Täällä aloiteltiin uusia pituusjousia, kolme rekurvijalavaa, nyt hieman tiukemmilla kurveilla.
FFAA:n 3D-kisoissa säälihopea. Rane otti mestaruuden ylivoimaisesti kovilla pisteillä. Paras anti oli se että meidän ryhmässä ampui naisten vastakaariampuja jolle lainasin kierroksen jälkeen varajousena ollutta 30-paunaista pihlajaa. Ampui varmaan tunnin verran sillä sitten harjoituskentällä ja oli tosi innostunut perinnejousiammunnasta. Tulee varmaan Vanhalinnaankin. Lupasin lainata pihlajan jos vain itse pääsen paikalle. Pari kuvaa:
4 tykkäystä
On siinä rautaa roikkumassa - kuinka paljon?
Mielestäni pellavajänne ei tarvitse esivenytystä. Dacron on pellavaan verrattuna ihan kumia ja se tarvitsee kyllä esivenytyksen mutta pellavajänne ei elä. Kaksisilmukkainen pellavajänne on kiva tehdä kun venymisvaraa ei tarvitse laskea mukaan. Niissä jousissa missä pellavajänne on käytössä, niin jänneväli ei ole montaa milliä muuttunut ensimmäisen virityksen jälkeen.
Reilu 50 kg siinä roikkui, enkä kyllä havainnut venymää silmämääräisesti.
Myöhään se taas meni. 9 bambunuolta huomiselle valmiina ja kerkesin tekemään 2 atlatl-darttiakin. Pajuvartisissa darteissa sulat kiinni pelkällä pajunkuorella.
Ihan oikein.
Mulla on vielä vaikka mitä puuhaa noissa pituus jutuissa 
Meinasi mennä jahtipuurot väärään kurkkuun, kun löysin metsästysjouseni selkään nousseen säleen. Eka kerta ikinä, kun tuomipihlaja on alkanut poreilla vedossa minulla. Jousi on 10 vuotta vanha ja sillä on ammuttu pirusti. Mistä säle lähti? No oksankohdasta tietysti, ne ovat perkeleestä.
Ei ole mikään pikkujuttu, kun tässä kohdassa vuotta tulee välinerikko. Jahtijousi on jo valittu ja käteen hitsattu, sen kanssa on suunniteltu puolen vuoden yhteiselo. Ei auta, vaikka jousia on 100, ei niistä yksikään ole oikeasti samanlainen. Niinpä ryhdyin pikapikaa korjaustoimiin. Ompelin ja liimasin ohuen raakanahkapaikan säleen päälle. En panostanut ulkonäköön, tärkeintä oli saada työjuhdalle valjaat selkään. Niinpä nahka vähän ruttuili epäesteettisesti, mutta olen lähes varma, että jousi kestää paikan ansiosta jahtikauden läpi.
3 tykkäystä
On aina karmeaa jos “se” työkalu saa vammoja. Vaikka on kyse puusta joka kaareutuu… Uuden kaaren haltuunotto on aina oma työnsä. Ja lempitykki on lempitykki syystä. Pasi voitti Turun mittelöt vaikka jotain samantapaisita sälettä alkoi irrota hänenkin kisajousestaan kisaviikolla… Raastavaa.
Kyllähän se niin on, että käyttöjouseen pitää olla täydellinen luotto. Pienikin epäilys jousen kestävyydestä syö ammunnan luotettavuutta todella paljon.
Onko tuo paikka tehty samalla tavalla kuin vaikkapa nahkakahva? Kostea nahka kierretään yhtenä palana jousen ympäri ja ommella siistein tikein toiselta puolelta? Siltä ainakin näyttää. PA-foorumilla tällaiset korjaukset tehdään aina jänteillä, joten mukava nähdä, miten raakanahkasukka toimii. Tai varmasti toimiikin, tuo oli vielä niin pieni säleenalku.
Jos sinulla on Tuukka enemmänkin kuvia tästä korjauksesta, niin se olisi mielestäni ihan oman aiheen arvoinen. Jousen voi korjata monella tavalla ja vaikka ehjä jousi on paras, niin kyllä korjauskin joskus on kannattavaa, kuten vaikkapa tässä tapauksessa.
