Ekan tuplaflaamilaisen jänteen sain aikaiseksi vain parissa tunnissa. Piti purkaa toinen pää kolmasti ennen kuin osui oikein. Kohta testaamaan.
3 tykkäystä
Tuplasilmukkaista en parin varhaisen yrityksen jälkeen ole viitsinyt yrittääkään tehdä. Jousten pituus ja jänneväli kun vaihtelee aina vähän, niin sopivan tekeminen ei ihan yksinkertaista ole, eikä siihen taida ihan selkeää matemaattista kaavaakaan olla. Siihen vielä päälle vanhan B50:n ja uudemman BCY55:n erilainen venymistaipumus (molemmat siis polyesteriä ja IFAA-kelpoisia). Tukkikytkyllä hieman modifioituna aion pärjätä.
1 tykkäys
Pellava ainut materiaali mitä olen käyttänyt ja tupla flaamilainen, pois lukien muutama jänne on ainut mitä olen käyttänyt. Olen reilu 50 jännettä punonut eikä sen mitoittamisessa varsinkaan pitkäjousessa ole ollut vähään aikaan mitään ongelmaa. Pellavahan on hyvä kun ei materiaali veny ja kierteelä hienosäätää pituuden aina kohdalleen. Tuon ugri tyylisen jänne oli haastava mitoittaa reflexin ja niiden 10 senttiä pitkien looppien takia.
Mutta käytän itse tekemää jigiä jänteen mitoittamiseen ja sillä on sitten helppo veivata pituuksia ja looppien kokoa ihan pers tuntumalla.
lisään että nyt menee tälläsisen jänteen tekemisessä vahauksineen max 30min mutta varttiinkin saa hyvin lyhyen jänteen kiepaistua
Ei tohon saakaan mennä varttia enempää. Ei ollut nyt tullut tehtyä jännettä pariin vuoteen. Muutenkin olen tehnyt vasta alle 10 kpl. Ihan typeriä mokia tuli tehtyä.
Meikä on tehny sarvijousiin dacronijänteitä, tupla flaameina. Se on aika hardcore. Piti etukäteisvenyttää 150 kiloon että sai tarkkaan mittaan. Sitten taas jouset oli vireeseen laitettaessa vielä jotain 100 paunasia kesken tilleröityjä, joten jännekorkeuden jännitys luokkaa 200 paunanen puujousi. Ei mitään herkkua mutta tulipa kokeiltua. 
Sittemmin on jäänyt dacroni, mutta jos siitä tekisin niin tosiaan tukkikytkyllä (paitsi sarvijouset). Keinokuiduilla ei muutenkaan oikein hyödy tuplalenkistä. Pellavalla näkisin että fiksuin ratkaisu, koska muuten säikeet menee turhalle rasitukselle tukkikytkyssä.
Mitä ne tuommoset dacronit on…
Dacron (B50) on vanha tuotemerkki/kauppanimi polyesteristä tehdylle jännemateriaalille. Tämän valmistus lienee nyt lopetettu ja tilalla uudempia polyesterivalmisteita, kuten mainitsemani BCY55. Jos haluaa sääntöjen sallimalla tavalla kisata IFAA:n alaisissa kisoissa, kuten minä, on polyesteri ainoa sallittu jännemateriaali historiikkiluokissa. Luonnonmateriaalit ja modernimmat kuidut on kielletty. Ei niitä jänteitä niissä kisoissa, joissa minä maailmalla olen käynyt, ole kumminkaan kovin tarkkaan tutkittu ja Fast Flight yms. on monilla käytössä. En ole protesteja tehnyt, osumat ratkaisee… 
Kannattaa myös muistaa, että FF ja muut modernit kuidut voivat kevyinä ja venymättöminä olla liian kovaa kamaa perinteisille jousille, mutta toki niillä saa pituusammunnassa etua venyvämpään polyesteriin nähden.
2 tykkäystä
Ja jotta asiat eivät olisi niin yksinkertaisia niin on olemassa tarmoplastisia polyestereitä joiden arvot ovat aika huimasti yli tämän normaalin PET pohjaisen mm. kauppanimi Vectran.
Olen ymmärtänyt, että lujuusongelma seuraa jäykkyydestä ei keveydestä. Sama ongelma varmaan tulisi teräsjänteillä.
1 tykkäys
Kovuudella tarkoitin sitä, että kaikki perinteiset jäkkärät eivät välttämättä kestä kasassa moderneilla jännemateriaaleilla. Olen lueskellut kokemuksia, joissa dacron vaihdettu ff:iin ja säpäleitä syntyi.
Missä?! Oikeasti? Puujousi vai kuitujousi?
