No nyt kun kattelee tarkemmin, niin voi pitää hyvinkin paikkansa.
Työpäivän aikana kun mielikuvitus pääsee vähän laukalle…
Tästä on vain yksi suunta. Sitäpaitsi kolea sää jäädytti sormet.
1 tykkäys
No @JNystrom olitko hurja noiden kanssa? Sulla on historiaa pettäneistä liimasaumoista…
Mulla on kokemusta pyöreän, ei mätsäävän sarvi/puu liimasauman pettämisen kanssa, mutta ei näiden puujousien kanssa. Että eläs ala. 
Nahkaliima on pirun vahvaa geeliytyneenä jo. Jos jännitystä ei ole laminaattien välillä, vaan helppo yhteensopivuus, uskon että jo tunnin puristuksella pärjää. Nämä oli puristuksessa varmaan 16h.
1 tykkäys
Aloittelija ampuu tusinan nuolia samaan kasaan. Hieman kokeneempi ampuja tajuaa, että kuusikin riittää. Kun kokemusta ja taitoa kertyy lisää, niin kolmen nuolen niput ovat hyviä, niitä voi ampua eri puolille taulua. Oikein taitavan ampujan pitää ampua yhden nuolen kasoja eri puolille taulua…
4 tykkäystä
Tässä oli kolme tuuri laakia 18 metristä. Kyllä tässä joo on opittu ettei kasaa saa varsinkaan läheltä alkaa tekemään. Huonoa tuuria sekin että nokkiin osuu mutta kuitenkin…
Tässä mietin muuten onko jo tyhmää mutta näillä varsilla on varmasti jo tuhannen laakia takana eikä ole vielä hajonnut… Toinen oli osumaa jostain tuntemattomasta syystä ja toisesta oli ponnahtanut siivu syitten huonon kulun takia… laitoin silloin vaan lisää vahaa päälle ja lentoon ! …
Vieläkö ampuisitte ?
Mää oon noitte lommojen päälle liimannu pari ohuempaa siivua pikaliimalla kiinnin ja hionut entiseen pyöreytyyn. Päältä päin ei huomaa mitään, mutta jos meinaa jotain väriä pistää niin liimattukohta paistaa kuin aurinko.
1 tykkäys
No se vois toki olla… Menee kokeiluun !
Tulipa taas aloitettua jousen teko. Kaveri haluaa aikuispaunaisen, joten en hennonut kieltäytyäkään. Laitan raporttia, kun edistyy.
1 tykkäys
Löytyi isotuomipihlajaa… pisimmät 2 metriä ja lyhyin taisi olla 107cm. Tumma alue on kovaa mutta Tuukan mukaan kaunis rusehtava on alkavaa lahoa joten kaikista en varmaan jousta ala tekemään ellei se osoitu vielä kovaksi vatsassa… onko kellään kokemuksia tuollaisesta ruskeasta sisuksesta ?
Paksuin oli 70mm ja 70 vuosirengasta. Ohuemmissa oli niin tiheeseen että suurennuslasi pitäis kahtella…
2 tykkäystä
Tästä tosiaan jutskattiinkin jo somessa. En ole tehnyt jousia ruskeasydämisistä tuomipihlajista, mutta orapihlaja on pitkälti vastaava sydänpuuton laji, jossa on ihan samalla tavalla toisinaan syvän palisanterinväristä alkulahosydäntä. Tämä on puukon alla kovaa, eikä kietaleet tätä orisjousten vatsassa ole aiheuttaneet ongelmia. Eivät nämä kuolleenjäykät kohdat toisaalta tunnu oikein taipuvan eli työskentelevänkään.
Todellinen testi olisi tietenkin käyttää tällaisia mukasydämisiä jousia edes puoli vuotta päivittäin maastossa. Sitten voisi sanoakin jotain, verstaassa kun paljastuu vain kohtalokkaimmat ongelmat.
1 tykkäys
Levon aika/uuden toivon aika
Koska pitää välttää lähikontakteja ja emme tiedä tulevaa, pidän lomaa jousista sinne asti minne tämä kestää. Marinoidut grillipihvit vaan kainaloon ja nuotiolle metsään koronaevakkoon. Kenties siinä yhden survival bow:nkin tekee ohessa. Tuollaisen kyhää muuten todella nopeasti.
Toisen isomman tulen voi laittaa ulkopuolelle missä grillaa suuremmat ateriat.
Varsijousihan on aivan optimaalinen ase metsästykseen, harmi ettei sillä Suomessa saa metsästää.
Jospa mä saisin tehtyä jostain tummavatsaisesta ens vuonna käyttöjousen/kisa jousen niin annetaan sille sitten kunnolla runtua
Edistystä. Kävin tänään ampumassa jousta sisään ja viimeistelin nokkeja ja kahvaa lähelle lopullisia mittoja. Paukkua lähti kyllä kun jouduin kaivamaan vatsasta lustoa pois kuin ei lähtenyt millään taipumaan. Aikaisempi halkeama oksankohdassa piti myös saada pois - mielummin vähän löysempi jousi kuin ei jousta. Olen vetänyt jousta ehkä 15-18 tuumaa, ja oletan paunojen asettuvan hiukan viidenkympin huonommalla puolelle. Olen silti tyytyväinen, koska alkaa pahasti näyttämään siltä että ensimmäisestä jännejousiprojektista tulee jousi. Jatketaan.
