Seura heitti vanhoja taulurunkoja ja pakkamatskuja pois niin valkkasin hyvät päältä. Pari suikaletta omasta rullasta lisää ja 150x120 tausta valmis.
25cm paksu, hyvin pysäytti. Taisi olla muuten solumuovi hauskasti aivan samanlaisesta savenmaan 150cm rullasta kuin itse ostin pari vuotta sitten. Ei nuo ilmaisia ole ja kun nyt sain viimesen päälle rakennetun metallirunkoisen puristavan rungon, pitihän se ottaa.
Nyt kun näitä isoja on kaksi, olisi mahdollista laittaa molempiin päätyihin taulu ja ampua York. Ei tarvitse kävellä ylimääräisiä, kun voi molempiin suuntiin ampua losottaa. Eli nuolien keräämisen jälkeen vaan kääntyä ja ampua toiseen suuntaan. Olisko hyvät puitteet järkätä taulukisa?
Ensimmäinen vastaan toinen, sekä ugreissa että (toivottavasti) aikuisten paunoissa. Huomenna jännitellään sitten sekä miestä että jousta, jahka saadaan jänne valmiiksi. Oon koittanu salaa lykkäillä koko hommaa mutta pakko kai se on uskaltaa sinne jänteelle alkaa vedellä, ei sillä muuten ampumaan pääse.
Laita ihmeessä jotain pehmikettä noihin viilapenkin leukoihin! Mulla samanlainen ja jostain löysin oikean auton kumirenkaan, semmoista punaista siis, josta sain sopivia lenkkejä leukoihin. Ei tule niin rumia jälkiä kepakkoon. Kelpaa siihen nykyiset musta butyylikumitkin, joita voinee kysellä lähimmältä rengasfirmalta renkaanvaihtosesongin aikoihin, ellei uutta osta.
On siinä jotain puuta ja pahvia selkää puristellessa ollutkin, vaan tuo rengaskumi kuulostaa aika hyvältä ratkasulta. Sen verran on kuluneita vanhoja vielä tallella että ei muuta ku leikkomaan!
Kiitos! Pelkkä lyly/koivupätkä on 130cm lyhennyksen jäljiltä, nokista nokkiin se 150cm. Sakarankärjet menee vähän nokkien yli tietenki. Sakarat itessään on tuntunu tähän asti perkeleelliseltä väkerrykseltä, tuon kuvatun kohalla joku kopsahti päässä ja se oliki yhtäkkiä hirviän yksinkertasen tuntusta. Ensimmäinen näyttää huonommalta. Nokkiuralla tavoittelin samaa tuntua kuin osassa näistä, eli vähän tuommosta puukkomaista reunaa mahapuolelle:
Sainpa tehtyä ton veitten, ehkä paremmat kahvat pitäs kattoo, mutta löysin aika isohkon kuusen oksan (Tai voinu olla nuorehko puu, ei nii oksainen kun sivusta) missä lylyä on. Suorahkon (ainaki ei sivuttai vääntyny) koivu löyty kanssa, kattoo mitä saa aikaan.
No, se saa olla siinä, pari kertaa meinas irvistyttää tilleröidessä ku ilmesty ties minkälaista muotoa toiseen lapaan, mutta sai ne pahimmat kuiten pois. Yksi taipuvampi kohta vielä on, mutta on se siinä pisteessä että uskaltaa alkaa harjoittelemaan.
Tarkkoja paunoja en tiedä, kalavaaka näytti 21 tuuman kohalla 60 mutta siihen loppu numerot. Sitten loppu myös mies, eli omaan vetopituuteen ei mene ennen treeniä. Jousi näyttäis toistaiseksi sen kumminki kestävän.
Kuitusiimasta rävitty jänne vaihtuu kun Kusti polkee dacronin Pelkosenniemelle asti ja nuolet vaihtuu, kun alan perehtyä niittenki tekemiseen.
Aivan mukava urakka silti tämäkin, seuraava paremmin!
Kiitos! Taisi olla helmikuuta kun ekoja jousia tapailin, tein ensin muutaman lastenpaunaisia kun tutustuin koko prosessiin, sitten yhtä ugriyritelmää joka ei edennyt tilleriin asti, sittemmin tuon edellisen ugrin joka katkesi, ja nyt tämän.
Eli jos en väärin laske niin tämä on kuudes tai seitsemäs jousi, mutta rehellisyyden nimissä suurin osa tilleröinnistä oli materiaalin poistoa. Raakatyöstö mitoittui (puoliksi tuurilla) sen verran hyvin, että alalavan keskustaa lukuunottamatta meni enimmäkseen paunoja keventäessä. Koivussa oli joku perkeleen pahka joka vaikeutti, mutta muuten sattu kai hyvät materiaalit, kun ei älyttömän pahasti virunutkaan. Laminaattipinnoissa fuskasin enkä tehnyt käsin, käytin nauhahiomakonetta ja sähköhöylää.
Ensi kerralla täytyy ottaa ohuempi ja oksattomampi koivuselkä. Tuosta olisi saanut paunoja vähemmällekkin, mutta alkaa lyly loppua paikoin jos alkaa kovin siklailla. Lylyssä ei oksat tuntuneet haittaavan, on semmoset sormenpäänkokoset möhkylät molemmissa lavoissa.
Totta. Tärkeitä on pakata heinä ensin käsin tiukasti, eka paali meni pieleen kun kuvittelin puristimen hoitava homman mitä se ei suinkaan tee vaan paali oli toiselta puolelta tiukka, toiselta löysä. Lisäksi 2,5mm sisalnaru napsahtaa poikki jos tosissaan kiristää, kaksinkertaisena varmaan jatkossa laitan
Maatiloilla kun heinää korjataan kanttipaaleiksi, se paalauskone tekee paalin juuri niin, että suhteellisen pieni määrä kerrallaan sullotaan paalikammioon ja paali puristuu heti alusta alkaen säädettyyn tiukkuuteen. Manuaalipaalaimella varmaan kannattaisi survaista mäntä pohjaan aina jokaisen pienen heinäsylyksen lisäämisen jälkeen.
Tuossa videolla esim. näkyy hyvin sullojien liiketiheys: Baling hay old school - YouTube