Samaa urbaania legendaa olen itsekin kuullut. Ei konkreettisempaa tietoa. Voi olla että kerran on jollain hajonnut ja juttu lähtenyt laukalle…
Törmäsin tähän ekan kerran n. 40v sitten, hajonneita olisivat ollet puukahvaiset elikkä isolla puukahvalla varustetut (lasikuitulaminaatti) ratajouset. Silloin olivat jo tulleet metallikahvaiset versiot ja niitä ei kuulemma hajoillut.
Silloin taisivat nuo ensimmäiset ei B50 jänteet olla Kevlaria ja ne olivat aika lyhytikäisiä.
Minulla on kaksi jousta (haljennut ja toinen räsähtänyt) jänteen vaihdon jälkeen. Molemmissa nokin takaosa petti ja jänne löi jousenlavan sisään. Molemmat oli saarnea.
Syy oli kaikkein todennäköisimmin se, että siinä kun dacron oli paksuhko ja miltein täytti nokin uran niin FF veti itsensä täysin rautalangaksi ja mursi syyrakenteet.
Olenkin loopit tämän myötä myöhemmissä aina paksuntanut FF jänteille varmuuden vuoksi.
1 tykkäys
Voipi olla enempi legendaa, kuten Rane mainitsee, mutta ei ihan tyhjästä liene lähtenyt…
Juu, höpönpöppöä, kuten usein todettu. Jos sarvijousella pystyy ampumaan noilla venymättömillä, puujousilla ei ole mitään maailman merkitystä.
Nimenomaan näkisin että tyhjästä tullut jos jousen/jänteentekijä ei ole tajunnut nokkia vahvistaa…
Monet nämä asiat tulisi selviksi jos kaikki harrastaisivat pituusammuntaa. Siellä parit laukaukset 30 greinisellä 1,5mm paksulla jänteellä ja 150-250 grainin nuolella. Tippuisi urbaanilegendat kerralla.
Suurin ongelma on ollut liian ohut silmukka -> pureutuu puuhun. Lisäksi, jos nokki on tehty hieman väärin, niin ohut silmukka pääsee halkaisemaan nokin. Se, etteivät jouset kestä nykyaikaisia jänteitä, on pitkälti peräisin hajonneista kuitujousista. Kestää kyllä, jos homma tehdään oikein, jänteen materiaalilla sinänsä ei ole mitään merkitystä.
Mites noi kiinteälenkkiset punotut, eikös jänteen pituutta pysty säätämään ainakin sentin verran ihan vaan kiertämällä jännettä tiukemmalle/purkamalla kierrettä? Jigillä tehdyt lienevät aikalailla siinä mutta punotut?
Arki tuli jahtien tielle pahemman kerran, mutta yritettävä on. Viimein oli sauma lähteä maastoon. Pitkä pakkasjakso oli vaihtunut nelosen lämpöihin. Tiesin vanhastaan, että silloin eläimet ovat kaikista säyseimmillään ja primiukolla on mahiksia.
Tunnin jaagamisen jälkeen nousin eräälle kallionkulmalle, josta käsin on hyvä kyyliä metsänäkymää mahdollisen metsäriistan varalta. Nyt en ehtinyt näkymille asti, kun etuoikealla 20 metrissä poukkasi hyvän kokoinen rusakko pakoon. Mistä se oikein lähti?
Kävi ilmi, että tämä jantteri oli taputellut suojalumeen itselleen oikein kunnon kiepityksen. Lumilinnan makuuhuone (kuvassa oikealla) oli täydet 20 cm syvä, eli tuohon kun rusakko menee lanaan ja laittaa korvatkin linkkuun, niin mahdoton on nähdä vaikka katsoisi kohti. Mielenkiintoinen oli myös tilapäismajan sivuhaara, veikkaan varauloskäynniksi, jota ei nyt tarvinnut käyttää, kun pakolinja oli päinvastaiseen suuntaan.
Kun jatkoin matkaa makuukselta, pakosuunnassa 40 metrissä pilkotti pupun oikokorvaista päätä, joka katosi lennokkaasti alarinteeseen, kun katse osui. Eikä muuta riistaa sitten löytynytkään, loistavista olosuhteista huolimatta.
7 tykkäystä
Mihin aikaan päivästä olit liikkeellä. Mulla on kuukauden tilasto jänisten liikkumisesta kameran lähettämien kuvien perusteella. Oon myös kirjannut ylös säätietoja…
No, nyt olin klo 11 mailla mestoilla, mutta se ei ole kriittistä päivämakuiden kanssa, ne kun kestää valoisan ajan läpi.
1 tykkäys