Porakoneeseen semmoinen kangaslaikka johon kromitahnaa (vihreää). Näitä settejä löytyy motonetistä. Sinällään kosmeettinen vaikutus vaan ja tuo olisi sitten viimeisenä.
Kai 200-400-800 grit vesihiomapapereilla voi puhdistaa ens alkuun.
Pinnan sileys ei ole pelkkää kosmeettistista vaan sillä on ihan puhdas vaikutus niin kestävyyteen kuin leikkaavuuteenkin.
sellän voi kyllä jättää tako/valssi pinnalle jos välttämättä haluaa, mutte terä sekä terän alan åinta on ihan hyvä viimeistellä niin paljon kuin näkee tarpeelliseksi/hyädylliseksi itselleen. Mää alotan ihan 100-180-320grit josya vielä nahkalestan kautta kiilltäväksi ja yleensä se on siinä. Ne mitä mä siellä pajalle teen menee suoraan nauhahiomakoneelta lumppulaikkaan.
Jousia. Vähän aikaa sitten valmistui yksi nätti metsätammijousi, 40 paunaa 28 tuuman vedolla. Puu kaadettu naapurin pihasta – naapuri siis kaatoi itse ja sain hyvän rungon omaan käyttöön. Siitä tulee kuvia omaan ketjuun. Mutta voisinpa melkein sanoa, että metsätammi on suosikkipuuni kotimaisista puulajeista, niin toimivuudeltaan kuin ulkonäöltään. Vaikka vuorijalavakin hyvä puu on, niin metsätammen puuaines on selvästi kauniimpaa.
Sunnuntaina oli myös FFAA:n 20 jaardin ja 60 nuolen SM-kisa Helsingin Maunulassa. Sijoitus oli toinen ja tulos ihan kelvollinen 177 pistettä. Edellinen kisa Riihimäellä meni aivan kaameasti, taulukammo oli oikein ilkeä, eikä ammunnasta tullut oikeastaan yhtään mitään. Mutta nyt sain ammunnan kohtuullisesti hallintaan ja kohtuullinen osa suorituksista oli sellaisia kuin pitääkin. Vaikka välillä olikin aikamoista mentaalipainia, niin tällä kertaa ei saanut taulukammo riistettyä valtaa itselleen. Hyvä niin! Mutta pienestä se oli kiinni. Seuraava kilpailu onkin sitten American round. Se ammutaan ilman mitään ennakko-odotuksia, vain ammunnasta nauttien.
Lisää enkkunuolia. Kattelin että ilman kärkeä 8tuuman sulituksella, 12mm mänty pyörölistasta, joka kapenee n. 7mm halkaisijaan, painaa about 56g.
Näistäkin tulee kolkkakärkisiä treeninuolia.
En kauheemmin oo huomannu lennossa muuta eroa, kuin taotulla kärjellä lentää tarkemmin. Voi johtua että kolkat ovat hieman epäsymmetrisiä - - sorvia odotellessa…
Pituutta en ole vielä testannut.
Mun kolkat painaa varren kanssa about saman. Ei noilla enkku kolkilla ole varsinaisesti koskaan mitään pitkää matkaa ammuttu. Lähietäisyyksiä turve kasoihin ja sitten metsästykseen omansa.
Mun sorvatut kärjet painaa noin 22g (pyökki) ja varet yritän saada ennen yhteen liimaamista sinne 45g hujakoille. Painosta siten riippuen, että pistänkö piikin vai leikkyrin kärkeen.
Jos saat noilla enempi kuin 180m pituutta niin kokeileppa välittömästä jotain 54g hujakoilla olevaa 32" tuuman nuolta botkinilla.
Jos menee yli 220m niin siinä on ensi kilpailuihin uusi suomen enkka noille enkkujensotajousi standardi nuoli luokaalle.
3kpl 220cm vuorijalavia.
Yks täysin suora kaks vähän “persoonallisempia”.
Seuraavaksi pitää miettiä semmonen mesta näille tilapäisesti ettei emäntä heitä pihalle
Niin joo, samassa paikkaa oli kaadettu satoja isotuomipihlajoita, niitä pitää myös mennä kurkkimaan kunhan saa nämä säilöttyä.
Oli ihan kohtuu kokosia nekin.
Onpas upeita jalavia! Jos on säilytysongelmia, niin tuo tänne… Voidaan vaikka sahata sopiviksi aihioiksi. Tai halkoa, jalava halkeaa aika nätisti. Ja hae vaan niitä tuomipihlajia, parhaimmat päältä! Menevät varmaan aika äkkiä hakkeeksi.
Onneksi tuli haettua!
Mä pidän mielessä, kiitti.
Vähän kahden vaiheilla lähenkö tuonne Satakuntaan asti viemään näitä, vai sinne jos vain sopii. Alkuviikko vapaana ja Satakuntaan on ajomatka vaan niin pitkä…
Mä laitan viestiä tässä piakkoin että mitä teen.
Niin mullakin!
Olivat jo menossa kaatopaikal energia jätteeksi…
Olis ollu viel ainakin 2 tuhattakiloo muutakin puuta (jalavaa, vaahteraa, saarnea, poppelia sekä omenapuuta) mutta sitten alkoivat vähän toppuuttelemaan mua että jos enempi haluun viedä niin istten on tehtävä kirjalline anomus ja osto suoritus.
Nää sain ihan ulos kanto hintaan.