Ei hemmetti kun välähti kauhukuvat verkkokalvoille. Ryppyvattanen unkarinsyreeni. Eikö nuo haista ja erota sydänpuusta??? Puuaines on kyllä vähän pehmeän oloista mutta… Ei helvetti sentää voisko olla
Nyt kun Mikke otti asian esille, niin joku muu kuin pihasyreeni tuosta tuli kyllä vähän mieleen. Kovin on sydänpuu vaalean oloista. Pihasyreenin sydänpuu on kauniin violettia ja tuoksu on aivan uniikki, sitä kun saisi pulloon. Parempi kuin kukkien tuoksu! Ja on se kovaa kuin mikä. Mutta, nyt vaan pihasyreeniä vatsaan, sarven tavoin… Tai sitten teet jousen valmiiksi ja katsot mitä tapahtuu. Sinun tahdilla ei tunnu missään, varsinkaan kotiarestissa!
No hemmetti on muuten niin totta. Miten en tuota vieläkään huomannut. On välillä vähän liikaa tuota vauhtia… Edellisestä syreenintyöstöstä on kuitenkin vuosi ja mielikuvat unkarin syreenistä oli erilaiset. Noloa… Ipeä voisi laittaa vatsaan.
Kiitti Mikelle.
Haju eroja en enää juurikkan muista, mutta tuo kaakaon tumma sydän on juurikin unkarinsyreenin tunnus merkki.
Ei kaikki unkarinsyreenit mitenkään pehmeitä ole ja niistäkin saa todella kauniita ja hyviä jousia, mutta juurikin tuo että syreenit sukurutsaa myöd toisiaan. Tuukka on asian tuntia tässä. Minulla ei ole kuon muutama hyvä kokemus unkkiksesta ja kaksi näyttävää hajoamista. Toinen juurikin vatsaryppyjen kanssa ja toinen otti selästä kunnon säleen irti. Molemnat olivat muistaakseni kohtuu suoria ja tasa selkäisiä yksilöitä ja paunoiltakaan eivät mitenkään ylen palttisia. Kumpikin olivat vielä kesken eräisiä.
Eli ei varsinaisesti kahvarefleksisiä mongoleja 10 tuuman refleksillä? 
Taidanpa liimata jotakin sopivaa vatsaan…
Jos on vielä joku suikale tuota samaa jäljellä niin tee rasitus kokeita.
Mää oon viimisen kymmenen vuoden aikana käsillä tai polvee vasten rasitus murtanut lähel kaikista jousestani irtileikattuja palasia arvioidakseni niiden lujuuksia.
Ruokatunnilla nappasin sakara aihioita kuivumaan.
Näistä osa menee raidan ja lylyn kanssa samaan risulinkoon. Katsotaan kuinka ugrijousen teko onanistuu !
1 tykkäys
Aijai! Hienoja mutkia.
Olen nimittäin huomannut että nuo paksut orkkissakarat on pakko olla luonnostaan käyrästä tehdyt, ei auta tuoreenakaan höyryttäminen. Noista saat varmasti muutaman jousen.
Alkuperäisiä oli yhtenäisellä koivu-sakara jatkumolla, mutta näitä irrallisia sakaroitakin vissiin käytettiin, kun siinä yhdessä kuvasarjassa se ukko tekee juuri erillisillä paloilla. Päälle voi liimata suoraan tai sitten lylyn ja koivun väliin kuin upottaen. Sitä pitää itse kokeilla seuraavassa.
1 tykkäys
Tavoite on käydä nää kaikki variaatiot läpi joskus mutta taidampa alottaa sillä että se tulee siihen väliin. Tuntuu turvallisimmalta… tai kattoo nyt. Tossa yhdessä oli oksan tappi just nokin kohdalla… etittävä sille pari vielä.
Näitä oli mukava keräillä ku olivat kaataneet tästä työmaalta maanantaina paljon koivuja ja kasanneet oksat yhteen kasaan… olis rauduskoivuakin selkään niin perkeleesti mutta ranta tontti niin ei taida olla siihen käypästä kuitenkaan ?!!
Noh, enpä tiiä. Ite kokeilisin silläkin koivulla! Mutta minäpä oonki minä. Täytyy itte nähä ennenkö uskoo.
2 tykkäystä
Eihän se tietty maksa mitään ja ottaa kokeiluun
Veden ääreltä kerätty koivu on löysää. Koivu kun juo tuota vettä joku 100litraa päivässä niin syyt on sen mukaiset. Kuivemmalta paikalta vaan hakemaan. Itse suosin kallion reunustoja.
1 tykkäys
Ja joku vaan silppuaa menemää?
Pihasyreeni haisee hieman kuin punaviini, mun nenään. Hieman ovela kirpeän katkera tuoksu. Aivan selkeä omanlaisensa puiden/pensaiden tuoksuissa, kuten katajallakin. Uskon tunnistavani syreenit toisistaan ilman kuorta, palasesta puuta. Silmän ja nenän yhteistyöllä.
Näyttäs siltä että puu olis alkuun kasvanut suorassa ja sitten vääntynyt.
Pitääpä mennä vääntelemään pikkumäntyjä, jos vaikka papparaisena sais niistä jotain.
Tämä oli taittunu ihan tyvestä ja meni 2 metriä lähes vaakana ja siitä nousi ylöspäin. Tuo tappi mikä näkyy oli kupeesta kasvanut runko ylöspäin
1 tykkäys
Jänneselystystä turkkilaiseen. Nyt tuli kyllä niin rumaa jälkeä, että hiomiseksi menee kuivuttaan. Liian paksua liimaa, liian kylmää liimaa, liian paksuiksi jääneet jänteet ja vähän olevinaan vielä kiire muka… Pitänee tehdä ensin parin tavallisen jännejousen selystys harjoitustyönä ennen kuin jatkaa komposiittien parissa. Jännehommat vaativat aivan selvästi taitoa ja näppituntumaa. Mutta eiköhän se tästä.