Kyynärpää teipattu kun ei meinaa kipu asettua muuten. Kunhan paranee niin täytyy aloittaa treeni keveimmällä jousella ja lyhyillä sarjoilla.
1 tykkäys
Kaipailisin vinkkejä lylyn kuivaamiseen ja työstämiseen.
Oma ajatus on poistaa ensin ohuempi puoli sydämeen asti ja suoristaa 2x4 vasten kuivumaan.
Ei siinä mitään kummempaa ole. Mulla ei ole lyly halkeillutkaan. Ja mikäli kieroutta tai vastakäyryyttä tulee liikaa kuivuessa, se on helppo puristaa puristimilla suoraksi (ohuena) ja tohottaa hellästi kuumailmapuhaltimella. Muokkautuu hyvin.
Henk. koht. en ikinä purista puuta kuivamaan muottiin, mutta saa niinkin tehdä.
1 tykkäys
Tässä on jo valmiiksi 40cm reflexiä 2m x13cm kepissä, niin ajattelin että olisi hyvä vähän saada suoristumaan niin on helpompi työstää.
Riippuu työkaluista, mitä käytät? Ei ole tosiaan mitään ihmeellistä, mutta kirves + käsisaha jos on käytössä, niin suosittelen seuraavaa: ensin pölli halki kasvusuunnassa vaakaan eli alapuoli ja yläpuoli erilleen. Lylyssä kun on jännitystä niin puoliskat kirjaimellisesti hyppää irti toisistaan kun kirveellä ja kiiloilla hieman auttaa.
Seuraavaksi lylypuolen kyljistä oletaan “läskit” pois mutta varovasti ettei haukkaa kirveellä liikaa. Sahalla tehdyt apusahaukset auttaa tässä. Siis kavennus vain lylyyn asti tässä vaiheessa. Siis läskillä tarkoitan normaalia puuainesta.
Sitten pääseekin kiinni tulevaan liimapintaan eli tarkoitus on saada liimapinnasta veistettyä pois ylimääräiset mutta ei kaikkia. Kaarevan palikan sisäkaarta on yllättävän hankala veistää joka suuntaan suoraksi. Sitten viimeistään liimausvaiheessa kun lylypalikka oikenee niin päät sojottaa mihin sattuu. Itse siis jättäisin liimapintaan soiron läskiä keskelle.
Lopuksi voi varovasti veistää tulevasta vatsasta lylyä esille ja laittaa kuivumaan. Lyly ei tosiaan helpolla halkeile kuivuessaan, mutta mulla on silti kerran näkynyt halkeamia liimapinnassa. Oli keskikesällä kaadettu puu ja kiireiden vuoksi pölli jäi halkaistuna viikoksi pariksi pihalle kuivumaan.
1 tykkäys
Joo, sivuilta kannattaa veistää turhat pois, mahdollisimman symmetrisesti sydämeen nähden. Tämä ehkäisee tehokkaasti sivukieroilua.
2 tykkäystä
Holmegaard-replikantapaisen nokkeja vuoltu. Mitat netistä, pituus 154cm ja leveys aika tarkalleen sama kuin alkuperäisessä mutta koska teen noin 40-paunaista käyttöjousta niin paksuus selvästi ohuempi. Miten noihin neulanokkeihin saa jänteen kiinni? Pitääkö siihen narua kiertää ympärille vai miten?
Tukkikytky pitää, lenkki kiristyy. Siihen tarvii tietty kärkeä päin vahvasti ohenevan nokin, jossa tukkikytky ei pääse valumaan alaspäin. Eikä jännekulma tule niin suureksi että jänne tippuisi pois.
Kyllä minä nuo spinetin, ovat välillä 40-44 paunaa. Pyörökepeissä on tosiaan hurjia eroja. Ostan aina joskus isomman, huolella valikoidun nipun keppejä, katkon ja spinetän. Jäykkyydet vaihtelee välillä 20-55 paunaa. Onneksi on käyttöä useamman sorttisille nuolille.
Joskus mietin, kannattaako näitä rautakaupan tuotteita käyttää, kun eihän ne ole pyöreitä edes hiomisen jälkeen ja hinta jää vain hivenen halvemmaksi kuin sorvatuissa varsissa. Ihan kivasti ne niputtaa siitä huolimatta, mutta pitää kyllä tehdä vertailuksi joku setti myös “oikeista” nuolivarsista.
Tuossa kuvan taustalla odottaa samankokoinen nippu pykälää kevyempiä nuolia sulitustaan. Itse kerätyt sulat on hienoja, mutta oma hommansa on siinäkin, että saa ne istumaan varteen hyvin - verrattuna noihin kauppojen kalkkunansulkiin.
1 tykkäys
Olen tehnyt pari tuommoista "neula"nokkia. Toiseen liimasin paksun jännepunoksen olkapääksi ja toiseen punoin tiukasti paksuhkoa hamppulankaa samanmoiseksi olkapääksi. Kummatkin toimi. Kuviakin on jossain. Pitää tosiaan olla kärki teroitettu, jotta punos ei pääse valumaan. Silti mulla kummatkin taisi aluksi liikahtaa puoli senttiä. Jänteen hännän solmimistakin kokeilin silloin, mutta solmiminen aina virityksen yhteydessä ei innostanut ja solmut tuppasi aina hiukan kiristyä ja jännekorkeus tipahti. Jossain TBBssä oli näitä solmujakin esitelty, muistaakseni Bakerin toimesta.
Edit. Löyty kuva. Ennen ja jälkeen kuivumisen:
Joo tommosta itekin suunnittelin ja Matiaksen kanssa pähkäiltiin. Toisaalta, The Holmegåårdi saattaa vaatia jänteeksi raakanahkaa tahi suolesta kierretyn jolloin punos ei välttämättä välttämätön (kauniisti ilmaistu tautologia muuten). Kyselen asiaa guru Mikeltä Vanhalinnassa!
Pienempi massanen ja helpompi on tehdä semmonen kartionokki kiristyvällä luupilla. Jos epäilyttää niin tuommoinen lisäpunos viimestään toimii kuten Ville näytti.
Eihän toi ees oo primi!!! 
Pari nuolisarjaa aluillaan. Ei niin rakastamaani kuusta, 5/16” (n. 28”, vajaat 40 lbs) ja 11/32” (n. 29”, n. 60 lbs) setit paino- ja jäykkyysvalikoituna, päät kartioituna ja keltaiseksi petsattuna.
3 tykkäystä
Vuoleskelin aika ohutlustoista (1-2mm )jalavaa.
170cm ja leveimmastä kohtaa 38mm veistelty aihio on muuten oikein innostava, mutta yksi pahempi oksankohta arveluttaa.
Jos sen veistäisi pois jäisi n.30mm jäljelle.
Kestääkö ohutlustoinen jalava 30mm leveänä jos siitä haluaa yli 40 punaisen jousen?
Ohutlustoisilla jalavilla on tapana poksahtaa selästä vedossa. Se on kehäputkiloisille puille yhteinen piirre. Kun vetorasitus menee reikäjuustoa muistuttavalle kevätpuulle, alkaa kosahdus.
Paras jalavajousi, mitä ikinä olen tehnyt, on 30 mm keskeltä, läpitaipuva, ja vetää 43 paunaa. Hämmästyin itsekin, että kestää, sekä vedossa että puristuksessa.
1 tykkäys