Minulla on Clasun laattasahaterä rautasahassa. Leveys on just sopiva (tarkka mitta…) ja jälki niin hyvä, ettei välttämättä tarvitsisi edes hiomapaperiviimeistelyä. Verrattuna yhteenteipattuihin rautasahanteriin, laattasahanterällä on parempi jälki ja parempi ohjattavuus - se ei hypi päätypuussa yhtään sahauksen alussa. Vaikka hampaat ovat pienet, niin se puree silti hyvin.
Itse olen useimmissa nuolissa käyttänyt silkkilanka+pikaliima -punosta, joissakin taas en mitään. Ammun sen verran löysillä jousilla, että yksikään nokki ei ole laukaisussa haljennut. Nokkiosumissa lankapunosnokki kärsii pienemmät vauriot, vaikka sillä ei välttämättä korjattavuuden kannalta olekaan merkitystä.
Norjassa käytin tuollaista laattasahaa, mutta en nyt kuollaksenikaan löydä sitä nuolta laatikostani mihin kokeilin sitä. Jotain +3mm se oli että ihan mukava kyllä tuli.
Rautasahan teriä sitä itsekin yhdessä vaiheessa käytin, myös leathermanin sahaa, puukkosahaa, pöytäsirkkeliä, millon mitäkin.
Mutta viimemmäksi huomasin parhaaksi laittaa kuviosaha viilapenkkiin terä ylöspäin soimaan, johon sitten tarjota nuolenpäätä. Sahaa siististi, tasaisesti ja suoraan kun saa hyvin kädellä tuettua.
Näin vetäisee vaikka 20kpl nokkeja viiteen minuuttiin. Ja koska terä on suhteellisen kapea (~2mm) ja sahaaminen on todella helppo tehdä näin tarkasti, saa käsivaralla tuossa sahattua nokin vaikka 3mm leveäksi helpostikin.
Joskus viimeistelen nokin neulaviilalla ja joskus hiomapaperilla.
Mutta mitä en noista nokeista huomannut tehtävän - on nokin suuaukon levennys kolmioviilalla/hiomapaperipulikalla. Näin nokin suu löytää helpommin jänteen. Joskus näin tämän Mennan nuolissa ja olen sen jälkeen itsellekin tehny.
Täällä päässä on nokkeja mennyt useampikin rikki, ihan vesanuolesta asti… Joten olen tykännyt laittaa pienen punoksen nokin juureen ihan millä tahansa puuvillalangalla, jonka päälle liimaa tipsauksen.
Ja tietysti, nokki on todella jousispesifi omissa vehkeissä. Toisessa jousessa jänne on paksumpi, toisessa ohuempi, siksi pitää sovittaa mikä nokki käy millekin jouselle.
edit: Hah, siellä oli typo kynsiviilasta , tarkoitin neulaviila!
Enimmäkseen olen tehnyt nokit pikku vannesahalla aloittaen ja hiekkapaperilla viimeistellen. Olen myös kahvoittanut puukkosahan terän, jolla saa kertasahauksella lähes passelin uran - varsinkin, kun laittaa nuolenvarren sopivaan jigiin, jossa se pysyy keikkumatta paikoillaan. Tuo Jeren konsti nylskysahan käytöstä on kyllä aika pätevän kuuloinen, joten se täytyy testata pikimmiten!
Jere - eikö kuviosaha revi puuta? Tai riippuu varmasti terästäkin ja toki puulajista. Varsinkin kuusen kanssa saa olla tarkkana sahatessa, se repeilee melko herkästi. Koivu käyttäytyy varmasti paremmin.
Itse olen myös pikkuvannesahaa kokeillut mutta en tykännyt. Kyllä se niin on, että aiemmin mainittu pyöreä laattasahaterä on ainakin omassa käytössä osoittatunut ehdottomasti parhaimmaksi. Pitäisi vielä tehdä ruustukkiin kiinnitettävä, nahkapehmustettu palikka, johon nuolen saa nopeasti ja kätevästi kiinnitettyä, niin perinnenokin tekee varmaan jo samassa ajassa ja vaivalla kuin muovinokin kartion ja liimauksen.
Jos verstaalla teen, niin vannesahalla ura ja hiekkapaperilla pieni viimeistely.
Normaalisti nokin alle rihmaus, jatkaen suoraan sulituksen kiinnittävää rihmausta dacronilla.
Häthätää kuusen alla veistellessä teen vain pienen uran puukolla, johon jänne ei kokonaan edes uppoa. Priminuolien rihmauksiin käytän sekä nokkoskuitua, että jännettä.
Nokkiura vanneshalla. ennen vannesahausta 3mm terällä poraten. Näin tulee pyöreä ja kova nokkiuranpohja. Puukollakin teen joskus. Ja rautasahoilla jne. Mutta kyllä vanneshalla tarkan saa. Santapaperilla tuunnaillen. Joskus käytin pikkuviilasrajaa… Nyt ei enää jaksa ihan niin hifistellä.
Hah, itseasiassa juuri äsken tulin kanssa biltemasta laattasahan kanssa! Mukava se on käsityökalullakin pystyä tekemään. Tuossa näyttääkin juuri sopivasti olevan rapiat 2-3mm terä.
Jep, rautasahaan sopiva laattasahan terä ja olisikohan FlyBow:lta ostettu jigi, johon nuolivarren saa kirrattua sahauksen ajaksi. Jigissä valmiina kaksi hahloa, toinen pelkälle nokkiuralle ja toinen syvempi, jos aikoo sarvi tai kovapuuvahvikkeen liimata. Sama saha on hyvä myös jousen nokkiurien alkumuotoiluun ja pyöröviilalla sitten viimeistely.
Useimmiten nokkiura vannesahalla alkuun, sitten välikäsittely laattasahalla (clas ohlsonin) syvyys sopivaksi. Lopuksi hiekkapaperilla jänteeseen istuttaminen ja hienosäätö. Jos ei vannesahaa käytettävissä niin laattasahalla alkuun, hidas mutta ihan ok väline siihenkin.
, tarkoitin neulaviila!
