
Varsinaiset nokki kuvat puuttuvat mutta kyllä nekin näissä nuolissa on. Sillävälin tässä kuvia kärjistä 
Tässä ainakin omani. Tuoretta nokkosta sidottuna kuusen pihkalla ja tuhkalla. Kärki lautasen pohja posliinia.
Myös sulitukset olen nokkosella sitonut ja pihkalla liimannut
Kaksi ylintä nuolta ovat minun. Loput ovat yhden toisen suomalaisen ja loput norjalaisten.
Kuva vipukeihään kärjestä jossa myös pihkaa ja nokkosta
Viimiesenä koko liuta nuoli pornoo. Kaikki osat tehty tai kasattu luonnon helmassa ilman sähkokoneita.
2 tykkäystä
Pitäisi olla jossain vesanuolia joissa kiinnitykset nokkoskuidulla, otan kuvaa kun nuolet sattuu jostain löytymään.
Nokkoskuidulla nokkia vahvistaessa, samoin kuin sulkia tai kärkiä kiinniteltäessä vetelen nykyään kuidut aika ohkaisiksi. Huomannut että leveämmistä kaistaleista tehtynä on aika herkkä kosteuden tuomalle löystymiselle jos nuolet on ihan täpöllä käytössä.
Tökötti- tai pihkaliima pitää tosin kosteuden poissa aika mukavasti ja kyllä suoraan nokosesta irroitettunakin pysyy yleensä riittävästi.
Tuossa on vasemmanpuoleiset nokkoskuidut leveämpinä kaistaleina ja oikeanpuoleiset on lihdattu ja häkilöimällä vielä eroteltu loput roikkeet pois. Jäljelle jää pitkää nättiä kuitua. Jos jänteitä meinaa punoa nokkoskuidusta, niin tuon vaiheen jälkeen vasta kannattaa alkaa punoskelemaan. Saa suht helposti tasalaatuista.
Ennen kun alan nokkoskuituja työstämään, keittelen varsia kuoreipäällisinä, jolloin liima-aineet liukenee pois ja muokkaus on helpompaa. Keiton jälkeen pieksen varsinippuja ja saan puumaisen aineksen irrotettua suurimmaksi osaksi, loukutusta kuten pellavankin kanssa. Sitten häkilöin vetelemällä kuitunippuja piikkien läpi. Paljolti samoilla työvaiheilla menee kuin pellavan muokkauskin. Kuivaus on tärkeä vaihe myös ja etenkin jos meinaa punoa vaikka sitä jännettä, niin kuivaus ensin ja sen jälkeen kostuttaa taas ja venyttää
Tässä taas on nokkoskuidut karstattukin, jolloin siitä tulee tuollaista villamaista ja sitä voi alkaa kehräämään ihan oikeaksi nokkoslangaksi. Tuon pyöräytin nyt vaan kuvausta varten, mutta kun oikein huolella tekee, niin saa tosi ohkaista ja tasaistakin tavaraa kyllä.
Alempi kasa on vasta muutaman kerran karstojen välissä hieroskeltu ja tuo joka on värttinässä kiinni, on jo kehrättävässä kunnossa.
3 tykkäystä
Hienoa! Tämähän kannusti taas mukavasti keräämään ensi kesänä nokkosia talteen. Jos nokkosjännettä aikoo tehdä, niin paras lähtömateriaali lienee ylemmän kuvan oikeanpuoleiset kuidut. Tuossahan kuidut ovat pitkiä ja yhdensuuntaisia. Karstattuna taitaa tulla tuollaista kuitusyheröä, josta voi sitten hienoa lankaa kehrätä mutta joka ei välttämättä ole sopivinta materiaalia jänteeksi?
Karstauksessa kuidut kyllä pyritään saamaan samansuuntaisiksi ja huolella kun tekee niin sellaisesta saa kehräiltyä oikein ohutta ja nättiä lankaa, joka taas on tosi hyvää materiaalia jänteen punontaan.
Helpoin on tehdä kyllä noista pitkistä ja puhdistetuista kuiduista.
1 tykkäys
Hienoa Ilkka!
Juuri tuossa viime viikon turun linnan ritaripäivillä kävimme keskustelua nokkosen kehruusta ja karstamisesta.
Itse olen omani tähän tyyliin.