Saattaisi hieman pituutta saada tiristettyä lisää jos kaventaisit kärkiä jousesta. Ei ole pituudella pilattu, joten kärkimassa ei lyhyessä ole niin merkityksellinen, mutta näkisin että noista kärjistä lähtisi roimasti hukkaa pois.
Sulat ja nokit alkaa näyttää hyvältä nuolissa! 
Aloittelin tekemään uutta pituussyreeniä jolla pituutta tässä vaiheessa 131cm, pitää yrittää tiristää siitä yli 60#. Kuivuessaan otti mukavasti vastakaarevuutta joten tästä voisi jotakin hyvää irrotakin.
Tuommottinen tuli heti alussa kahvan viereen ja toinen vähän pienempi saman lavan keskivaiheille. Mukavaa vaihtelua näihin normi puristusmurtumiin jotka menee suoraan poikittain, näissä kulma on luokkaa 41 astetta tai jotakin. Pitää laittaa grilli tulille niin pääsee tämäkin aihio lopullisen täyttymyksen äärelle
Alkuperäisyys ei nyt mene läpi sillä että joku sanoo että ovat. Harvoin näkee edes aloittelijan ensi yrityksissä noin päälleliimatun näköisiä kökkökärkiä, jotka eivät edes linjaudu muuhun sakaraan. Nokit näyttävät muutenkin epäfunktionaalisilta. Mikä esimoderni liima pitäisi ja miten noin pehmeä puu tuolla tavoin muotoiltuna voisi kestää komposiitin nokkina? Epäfunkkiksia jousenkuvia on muinaislöytöinä Pohjoismaista, jopa Suomesta. Ne eivät ole harvinaisia.
Jos tuo olisi pihlajaa tai vaikka halavaa, niin tuollainen massiiviluokan puristusmurtuma olisi varsin odotustenmukainen. Pihasyreenille, jonka puristuslujuus ja -elastisuus on huippuluokkaa tuollainen läpiruttu on aika lailla X-files-osastoa. Unkarinsyreeni on sen sijaan puristusheikkoa huttua, joka haluaa mennä jo tekovaiheessa krysalleille. Onko tarkempaa lajimääritystä.
Tarkempi lajimääritys ei ole tiedossa, ei riitä tietämys itsellä. Pitää kerätä rohkeutta ja käydä kuvaamassa punkkiviidakon keskellä oleva syreeni, ehkä. Taitaa vain veri vapista tämän hirmu elukan edessä. Pari pätkää on vielä samasta pensaasta jäljellä. En ole ihan varma mutta kevät puolella kosahtanut syreeni saattoi olla samaa erää. Puunkorjuustakin kannattaisi näköjään pitää kirjaa.
Jos syreenissäsi on pelikorttien herttaa muistuttavat lehdet ja kuori on hilseilemään taipuvainen, on kyse pihasyreenistä, eli oikeasta jousisyreenistä. Schaiba-syreeneillä on suippotyviset lehdet ja hilseilemätön, korkkihuokosilla (vaaleita kohonäppyjä parkissa) varustettu kuori.
Kohonäpyt löytyi kuoresta joten se on hiiligrillin menevää tavaraa.
Kiitos neuvosta. Ei se ole puissakaan kaikki kultaa mikä kiiltää.
Melkeinpä helpotti kuulla, että kyse on fake-syreenistä eikä aidosta asiasta. Se, että sinullakin unkarinsyreeni tahi jokin hybridi lakosi puristuspuolella käsiin vahvistaa keissiä syreenien ammottavista eroista lujuusominaisuuksissa.
Haet seuraavat syreenit hilseilevä hertta-pohjalta, niin saat kultaista, et pelkästään kullitettua jousipuuta.
Mihinkäs kategoriaan tämä menee ? Jousipuuta vai paistanko illalla pihvit tällä aihiolla ? Oli tarkoitus tehdä pituusjousi tästä. Lehdistä en tiedä, yrityksistä huolimatta en enää ole löytänyt pensasta.
Paista pihvit, vielä ehtii hyvin tänä iltana. Unkarinsyreeniä.
Lomalla mutta harrasteaika on silti kortilla, niin paljon riittää muuta puuhaa. Ehdin kuitenkin sydänkirurgia leikkimään… Elukat saivat uuden sydämen, osalle taisi tulla osittainen keuhkojenkin siirto. Rähmäisen näköiselle villisialle kokeilin ihonsiirtoa mutta enpä ole oikein vakuuttunut tuloksesta. Tuo on muuten 1980-luvulta ja edelleen jatkaa elämäänsä - ottanut varmaan tuhansia nuolia vitaaleille. Yhden modernin leikkurinkin löysin sisältä.
Pahoittelen verstaan sotkuisuutta, raivaus, uudellenjärjestely ja siivous on yksi keskeneräinen homma.
Elukat ovat kasassa ja neljä pitkin pihaa puutarhatonttuina ja toki ihan käytössä. Hallituksen puolelta tuli tyytyväistä palautetta pihan uusista koristeista!
