Kyllähän nuo ohutlustoiset jalavat saattavat paukkua, tai olla paukkumattakin. Kokeilemalla se selviää. Mikä on aiottu vetopituus, tai pikemminkin jousen pituus-vetopituussuhde? Ja jäykkyys? Entä selkä, onko virheetön vai onko niitä jalavalle tyypillisiä mitättömän pieniä oksankohtia?
Sanoisin, että tilleröi tuollaisena lähes täyteen vetoon ja paahda vasta sen jälkeen, jos siltä tuntuu ja näyttää. Voisihan tuon raakanahallakin selystää, mutta vasta sitten, jos ja kun selviää täyteen vetoon.
Aiho on 170 cm .
27"-28"olisi hyvä vetopituus, 40-50 paunaa oli alkuperäinen tavoite ja on pari oksaakin.
Pahimman oksankohdan sahasin vahingossa vannesahalla kahtia ja jos sen työstäisi kokonaan pois jäisi leveyttä vain 30mm nykyisen 38mm sijaan, joten ehkä joudun keventämään jousen lasten paunoille jotta kestää.
Sopisiko pellavakangas selystämiseen?
Tuollaiset ovat aina vähän hankalia tapauksia. Joko kokeilet, että mitä aihiosta saa irti ja jos hajoaa, niin hajoaa, tulipahan hyvää oppia. Tai sitten lastenjousi, jos aihiosta pitää jousi välttämättä saada. Tai sitten selystät, raakanahka tai hamppukuitu (putkimiehen hamppu). Hamppukuituselystys tehdään samalla tavalla kuin jänneselystys ja se tuo rutkasti lisää jäykkyyttä jouseen.
Kiitos tämä kiteytti hyvin omia ajatuksia miten edetä.
Tuota hamppua kyllä löytyisi kaapista valmiiksi, joten taidan kokeilla sitä ja kavennan 30mm.
Ehkä kahvankin voisi laittaa hieman taipumaan niin ehkä tuosta jousen saa.
Harjoitteluahan tämäkin on ja paremmat paksulustoiset ,suorat ja oksattomat jalavat saa odottaa vuoroaan rauhassa.
Kristianin, Tuukan ja muiden jalavajousikeskusteluun osallistun siivun verran.
Moni kosahtaneita jalavia, mutta mielestäni hyvä lustoisena (ei huonolustoisena mistään puusta kannata aloittaakaan) hyviä kokemuksia.
Mansikkana kakussa vuona 2014 tekemäni jalavajännejousi joka liene pehmein ammutava. Toki paunat ovat kevyimmät jousistani, vain 46# 23vedolla. Jousi on on kuitenkin ollut taajaan käytössä ja muutaman primikisankin olen sillä ampunut. Eli silloin olen myös ko. jousella harjoitellut rutosti. Vatsa vailla murtumia.
muutama työvaihekuva vielä. On nää kyl niiiiiin nähty täällä.
Etätyö"metsästystä" – katselin työpisteen ikkunasta aikani, kun pihassa koko kesän pyörinyt villikani makoili kasvimaalla. No, hain jousen, leikkurin ja kävin ampumassa pari laukausta pakkaan, hyvin toimi kohdistus ja nuoli lensi täydellisesti. Sitten vaan kania lähestymään, noin viidessä metrissä täysi veto ja hyvä tähtäys – ja purku. Hätistin kanin matkoihinsa ja ammuin makuukohtaan, osui siihen, missä kani oli. Mutta eipä ole vielä(kään) metsästäjätutkintoa suoritettuna, niin annoin olla. Silti, kivasti pulssi kohosi! Kyllä se kani tässä vielä pyörii, ellei kettu vie. Katselin kyllä metsästäjätutkintojen kalenteria jo, pakko se on jossain välissä viimein jo suorittaa…
Ketuista vielä, että niitä täällä pyörii jonkin verran. Yksi päivä kanalan suunnalta kuului taas kovaa meteliä (kanat pihalla) ja niin vain kaakatus loittoni kovaa vauhtia metsässä, luultavasti siis kettu asialla. Mutta, yllästys oli suuri, kun kana asteli illalla pihatietä kohti kanalaa. Vähän se oli verissään mutta parin päivän seurannan jälkeen näytti toipuvan hyvin. Kova kana! Missähän kunnossa kettu mahtoi olla ottelun jälkeen?
Pentukettu (sekä pentuikäiset lihansyöjät yleensä) saattaa vain leikkiä saaliillaan ja jättää sikseen jos ei ole välitöntä nälkää tai ei ole tottunut vastaan kamppailevaan saaliiseen. Jos on koskaan nähnyt, mitä koira tekee sammakoille, niin näyttää samalta. Syksyllä viimeistään alkaa henki lähtemään kanoilta ja jäämään ruuaksi, kun aikuistuvat.
