Jotenkin toi Miken punos näyttää paremmalta kuin mun yritelmä. Millä liimasit, pihka?
Toi punontakin vaatii niksinsä. Yritin ensin punoa kuivia suikaleita mutta ei tullut mitään. Kun tajusin nuolaista kuorisuikaleet kosteiksi niin alkoi homma pelittämään. Hankalaa se oli silti, yritin pitää punottavat niput kutakuinkin tasapaksuina että ohuempi ei vain kiertyisi paksumman ympäri. Jotenkuten se onnistui mutta nyöristä tuli kyllä vaihtelevanpaksuista niinkuin näkyy.
Nuolisetin testausta ja tuloksena 3/6 hajonnutta nuolta mutta onneksi niistä kaksi sai vielä korjattua. Pitäisi kai tehdä joku kunnon tausta, kannot yms on vähän liian ankaria. Kenelläkään ehdotuksia? Pitäisi olla suht kevyt, näppärästi mukana kulkeva.
Lopuksi vielä jousen savustelua kytötulella noin 40 minuuttia. Jäi sen verran lyhyeksi, että täytyy ottaa uusiksi, kun tekniikkakaan ei ollut mikään paras mahdollinen. Vatsapintaa olin jo aikaisemmin värjännyt mullalla, joten väristä ei huomaa, mutta haju on ainakin vielä toistaiseksi vahva.
Jos tuosta nyt jotain kosteussuojaa tulee, niin ei olisi varmaan yhtään pahitteeksi savustaa myös nuolet. Onkohan savulla sulkiin mitään vaikutusta?
Ei oo mitään liimaa. Kuualla vedellä kastettu, jolloin se niini venuu noin 4 mm ja sitten kuristus solmulla kiinni.
Hienot solmut noi nokkipunokset Mikke. Olen nähnyt aiemminkin nuo kuvat, mutten ole tajunnut että ne ovat jalavan kuorta. Ja nuo marjakuuset, äärettömät.
Kairasin pakkashorsmikosta esiin ensin yhden, sitten toisen ja vielä kolmannen fasaanikukon. Ensimmäinen pomppasi siivilleen ja lensi rantaa kohti, toinen lähti jalan samasta spotista muutamaa sekuntia myöhemmin poispäin juoksuun. Kolmas nousi piilosta esille vasta ehkä 10 sekuntia tämän jälkeen, vähän sen näköisenä että mitäny? Kannatti seistä suolatikkuna ensimmäisestä lähdöstä alkaen. Laitoin nuolta matkaan noin kahdeksasta metristä ja laaki tuntui hyvältä, mutta hetken tiheikössä räpiköityään kukko ponkaisi ehjänä taivaalle ja nuoli löytyi kuivana ja höyhenettömänä fasaanin sijoilta.
Karkulaisten jäljille meno ei tuottanut tulosta, mutta riistalaukaus on aina kova juttu.
Vähän hiljaisempaa on taas ollut. Jonkin verran ammuntaa, vähän verstaalla. Yksi haastepihlaja, joka jäi tosin vain 38 paunaa (2 paunaa uupui tavoitteesta), tuli valmiiksi. Jämerämpi vaahterakeppi on työn alla, samoin pituusammuntajalava, sekä yksi pitkä luumujousi. Yhden bambu-bambu-bambu-laminaatin tekemistä pitäisi aloitella. Lisäksi pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tuota… Kaikkea kivaa siis, kunhan vain aikaa olisi enemmän!
Erilaisia harjoituksia radalla: pientä tähtäyspistettä, eri korkeuksia, eri matkoja sekä liikkuvaa maalia.
Viime viikko meni kovassa lentsussa, 5 päivää 39 astetta varjossa mutta kuluva viikko on pikkuhiljaa parantanut haavat. Eilen täydensin nuolivarastoa, 6 vartta barreloitu ja kärjet liimattu, lisäksi 3 nuolta sulitettu. Onpahan sunnuntaille vanereihin ammuttavaa.
Muutamaan viikkkoon mitään saamatta aikaan. Eilen pajaillassa tulevan kauden nuolisetin aihioiden esikäsittelyhiontaa, josko sais jokseenkin samanlaista jäykkyyttä varsiin. Haastepihlajajousen tilleröintiä, pientä viilausta vaille alkaa olemaan siinä mihin sen jätän olemaan. Muutama laukaus pitkästä aikaan, tuntuu hyvältä.
Kuvassa kesän nuolisetit. Pintakäsittely vielä puuttuu, sen aika on kun siirryn sisältä ulos ampumaan. Metsonsulkanuolet 6 kpl jäykät varret, ostosulat 8 kpl aavistuksen löysemmillä varsilla. Ei kolise kahvaan 46-paunaisella niinkuin metsonsulat. Punokset metsonsulissa pellavalangalla, ostosulissa rainbown vahattu hammaslanka. Kuvassa myös eilen saatu Primitive Archery -teepaita.
Kaikenlaista pikkusälää ja puuhastelua. Nuolien tekemistä, vähän jousen pintakäsittelyä, nuoliviinen korjausta, vähän ammuntaa, muutaman kirjan tilaaminen ja sitä sun tätä. Kerrankin lähes koko päivä aikaa!