Tänään siivosin kylmäkellarista nesteytyneet porkkanat, siivosin kanalaa ja loppuhuipennukseksi tyhjensin huussin. Ehdin myös hieman ammuskelemaankin.
Mulla yksi aihio taitaa olla unkarinsyreeniä…lyhyt, 111 cm…harkiten työstänyt. Oli ainoa runkopätkä josta voisi edes haaveilla jousta.
Tänään tunnelmavalaistusta museotyyliin…
Lisäsin myös jänneväliä potkurijalkajouseen, kaari 84 cm pitkä vanhan potkukelkan jalaksesta, nokit vain rälläköity. Toimii suht ok, kun pitää vetopituuden lyhyenä kaiken varalta.
Testailin myös Tuomo Reiniaholta ostamaani jousta, Love it.
Sain myös budabestilaiselta kaveriltani Thiele Adam:lta teräskaareen ohjeita. Lue jos osaat…
Thielen jousia.
Muutaman tunnin uurastuksen tulos, oli mukava tehdä hommia kun lämmöt laski vain +25 asteeseen. Muutama hyvä laukauskin tilleröinnin ohessa kunnes viime syksynä kaadettu 148cm tuomipihlaja aihio sanoi RÄKS!!!. Varmaankin jousenrakentajien suojeluspyhimykset haluaa viestittää jotakin aloittelijalle, en selässä nähnyt mitään vikaa ennen tuota. Se vaan meni nyt näin. En muuten rääkännyt sitten aihiota mitenkään vaan harkiten ja rauhallisesti menin kohti täyttymystä.
Lähtee hiiligrilliin unkarisyreenien mukana seuraavaan pihvin paistoon…
Ylikuiva.
Hyvinkin sopisi diagnoosiksi liika kuivuus.
Jos totta on, niin ihan jonkimoinen saavutus tähän aikaan vuodesta. 
Saunan jälkilämmössä tietysti onnistuisi…
Kyllä onnistuu kuivata jousi ylikuivaksi näin helteilläkin.
Mittailin tällä viikolla RH% eri puolella taloa ja tonttia. Sisällä 48-53% eri kohdissa taloa.
Ulkona varjossa puolen päivän jälkeen aika samat arvot. Yöllähän kosteus kirii korkealle ja sen tuntee aamupäivällä varpaissaan jo nurmella kun kaste kimaltaa varjopaikoissa todella kauan päivännousun jälkeen. Yön pidetessä kaste lisääntyy koko ajan juhannuksesta eteenpäin.
Hakatut halot ovat meillä aurinkoisessa paikassa ja siinä mittari näytti 14% lukemaa.
Auton sisältä suoraan auringossa en mitannut, mutta olen joskus sen kokaissut että millainen humidori se on ja silloin lukemat pyörivät 20% hujakoilla.
Eli jousipuu suoraan auringonpaisteeseen tai moneksi päiväksi autoon, niin ylikuivuminen on vaarana.
Harmi Tallipojan jousta, mutta noita tulee. Tuomipihlajan syykulku kun on kierteinen niin halkeamasta näemme kuinka rasitus on puussa kulkenut ja kierre ei ole taipuvan kaaren kaveri. Ihmeesti joskus kierteinen palikka kuitenkin kestää ja joskus ei. Puu on niin puuta.
Kuten urheilussa, rasitusvammojen tullessa mukaan lajissa kuin lajissa, aletaan mitata todellista mielenkiintoa ja tahtoa treenamiseen kun pitää edetä korvaavien harjoitteiden kautta.
Sama jousissa, kun satsaus räiskähtää säleiksi. Työ valuu näennäisesti kokonaan hukkaan silmänräpäyksessä. Motivaation ja uuden aihion löytäminen ei ole aina helppo tehtävä. Lääkkeeksi tähän itselläni on n. tusina projektia koko ajan kehitteillä ja aihiovarasto pienen nuolisateen aikaan saamiseksi kerättynä vuosien mittaan.
Uutta veistämään sanon ma.
Autotallissa pidin tuota aihiota muutaman kuukauden jossa kosteus ollut 50% joten tuo ylikuivuminen tulee kyllä täytenä yllätyksenä. Kuorin loppuun asti alkuviikosta ja pidin jopa märkien sanomalehtien alla että sain nilan hyvin irti. Toinen samana päivänä kuorittu aihio pötköttelee tallissa joten pitää hypätä hevoisen selkään pikaisesti uudestaan.
Pitäisikö tuo kuorittu aihio kostuttaa selästä sanomalehdillä muutaman tunnin vai auttaako se asiaa ?
Sitkiää se on tuomipihlaja, ei suostunut katkeamaan vaikka vetelin sellaiset satakunta nuolta lievähkön frustraation vallassa ja täydellä vedolla.
selvä. ei ollut ylikuivuminen syynä. kierre joutui vain liian kovaan rasitukseen. löytyi se keston raja…
