Vaahtera saa vanhetessaan, ajan mittaan, miedon vaalearuskean vivahteen. Vaaleana siis pysyy, eikä ime petsiäkään kuin vähäsen.
Tänään työstin pähkinää josta tulee n.130cm pitkä jousi. Halkaisin rungon syksyllä ja oli aika propellinen lähtökohta, mutta lämmöllä sai aika hyvin suoraksi. Kuvassa näkyy selkää kärjen kohdalla jota pitää vielä suoristaa. Pähkinää on mukava työstää, kun tuntuu raspilla lähtevän nopeasti materiaalia irti. Lavat on vähän yli 4,5cm leveät ja toisessa lavassa hieman enemmän pyöreyttä selässä jonka saatan tasoitella. Tähän tulee kahvarefleksiä ja tavoitteeksi 50#23"vedolla.
Nyt noita on kaksi… ja minä kun olen huono käyttämään lippalakkeja yleensä, eikä lonkkarin kanssa onnistu kuin lippa niskassa…
Koivupuoli vetastu ohueksi. Lylyn tein jo syksyllä ja kuivasin, mutta jätin paksuksi, jotta se nyt tuota tuoretta koivua painais vastakaarelle. Vein myös tällä kertaa ihan listaksi koivun, kuorenaluspuussa oli niin paljon epämäärästä pahkaa että päätin tasotella kasvurenkaista piittaamatta.
Jos sen jänteillä koittais varmistella, ettei ala koivu repeilemään.
Tullee hieno. Aika tasaisen kaarevan lylyn olet löytänyt.
Tuo tosiaan vaatii hyvän jänneselän vahvikkeeksi tuo koivuselkä.
Kerkesin muuten vähän jo aloittelemaan sakaraa niistä mutkista mitä toit, vaikuttaa hyvältä.
Se tasottu se kaarevuus vähän ku kuivasi tuossa alkutalven ja poistelin strategisesti puuta. Periaatteessa siitä ois saattanu kaksiki jousta saaha, jos ois ollu vannesaha. Moottorisahalla ei kehannu koittaa. Hyvää jänneselkäähän ei varmaan ekalla kerralla tule mutta mennään sillä mitä tulee ja toivotaan ettei päästä sairaalaan.
Ja hyvä jos niistä löytyy sakarat sisältä, kävin itellekki tuommosen S-mallisen känkkyrän justiin metästä hakemassa kuivumaan.
Joo jänneselän liimaus on äkkiseltään niin erikoinen prosessi ja erikoiset materiaalit arkielämään verrattuna, että ottaa aikansa tottua niihin. Itte sain toisesta jänneselästä mielestäni ihan kelvollisen esteettisesti. Vastakäyryyden puolesta se sitten epäonnistuikin. Eka meni hyvin vähäisellä suunnittelulla ja valmistautumisella ja kasassa sekin on pysynyt. Eli kunhan perusasiat on kunnossa niin aika suuri onnistumisprosentti.
Aloitin siitä loivimmasta, jolle ei kylläkään ole paria, mutta reeniä reeniä.
Oli sillä pari, olet pannu uuniin vahingossa! Oli kaksi loivaa ja se yks S-mallinen, josta pitäis saaha kaks.
Ruskeasuolla 90m taustaa ei juurikaan käytetä. Sieltä löytyy Flintin ja 40cm IFAA taulut + mitatut matkat jos haluaa käydä ampumassa. Ota video jos käyt ja pistä tänne!
Ruokintapaikalla olut tänä talvena liikettä toisin kuin viime vuonna. Toissailtana menin eka kerran passiin. Puolen tunnin odottelun jälkeen rusakko tuli paikalle, mutta säikähti jotakin ja pakeni ennen ampumasektorille tuloa. No, sehän säikähti kolmea metsäkaurista (emä ja kaksoisvasat),jotka tulivat syömään. Siinä ne pyöri puolituntia jousihollilla, ja mulla ei tietenkään ampumakoetta vielä suoritettuna.
