Hienoja kuvia!
Vetokuva tosiaan on erilainen, pitäisi johtua vaan siitä etten piirtänyt sitä kovin tarkaan vaan vähän sinne päin.
Tommonen kuoriversio on varmasti fiksumpi, tulee kevyempi ja näyttävämpi. Pitää tehdä tommonen! Pajun kuori irtoaa oman kokemuksen perusteella heinäkuun puoleenväliin asti tosi helposti, sen jälkeen parin viikon ajan 2/3 lähtee kuin banaanin kuori.
Edit: tossa video jossa kuorin pajua. Kuvattu heinä-elokuun vaihteessa jokunen vuosi sitten. Joka kolmannessa pajussa kuori oli jo puutunut eikä irronnut, videon pajusta lähti helposti.
1 tykkäys
Tähän aikaan vuodesta on tosiaan helppo kuoria pajut ja muut. Koivusta lähtee tuohi parhaiten n. Viikkoa ennen juhannusta.
Rikoin tänään ainokaiseni. Uudella nuolella täyteen vetoon ja vähän päälle, ni se oli sit siinä.
Nyt sain ensimmäisen oppitunnin “Miksi jousella on maksimi vetopituus?”
Uutta puuta etsiessä menny tää päivä. Toivottavasti löydän pian, et pääsen harjoittelemaan ampumista.
Kuori varmaankin pitää liottaa jonkin aikaa ennen punomista vai kuinka ? Kun ei sitä kuitenkaan ehdi heti kuorimisen jälkeen punomaan viineksi. Hyviä ideoita taas kerran nuoliviineksi 
Kolmemetrisen vaahteran kävin viikonloppuna kaatamassa, tyvestä nyrkin paksuinen ja tavoitteena olis halkaista pari keppiä tuosta. Tuossa muuten mietin että onko jotain syytä miksi kuoren ottaisi puun selkäpuolelta pois ylipäätään, jollei halua? Onko kuorintaan jokin toiminnallinen funktio? Tuomea olen etsinyt mutta tarpeeksi paksua en ole vielä löytänyt ja lähiseudulla tuntuu olevan kiven takana, tai sitten en vaan osaa etsiä oikeista paikoista. Verstaaseen tuli kotoseudulta haettua höyläpenkki, helpottaa puuhommia kummasti.
Harmin paikka. Tiedäthän, että jos kaadat puuta tähän aikaan vuodesta, niin uloin vuosirengas, joka ottaa suurimman osan vetojännityksestä, on hyvin ohut ja tällöin tällaisesta puusta jos tekee jousen, niin pitää joko tehdä selälle kruunun poisto tai sitten varovasti kaivaa selästä koko matkalta esiin alempi, vahvempi lusto.
Tein eilen yöllä ensimmäisen varsinaisen pellavajänteen bockensin nypläyslangasta, josta täällä on ollut taannoin puhetta. Ihmeellistä kuinka ohut tuosta tuli, vaikka 22 säikeen kanssa varmuuskerrointa on noin 6. Lähes uskomatonta, mutta testasin langan lujuuden monia kertoja ja säikeiden määrä täsmää Tuomon testejä.
Tein kaksinkertaisen jänteen, jossa kummassakin päässä on punottu silmukka.
Sen takia piti tehdä yöllä, että kerkeää tehdä muovijänteen korvaajan tälle päivää, kun joku kuvausryhmä tulee paikalliselle kentälle kuvaamaan paikallista jousitoimintaa.
1 tykkäys
Jaaha, enpäs tienny.
Kuoren päälle jättämisellä ei ole juurikaan järkeä, ylimääräistä painoa ja saattaa jäädä kosteus muhimaan kuoren alle. Tosin joissakin puissa on käsittääkseni niin luja kuori, että sitä voi käyttää valmiina selän suojana. Muistelen ainakin joidenkin kirsikoiden olevan sellaisia.
Itse poistan kuoren rungosta hetimiten kaadon jälkeen sen takia, että tällöin voin varmistua tulevan jousen selän virheettömyydestä. Ainakaan pihlajasta ja koivusta ei monasti kuoren päältä voi varmistua siitä, etteikö kuoren ja nilan ja alla olisi jotain oksankohtia yms. vaikka kuori näyttäisi hyvältä.
Kolmen päivän kanoottivaellus takana Repovedellä. Jousi mukana. Ammuskelin blunteilla lahoja kantoja yms sellaisia pikkukohteita. Mukavaa puuhaa ja periaatteella että yksi nuoli. Aina erilainen ampuasento, paikka ja matka. Mukavaa kun enimmäkseen kannot pärskähtelivät tai nuoli upposi lahoon kantoon.
5 tykkäystä
Hyvin toimi jänne paitsi että jänne ui sivunokista läpi muutamien laskien jälkeen halkaisten jousen kärjen vajaa kymmenen sentin matkalta. Onneksi halkeama tuli ulos jousen kyljestä, niin heti korjasin sen teroittamalla kärjen ja sitomalla jänteen siihen muutamalla yksinkertaisella solmulla. Onko muilla ollut tällaisia ongelmia sivunokkien kanssa?
Pellavajänteelle peukku! 
Sivunokeilla pitää nähdä hieman enemmän vaivaa tekovaiheessa. Luonnollisesti paine ei voi kohdistua liian pienelle alueelle, vaan se pitää jakaa mahdollisimman laajalle alueelle koko nokkiuran matkalle.
Tässä pieni visuaalinen esimerkki, vasemman puolen nokki lähtee halkeamaan, oikean puolen nokki kestää.