Tuntuis kyllä oudolta saada pihakettua jousella kun on vaivassa päästä näkemään edes kiväärihollilta, tahtovat kulkea melko epäsäännöllisesti, eivätkä noudata samoja polkuja samallla lailla kuin metässä asuvat kaverinsa.
Saattoi olla tosiaan nuorikin kettu tai muu otus, näköhavaintoa siitä ei ollut, vain loittoneva ääni. Samassa rytäkässä lähti nimittäin kaksi nuorikkoa, niistä ei mitään havaintoa. Tässä on noin neljän hehtaarin metsät ympärillä, naapuriin 200 metriä. Kesällä yllätin aikuisen ketun keskellä päivää kanalan edustalta. Viime vuonna kerkisin näkemään, kun kettu loikki metsään kana suussa. Yksi vuosi katselin keittiön ikkunasta, kun siitä juoksi kana ohi kettu perässään. Välillä on näkynyt poikueita. Kyllä ne tietävät, hävikki on 1–3 kanaa kesässä (tämän vuoden kiintiö jo täynnä…).
Eläinten polkuja täällä risteilee vaikka kuinka, näkyy selviä polkuja ja koirat ovat ihan tohkeissaan aina samoissa paikoissa. Supikoiria täällä pyörii myös.Tuossa metsässä on ollut mäyrän pesä, välillä näkynytkin tässä. Rusakoita riesaksi asti, kuten myös kauriita. Hehtaarin tontti, joskus miettinyt ihan vakavissani, että pitäisikö aidata kokonaan…
Eikun nyt vaan alat saalistamaan niitä. Yllättävän moni ei halua syödä possun tai lehmän lihaa, vaan itse metsästettyä onnellista eläintä. Kauriille ruokinta ja treenaat passipaikalle korot kuntoon.
Me oman tontin aitasimme, mutta äkkiäkö siihen tekee käynnin ruokapöydälle.
Ja sateenkaaren päässä outtaa aarre! Miten jotenkin tuntuu, että Jeren jousiverstas on irtaimistoltaankin tuhansien eurojen arvoinen, vaikkei puolivalmiille supertyöläille jousille ja nuolille laskettaisi työtunteja. Niitten kanssa, niin huhhuh.
Hyvät veitset mutta kahvat rikki. Pähkinästä uudet ! Täytyy kahvaa vaan pyöristää ja upottaa tuon helan verran sisään että tulee tukeva.
Alkaa riistatilanteet häiritä töitä enemmänkin… Tähän pihalla hommia ja kävin siinä sitten ohimennen sulkemassa kanalan. Samalla huomasin, että pari nuorta rottaa kurkistelee kanalan alta. No, ainoa vaihtoehto oli hakea jousi ja teräsblunttinuolet. Siellä ne kurkisteli edelleen ja nopea laukaisu noin viidestä metristä – mutta niukasti ohi. Kylmiltään ja vähän hätäinen tilanne, mutta silti jäi harmittamaan. Puolisen tuntia päivystin vielä ja pari kertaa ne sieltä kurkki mutta ei tullut uutta tilaisuutta enää. Viritin loukut.
Riistalaukaus vuodessa pitää mielen virkeänä! Viime vuonna vesimyyrä, tänä vuonna rotta!
Viime vuonna nappasin kuralan verstaalta joku 26 hiirtä ja yhden rotan. Jousella olen vain päästäisen ampunut. Ilmakiväärilla muutaman hiirulaisen myös. Nuolella rotta on kyllä todella hyvä haaste mutta itselleni vähän vaikea kun ei ole tuota paikkaa missä päivystää. Yhden rotan pesän tiedän, mutta siinä ei paljoa jousella passiteta.
Eivät ole riistalaukauksia, tuomo hyvä. Vesimyyrä ja rotta eivät ole riistaeläimiä vaan rauhoittamattomia eläimiä, joita lähtökohtaisesti kuka tahansa saa tappaa milloin tahansa millä tavalla tahansa, kunhan ei rääkkäämällä.
Joo, tajusin tuon itsekin, mietin, että koska Tuukka huomaa… Mutta ei se mitään, saalislaukaus sitten.
Kävin sunnuntaina maastoradalla yhden kaverin kanssa jolla oli 7v paussi ammunnasta. Hän saattaa tulla Hikiälle ampumaan kisan ulkopuolella. Itellä käsi kesti ammunnan hyvin, mutta nuolten kiskominen oli melko tuskaa.