Tänä iltana oli sitten tavallisen hiljaista. Ei näkynyt mitään. Jousiharrastelujani voi seurailla myös Instassa: @ikoivisto_tunes.
Yöllinen lumimyräkkä kuorrutti mestat ohuesti uudella. Metsälle oli mentävä. Kahden tunnin viipyilevän kiertelyn lopuksi bongasin lanamakuulla olevan möykyn 16 metrissä pienen törmän edustalla risukossa. Äärimmäisen matala kohde, mutta puolimatkassa oli töppäre, jonka yli nuoli oli saatava. Hankala rasti.
No, tein parhaani ja nuoli sihahti matkaan. Kuului poks! Möykky ponkaisi liikkeelle, pitkät korvat ojossa. Nuoleen tuli sekä sivu- että korovirhettä, mutta mikrometrisäädöt toisessa päässä olisivat vieneet nuolen rusakkoon. Vaan kyllä tuntui hyvältä päästä laukaisemaan!
Mulla oli kymmenkunta 60cm maalitaulua mutta ei yhtään neljän jalan. Nyt on kuutisen kuuskymppistä ja yksi 122. Ensin neljä paririviin/jonoon kontaktimuovia apuna käyttäen:
Sitten rinkulat nurjalle puolelle mittaa apuna käyttäen mutta vapaalla kädellä:
Seuraavaksi lasten tussivarasto hyötykäyttöön:
Aika savinen tuli. Tänään piti hakea aloittelevan taidemaalarin akryylivärisetti, sis pensselin:
Aikas hyvä. Pääsee mökillä reenaamaan Amerikan kierrosta kunhan kuivuu ja kontaktimuovitetaan.
Jos ei oo kuin tavallista paperia niin itse tein ison (122cm) Ihan tulostus paperille ja teippasin jesarilla kolmeen suuntaan että tule kestävä. Keski piste siitä naula läpi ja narulla kiertämään ympyröitä.
Toimi loistavasti kunnes joky nyysi sen kuralan pellolta.
Pitkästä aikaa mökillä ajan kanssa, niin pääsin verstaallekin. Yksi jousi, jonka bambuselkä oli kärsinyt pahoin päädyttyään jo kolmannen omistajan käsiin, sai tuta nauhasantaajaa ja uuden selän tilalle. Toivottavasti paikkaus toimii ja jousi kestää kasassa. Sitten aloittelin kolmea uutta aihiotakin; kaksi mosobambu-cumaru-osagea ja yksi mustabambu-osage-osage.
Jousihommissa tylsintä on jänteiden tekeminen ja jänteiden repiminen…
Jos tekee vielä jänteen jänteistä, niin ehtii hyvin miettiä niitä elämänvalintoja siinä vaiheessa ku on ensin repiny erilleen ja sitte punoo yhteen.
Korjauksessa oleva jousi vapautettu kumikääreistä ja isommat liimapurseet poistettu. Asettukoon huomiseen, jos vaikka viilailisi muodot kohdalleen ja väsäisi uudet sarvinokit. Taivuttelua sitten seuraavalla mökkireissulla. Nuo kolmen jousiaihion säleet sain liimauskuntoon, jos sillä puuhalla aloittaisi huomisen verstassession ennen tuota fiksaushommaa.
Niin tämä korjattu jousi oli se joka Pasilla nosti bambuselästä säleen pystyyn? Mielenkiintoista nähdä miten herää uuteen elämään, olihan siinä vähän myötäkäyrääkin. Laitoitko vastakaarelle pinteeseen liimauksen ajaksi?
Oli muuten nättejä billettejä ne flagellan osaget kun nyt ekaa kertaa ostin. Niistä voisi itsekin tehdä jousen jos pari. Oiskohan Mikkellä ne mustabambut sittenkin jossain tallessa…?