Otin talteen katkenneen katajan oksan.
Ilmeisesti jo syksyllä tai loppukesästä katkennut kun oli ruskeat neulaset ja kuori irtosi helposti sormilla repimällä.
180cm x ~6cm oksat yhtä lukuun ottamatta toisella kyljellä.
Laitoin liiimaa päihin,mutta en vielä tehnyt muuta.
Ajatus olisi jänneselystystä tähän kokeilla joskus tulevaisuudessa.
Jännejousen kahvaa tein tänään ja vielä tulee luiska sarvea marjakuusivahvistuksen päälle sekä jännettä reilusti ympäri kahvan kumpaankin päätyyn.
Eilen veistelin katajasta jousen muotoista ja suoristin lämmöllä jännelinjan.
Tänään höyryttelin kärkiin pientä kaarta ja samalla suoristui pieni myötäkäyryys toisesta kärjestä.
Aika meinas käydä eilen vähä pitkäks niin sutasin yhe veitten loppuun. Kaikki osat sutasin jäämistöstä viilaten yhteen kun vain terä oli tehty valmiiksi pari vuotta sit.
Intarsiatyöt ovatkin ihan oma maailmansa!
Nyt vasta?!! Plektra tekee kyllä aika jälkeä lompakolle.
Laaki makuupupuun, hankisiksi käyneissä tuoreen lumen maastoissa. Nuoli oli pakko sovittaa katajankaarien summuiden ohi, eli ammuttava hyvin epäkonventionaalisella tekniikalla. Pupu vilahtaa äänettömästi pakoon. Kuuluu nuolen kalketta vesaikkoon.
20 minuutin odotuksen jälkeen eka veri löytyy noin 20 metriä osumapaikalta:
10 metriä ekoista veristä löytyy sulkiaan myöten verinen nuoli:
10 metriä nuolesta löytyy lupaavan tukeva vuoto:
Tämän jälkeen verijälki hiipuu pisaroiksi.
Puoli tuntia osumasta yhytän pupun makuulta. Tämä pakenee täysin terveen oloisesti heti kun katse osuu. Makuupainaumassa on vain 12 veripisaraa, aivan pupun keulan kohdilla:
Jatkopakolaukassa on verta enää neulanpiston kokoisia pirskeitä, ja ne loppuvat ekan 20 metrin jälkeen. Pupusta ei tule enää havaintoa.
Rintakehän läpi ammuttu laakikin voi olla ei-tappava, kun silleen sattuu. Kaikki merkit viittaa siihen, että pupu selviää osumasta vallan hyvin.
Kävin siskoni luona kastelemassa kukkia ja oli tarkoitusmyös pudottaa lumet kasvihuoneen katolta. Takapihalla lojuu kasa lumisia puita joita päätän vilkaista lähemmin.
Kappas, näyttää olevan marjakuusta.
Onko marjakuusi kova halkeilemaan/ vääntyilemään ja kannattaako heti halkaista ytimeen asti vai voiko jättää pyöreäksi kuivumaan.
Marjakuusi on helpommasta päästä jousikelpoisia kuivattavia, mutta pyöreän kanssa on aina se riski, että parhaalle sivulle tulee kutistumishalkeamaa.
Jousta tehdessä saa sitten varautua siihen, että alavan maan japskijutikka saattaa venkoilla vähän mihin suuntaan sattuu.
Tän takia teet Ville siitä täydellisen pyöreen puikon, maksimileveenä, 2m mittasena. Ei venkoile, tai vaikka venkoileekin niin jotenkin se linjansa löytää kuitenkin. Sitten mittaat yli 150# siitä @ 30".
Ja sitten pitäisi ottaa vuoden tai parin hevoskuuri hormooneja, että pystyisi ampua sillä. XD
Taidan vaan ohentaa paksuudesta ja vetästä johonkin parruun nippareilla kiinni kuivumaan.
Toskus miettinyt että liimaisi kiinni lautaan kuivumaan. Ei pitäisi ainakaan sivusuunnassa venkoilla. Irroitus tosin pitäisi tehdä vannesahalla tai kuumailma pyssyllä.
Jos on epäilys, että saattaa venkoilla, niin avaisin yhden sivun (oletettava vatsapuoli), ei kuitenkaan ytimeen asti mutta niin, että on edelleen täysleveä ja antaisin ihan kuivua vapaasti. Näin pääsee hakemaan muotonsa, halkeilee jos halkeilee (mutta vatsapuolelta) ja lopulta asettunee siihen ainakin suunnilleen mutta työstövaraa pitäisi olla riittävästi. Siitä sitten on kohtuullisen “helppo” veistellä jousi sopivaan muotoon ja oikoa tarvittaessa. Toimii muun muassa tuomipihlajan kanssa. Jotenkin sanoisin, että tuollaiset pakottamisviritykset ovat vähän niin ja näin, jos kalikassa on jännityksiä, niin kyllä ne tiensä ulos lopulta etsivät, vuosienkin jälkeen. Useampia kuivia, suorasyisiä ja suoria, monta vuotta asettuneita lankkuja sahannut, joiden sisältä on löytynyt C-kirjaimen muotoista tavaraa…
No juu. Lankuissa on kyllä välillä aikamoisia jännityksiä tullut vastaan.
Mulla on muuten yksi luumu aihio joka oli pyöreänä reilusti myötäkäyrä n.10cm ja nyt ytimeen asti ohennettuna lähes suora.
Nyt on semmoset keitokset tulilla, että parempi hoitaa nyt pois alta ennen ku parempipuolisko muuttaa kämpille…
Muista terottaa se veitti sit hyvin millä noita alat vuolla
Tuli kaatopaikalta pelastettuu elukoiden ruokinta kouru… Mitähn tuolle nyt sit keksis tehä???
Kokeilin vanhan ajan veistä, missä on vaan mietoa terästä ympärillä ja kovaa keskellä. Netissä kutsutaan enemmän 'San Mai’ksi. Ku kerran oli 1% hiiliterästä vielä.
Vain aasiassa kutsutaan san maiksi. Tääl päin tuo tunnetaan nykysin yhtenä vaippa tekniikan osana. Pehmeet poskiin ja kova keskelle on joskus ollut arkipäivää mutta nykyisin turha jos on pääsy parempiin terälastuihin. Visuaalinen efekti on sitten ihan oma juttunsa.