Myöskin on huomioitava, että pehmeä puu ja ohut jänne on paljon vähemmän anteeksiantava, kuin kova puu ja paksu jänne. Luuppeja kannattaa siis pehmustaa tai jäykän jousen ja pehmeän puuaineksen kohdalla käyttää kaksiuraista nokkia.
Viimeisimmän 60 paunaisen vaahteran kanssa oli ongelmia sivunokkien kanssa, olisi ollut fiksumpaa vetää kaksi nokkiuraa tai pehmustaa enemmän luuppeja.
Ihan hyviä pointteja, joita en kaikkia hoksannut ottaa huomioon tekovaiheessa. Tässä tapauksessa on puu ollut pehmeää ja jänne liian ohut. Tukipunos heti nokin alapuolella auttaa tietenkin, mutten halunnut sellaista laittaa koska se mielestäni pilaa nokin ulkonäön ja on haitolla jousta virittäessä. Mielestäni Esteettisin ja jousen heiton kannalta paras olisi varmaan teroitettu nokki ja niin pienet jännesilmukat, että mitään uria ei tarvittaisi, mutta silloin joutuisi virittämään jousen eri tavalla…
Onko kukaan tehnyt tällaisia nokkeja? Baker mainosti niitä jossain, olisikohan ollut tbb1?
Siinä vaahteraa harjoitusmateriaaliksi, liekö liian ohut runko ja väärään aikaan kaadettu yms mutta pistetään kuivamaan.
Tuomipihlajajousilla on meikäläisten kisoissa ammuttu 220 - 230 metrin laakeja, eikä ole mikään tuomipihlajan raja-arvo sekään.
Onpa hienoa nähdä Tallimies viivalla, kun muistelee niitä männäaikojen epäonnisia tuomikokeiluja!
Varmin tapa rikkoa 200 metriä on tehdä raskaampia pituusammuntanuolia. 10 ja 12 g on niin pieni nuolen massa, että jos jousi ei ole todella nopeaiskuinen tai ilma ja tuuli erityisen suotuisa, hyytyy nuoli matkan varrelle. 15-grammainen, jäykästä puusta ohueksi tehty pituusnuoli lentää omaan ennätykseesi, uskallan röyhäkkäästi luvata.
Kiitos neuvoista. Täytyy tehdä noilla spekseillä muutamat nuolet ja käydä täräyttämässä 200m kerhoon. Kelitkin alkoivat kääntyä paremmiksi. Hermoja raastavat viikkokausia jatkuneet tuulet ja kylmyys iltaisin ei ole oikein suosineet pituusamuntaa. Oikea käsi on saanut lepoa ja kevyttä treeniä reilusti alle 50 paunaisilla. Nyt taitaa uskaltaa taas kokeilla jäykemmillä jousilla. 130cm ranteenvahvuinen viime syksystä asti kypsynyt paksulustoinen syreenin puolikas on odotetellut pituusjouseksi syntymistään… sillä haetaan jo sitten kunnon lukemia…
Kannattaa pitää mielessä, että nuolelle ei juuri "ala"massaa ole. Ar:n yhteydessä kuralassa ammuin jonkun ~290m 165greinisellä nuolella rapiat 95 paunaisella jousella. 1,7 gr/#.
Pisimmälle lentänyt nuoli 229 greininen oli 2,4 gr/# tällöin.
Paunoista ei ihan täyttä selvyyttä ole mutta se 85# oli 20" vedolla ja settiä nolla. Nyt jälkikäteen mietin että saattoi se jopa 23" käydä kisatilanteessa joten 95# on varmaan aika lähellä.
Jokaisella mielipiteensä sopivista painoista, mutta tuossa sitä nyt olisi tulosta. 300 greiniset jäi kauas taakse.
Luetun ymmärtämistä kehiin. Juuuuuri tuon takia sanoin, että mikäli jousi ei ole erittäin nopeaiskuinen ym. ym., ei superkevyt nuoli kanna. Tämä on empiirisesti todistettu sekä Vanhalla että Uudella mantereella kerta toisensa jälkeen. Mitä veikkaat, oliko 85-paunainen pituusjousesi jotain muuta kuin nopeaiskuinen?
Nyt meillä on tässä kaveri, joka haaveilee 200 metrin puhkomisesta primijousella, Vuorenvarma resepti on tehdä keskipainavia 250-greinisiä, ei ultrakevyitä pituusnuolia. Saatuaan keskinopean iskun jänteestä edelliset kantaa massansa ansiosta kauemmas kuin 180-greiniset nuolet.
1930-luvun ylittämättömillä primipituusjousikentillä raskaan sarjan pituusjousten (80# ja yli) ennätysnuolten keskipaino oli 280 greiniä eli 18 grammaa. Niillä ammuttiin 400 metrin paremmalle puolelle.
Ymmärtämistä kehiin, Tuukka. Miksi tehdä nuolia jotka eivät ole epäoptimia pituusammuntaan “…tai ilma ja tuuli erityisen suotuisa”?
Olisi se mun jousi voinut olla nopeampikin, olihan siinä rekurvit. Nämähän laskevat heittoa, eikö niin? 
Mutta tosissaan, tuossa minun 165gr/95# oli suhde 1,7gr/#, mikäli sama nuoli ammuttaisiin 60 paunaisesta, olisi lukema jo kertaheitolla isompi, 2,75gr/#.
En lähde olettelemaan kuinka nopea kenenkin jousi on, mutta sen sanon että itse en tekisi epäoptimaalisia nuolia, en tekisi ylipitkiä, paksumpia, painavampia nuolia. Koska pienellä treenillä kamppeet on siinä kunnossa, että kevyin oikea spineinen nuoli lentää pisimmälle.
Kuvittelisin että 60 paunaiselle 23" pituusnuolelle tulisi parhaimmillaan vain 160-190greiniä painoa.