6 tykkäystä
Kelit lauhtuu niin pulttasin terassille ulkoseinään oma valmiste spine mittarin. Ennen mulla oli tässä pika puristin tönäriä pitämässä mutta tein tuollasen että tuota nuolen pätkää 90 astetta kääntämällä tuo vaneri lapikka löystyy ja saa mauserin tarvittaessa “nollattua”. Ja hyvin toimii !
1 tykkäys
Oletko ollut kertaakaan metsällä varsijousen kanssa? Minä olen. Ja voin kertoa, että varsijousi on todella kaukana optimaalisesta metsästysaseesta.
Ensinnäkin: varsijousi on vaakasuoraan leveä, kun taas metsänpeite on pystysuoraa. Tämä tarkoittaa sitä, että varsijousen kaaren päät tökkivät maastossa edetessä vähän väliä johonkin kasvinosaan sivuilla, mikä haittaa etenemistä ja hälyttää riistaa, ellei ole suorastaan vaaran paikka. Käsijousen kanssa voi manipuloida itsensä riistan sijoille valtavan paljon kätevämmin kuin varsijousen kanssa, sillä kässäri on samansuuntainen vallitsevan kasvillisuuden kanssa.
Toiseksi: varsijousi on kertalaukeava jousiase. Sillä on käsijousen huonoin puoli, eli hidas ja kaarevan lentoradan omaava, pistemäinen ammus, joka osuu ainoastaan täydellisellä koron arvioinnilla, mutta myös primitiivisten tuliaseiden huonoin puoli, eli ase on niin hidas ja hälyttävä uudelleenladata, että paikkalaakin tai kakkoslaakin mahista ei juuri koskaan tule. Käsijousella kakkoslaaki on arkipäivää, sillä uusi nuoli lähtee muutamassa sekunnissa pienellä kädenliikkeellä.
Kolmanneksi: varsijousen nuolet ovat arvoesineitä kuten käsijousen nuoletkin, mutta niin lyhyitä, että ne katoavat maastoammunnassa paljon helpommin kuin käsijousen nuolet. Viinellinen jahtivasamia ei kauaa vanhene, eli käyttökustannukset ovat korkeat.
4 tykkäystä
“Ja voin kertoa, että varsijousi on todella kaukana optimaalisesta metsästysaseesta.”
Tämä on totta. Mutta nimenomaan lain näkökulmasta asia on harmillinen, sillä varsinkin modernit jalkajouset on suunniteltu vartavasten metsästykseen modernein kiikaritähtäimin. Käsite metsästys on moniulotteinen käsite, mikä kattaa kaiken suurriistan kaadosta laakealta pellolta aina tiheässä metsässä puun oksalta linnun kaatamiseen. Laki tässä on se varsijousiharrastajaa häiritsevä elementti myös historiallisten varsijousten näkökulmasta. Kannattaa muistaa, että itse asiassa varsijousimetsästys tapahtui muinoin hyvin usein hevosen selästä.
“Ensinnäkin: varsijousi on vaakasuoraan leveä, kun taas metsänpeite on pystysuoraa. Tämä tarkoittaa sitä, että varsijousen kaaren päät tökkivät maastossa edetessä vähän väliä johonkin kasvinosaan sivuilla, mikä haittaa etenemistä ja hälyttää riistaa, ellei ole suorastaan vaaran paikka.”
Varsijousia on eri kokoisia aina kahden metrin kaarista renesanssin ajan 60 cm kaariin. Varsijousen kaaresta haluttiin historiassa mahdollisimman lyhyt (mutta äärimmäisen tehokas) myös ratsastusta ajatellen.
“Toiseksi: varsijousi on kertalaukeava jousiase.”
Tämä on hyvin totta ja tästäkin voisi väitellä ikuisuuteen. Kertalaukaus ei kuitenkaan tarkoita vain yhtä laukausta minuutissa, vaan esimerkiksi Goat’s foot lever mahdollistaa noin 5-6 laukausta minuutissa. Miinustettuna tietysti se, että löytää sopivaa riistaa sopivalta etäisyydeltä.
“Kolmanneksi: varsijousen nuolet ovat arvoesineitä kuten käsijousen nuoletkin, mutta niin lyhyitä, että ne katoavat maastoammunnassa paljon helpommin kuin käsijousen nuolet. Viinellinen jahtivasamia ei kauaa vanhene, eli käyttökustannukset ovat korkeat.”
Tämä on hyvin totta ja ongelma onkin oikeastaan siinä, että varsijousen nuoli on yleisesti melko lyhyt. On toki myös pidempiä varsijousen nuolia, esimerkiksi Mary Rosen hylyn nuolet olivat noin 40 cm pitkiä.
