Eletään kovia aikoja… tammee, omenaa, luumua, jalavaa, saarnea, lehmusta sekä syreeni saa kunnian lämmittää taloani tänään.
Toisen romu, on toisen aarre.
Ei täällä oikein nää mittään kun ei kehtaa valoja pitää, mutta tää on aina hyödyllistä… Aiemmin pyöräytin asiakkaalle jouhikon.
Tänään saapui eksotiikkaa Indonesiasta! Täysbambuisia nuolivarsia, 30,5" pitkiä, 5/16 halkaisijaa eli 7,9mm. Spinettävät 52-62# välille ja painavat n.410gn. Nämä pitää sitten vielä paahtaa, jolloin spine nousee ja massa laskee. Jännä nähdä minkälaista keppiä näistä tulee…
Edit: Matthias Lehner heitti jo että nuohan tulee kuivumaan paljon. Varret on paketoitu indonesiassa 4 kertaiseen muovikääreeseen(???), joten on varmaan ihan orkkiskosteudessa 80-90%.
Minulle tulee noista 100 kappaletta, pääasiassa luultavasti pituusammuntanuoliksi. Kiva päästä mittailemaan ja testailemaan, että millaisia nuolia tulee. Jos tosiaan ovat kosteita, niin massan pienentyessä jäykkyyskin kasvaa. Paahto päälle vielä. Nyt noiden jäykkyys-massasuhde vastaa aika tarkalleen parasta mahdollista mäntyä. Jälkikäsittelyn jälkeen päästään varmaan kuusen luokkaan tai ylikin. Kestävätköhän nuo kiviosumia, pitää kokeilla!
Vapaapvä. Sen verran pyryttää ettei ulos tohdi lähtä, jos jokusen nuolen tekisi loppuun. Eskolta ostettuja kierrekärkiä vaikka liimailisi. Loimaalle uutta sarjaa.
Asennusrasvat pois isopropanolilla. Asetoni olis parempi
Sulitukset tehty vanhoista ylijääneistä
Ihan hauska värikombinaatio sulissa. Kuumaliimalla kiinnittäessä ei muuten ole tarvinnut rasvoja putsailla, hyvin pysyy silti.
Kierrekärjille en ole itsekään mitään puhdistusta tehnyt. Jos sovitus on tiukka, niin pysyy jo pelkästään mekaanisesti ja kun epoksilla varmistaa, niin ei irtoa millään.
Vähän kyllä riitelee kelta-oranssi ja violetti, ei varmaan tule tuollaista väriyhdistelmää vastaan… Toisaalta, ihan hauska tosiaan. Ja onpahan erottuvat nuolet!
meillä on sauna lämmenyt useasti jousipuilla vuodesta…no, jotain 2000.
Onneksi enimmäkseen ylijäämäpaloilla. joskus räjähtäneilläkin.
Olen sitä mieltä, että 3D-maalit näyttävät paremmilta ilman taustapakkaa, niissä on enemmän todellisen eläimen tuntua ja tunnelmaa…
Jotakin pitää välillä keretä väsäämään. Jousiammuntaan ei tunnu riittävän aikaa/intoa, eikä siten jousihommiakaan ole ollu tekeillä. Ruuhkavuodet jne…
Terän otin yläaste-aikaisesta koulussa tehdystä puukosta, “jotain rosteria”, siksi käytön/väärinkäytön jäljet. Kahva ja tuppi on samaa puuta kuin eka jousi, ja siksi tätä oli mukava tehä, kun on tunnearvoa. Nahat koipisisnaa.
Hioten ja viilaten sekä tervaten. Nyt on kellokoski 12,2 terässään ja vartettuna. Huomen klapin lyönti testi!
Saarnen kuori puolikuivana on niin tiukassa. Hienoa, että auttoivat!
Eipä sitä terävillä työkaluilla itse huomaa muutenkaan. Nää eivät siis mene jousipuiksi vaan muutun tarkoituksiin.