Minä puolestani olin eilen viimeistelemässä haastepihlajaani ja nautin sen tömäkästä nuolenheitosta. Sitten se sanoi RÄKS 
Vatsaa paahtaessa noussut kierteisen puun halkeama johti lopulta tuhoon. No… parin päivän työ siinä vain oli. Tuppaa harmittamaan.
Pöh. Lähtikö säle puun reunasta, selkäpuolelta, sellainen teräväkärkinen? Laitahan kuvaa.
Kuvissa se on jo irtipoikki… Halkeama syntyi, kun vatsaa paahtaessa taivutin kärkeä vastakaarelle, niinkuin tapana on. Eli vatsasta alkoi irvistää sillai ihanan kierteisesti. Liimasin kiinni ja nyöriä päälle, ja se kesti hyvin tilleröinnin ja jonkun sata laakia sisäänammuntaa. Veikkaanpa, että lopullinen vaurio lähti liikkeelle jousta jänteelle ährätessä.
Another one bites the dust…ja pihlaja johtaa tätä tilastoa kirkkaasti!
Njäääh. En vielä suostu laittamaan tätä pihlajan syyksi. Sitten vasta, kun seuraavalle pihlajalle käy ohraisesti (jos käy)… Kyllä tämä oli enempi oma moka kovin kierteisessä puussa.
Pituutta ampumassa ja pihlajaflättäri 40# @21" heitti ensimmäisellä rundilla 23" vedolla 256m gps mukaan 8). Juurikin se, jonka nokki meni rikki kisassa. Ammutaas lisää…
2 tykkäystä
Verstaan siivousta, viiden siklin teroitus, käsihöylän terän teroitus, tammijousen pintakäsittely, pihlajajousen esiveisto ja kuivumaan laitto ja ammuntaakin. Harmittavasti yksi nuoli katosi paikkaan, johon se ei voi mitenkään kadota.
Mökillä syyskuu on varattu ensi vuoden saunapuu-urakkaan mutta ainahan jouset on mielessä. Ison kuusen oksia tuli kateltua:
Lyhyitä noi on mutta jos takedown. Kirveellä kuorimisen jälkeen sitkas ydinpuu:
Kahvan sitten mokasin. Se on heikko kohta joten ei kannattaisi ohentaa oikeastaan ollenkaan. Tein nätin liitoksen mutta jänteelle punkeamisen jälkeen:
Pirun hauska puolituntinen. Seuraava yritys kahvoja ohentamatta ja päällekkäisyyttä 20 senttiä 10 sentin sijaan. Oli muuten jämäkkää tavaraa toi kuusenoksa.
Kuusen oksapuun kuiva-tuoretiheys on heittämällä jousipuuluokkaa, ja tiheämmän alapuoliskon tiheys tietysti sitäkin suurempi, kesäpuun osalta sellaista hyvän osagen tasoa. Joskus 15 vuotta sitten bongasin vihdoinkin riittävän ison, vanhan ja alaoksiltaankin tasokkaan kuusen, jonka telotuista oksista parhaan otin mukaani jousiaihioksi. Kasvaessaan nuolisuora 160-senttinen aihio veti kuivuttuaan bumerangiakin tiukemmalle sivukäyrälle, joka ei millään ilveellä enää oiennut. Eipä ole sen jälkeen tullut kuusenoksaa vuoltua, jäkkärämielellä.
Joo mä olin kyllä yllättynyt siitä miten tommoinen peukalonpaksuinen oisko ollut 160-senttinen takedown pisti hanttiin kun sitä jänteelle punkesi. Arvasin kyllä aikaisessa vaiheessa että kahva tässä nyt on se heikko kohta ja eka vetohan sen räsäytti. Mutta oli kyllä helposti 60-paunainen. Jos koskaan se täällä foorumillakin ollut “puukon kanssa metsään ja kolmessa tunnissa jousen kanssa ulos” -haaste toteutuu niin tiedän tismalleen mitä tehdä.