Puidenhakureissulla Jämsän Hallissa. Kaksi 185-senttistä pihlajaa, halkaisijat reilu 10 cm molemmissa eli aikakin neljä aihiota pihlajahaasteeseen. Kolme kirsikkaa, 2x150cm ja yksi pidempi jossa paha oksaryväs, saanee 130-senttisen. Risto oli tehnyt modernin puujousen, riser koivusta ja takedown-lavat. Lavat recurvella, saarnia selässä ja mahassa, keskellä haapakaistale. Oisko netistä katellut kuvia ja sitten pellepeloton-moodi päälle. Ihan toimivan näköinen oli se.
Lisäksi sain komean koivupöydän. Kansi ja jalkatuki yksipuista koivua, jalkaosa raitaa.
Edit: jaa, nyt kun tota ylempää kuvaa kattelee niin ei ne pihlajat taida kymmensenttisiä ollakaan, sanotaan seittemän.
Älä vaan ahnehdi pihlajoista liikaa aihoita, ettei jää kapeaksi. Usein tulee itse halottua liikaa ja sitten kaduttaa, kun onkin vain suikaletta ja silttua kädessä. 
Onko tuossa kuvassa joku profiloitu muotti jousentekoon? Noita muottteja olisi kiva olla, kaikenlaisilla profiileilla ja pituuksilla…
Joo toi on se muotti jolla Risto teki recurvet niihin saarni-haapa-saarnilapoihin. Siinä on myös niitä saarniliuskoja. Tyrkkäsi nekin mukaan.
Noita saarniliuskoja tekee kuulemma joku paikallinen saha Kylmäkoskella sijaitsevalle ravikärryjä valmistavalle firmalle. Niissäkin on toi sama saarnihaapasaarnikoostumus
Pitkästä aikaa pääsin eilen jousihommiin käsiksi. Siispä päivä vierähti vanhoja puita halkoessa, veistäessä kuivamiskuntoon. Vuorijalavaa, syreeniä, omenapuuta, tammea, saarnea, tuomea. Nyt pyöreästä puusta halottuja puita en kehdannut sisätilaan (45%) laittaa vielä kuivamaan, kun pelkäsin että vuorijalava tai syreeni halkeaa siitä. Jos nyt pakkaset iskee taas, niin pientä esikuivamista tapahtuu ulkovarastossakin. Viikon päästä sitten sisälle.
Näyttää siltä, että Jere on palannut takaisin Suomeen! On siinä kyllä luonteikas puupino, joksinkin aikaa puuhaa. Itselläni on taas verstasaika ollut vähissä, ei vain ole ehtinyt. Paljon kivaa tehtävää kyllä olisi.
Joo, täällä ollaan! Tuntuu että mulla on vaan tuota vänkyrää puuta, ei semmosta priimaa ollenkaan. 
Noh, jousia noista kaikista tulee! Kun siitä alkaa tulla normi, että jännelinja ei träckkää tai on kieroutta/deflexiä/reflexiä, ei nuo ole kuin pikkujuttuja korjailla…
Tänään tein tuollaisen spektra kuituisen tilleröintijänteen. On tarpeeksi tullut käytettyä kaikenmaailman naruja ja köysiä pitkänä jänteenä ja niiden venyessä/ollessa väärän kokoisia, tullut liian kärkitaipuvia jousia. 
Idea on primitivearcherista, eli prikan päälle pyörittämällä jännettä (220cm) on se tuossa kuvassa 120cm pituinen. Näppärä!
Topatut flaamilaiset luupit.
Jeren kanssa samaa mieltä. Kyllähän suorasta, oksattomasta ja venkoilemattomasta puusta jousen tekee mutta kun aihio on samanaikaisesti itkettävä ja naurattava niin tekoprosessi ja sen antama oppi ja kokemus nousevat toiseen potenssiin.
Mä olen haalinut nyt syksyn ja talven kaikki puut mitä vain mahdollista: syksyllä tutuntuttu kertoi ostaneensa kesämökkitontin jossa oli vanha villiintynyt puutarha niin tarjouduin talkoilla avustamaan raivaustöissä ja vieläpä viemään osan roskista mennessäni. Sieltä tuli omenaa ja kriikunaa. Toinen nettituttu kertoi säilöneensä vanhaa paksua omenapuunrunkoa useita vuosia mutta nyt se saa mennä, olin salamana paikalla ja onnistuin jotenkin mahduttamaan reilu parimetrisen yli 30 senttiä halkaisijaltaan, pahasti haljenneen oksaisen tukin Fordiin. Velipoika lupasi 50-vuotislahjaksi että saan käydä kaatamassa vapaavalintaisen syreenin hänen tontiltaan, lunastan tämän lupauksen parin viikon päästä synttäreillä. Ja viime viikolla hain keski-Suomesta 3,5 kirsikkasoiroa ja kaksi pihlajatukkia.
Turasin yhden katajajännejousen. Moni homma meni pieleen: liian paljon reflexiä (18cm), liian kapea, lyhyt ja oksankohtia. Sitten vielä pääsi toinen lapa liian ohkaseksi. Joo eikun jänteet liotukseen ja parempaan aihioon kiinni, semmonen onkin kiikarissa.
Tilleröin myös tuomi r/d jousta… Siitä tulee mielenkiintoinen peli, jos tulee. Teen ketjun.
