Rankka reissu saaristossa. Pakkaskauden lauettua on kerta toisensa jälkeen paras otti jousimiehelle. Osuma kauriiseen pitkältä matkalta. Kauris ehti lähteä väistämään nuolta. 400 m jäljitystä märällä lumella, kokonaan läpi mennyt nuoli löytyi ehjänä, douglasisuutensa ansiosta. Verijälki hupeni olemattomaksi. Reunaosuma, ei-tappava tai edes hidastuttava. Saatana että sylettää.
On pakko siirtyä nopeampiin nuoliin, vaikka osun nykyisellä setupilla 30 metrin tuolle puolen eikä nopeuden lisääminen tule helpolla tai ilman komplikaatioita.
Jos ammutaan 20 metrin etäisyydeltä, niin 170 fps nuoli saavuttaa maalin 0,051 sekuntia nopeammin kuin 150 fps nuoli. Riittääkö?
Tässä meidän tontilla ja lähistöllä on pyörinyt koko syksyn ja talven metsäkauris kahden vasan kanssa. "Pako"etäisyys haukkuvien koirien kanssa on noin 30 metriä, ilman koiria niitä saa suunnilleen hätistellä pois tieltä. Ja silloinkin vain löntystellään pois, ilman mitään niiauksia tai todellista aikomusta paeta.
Eivät kauriit tyhmiä ole. Ne oppivat, kuka ihminen ja mikä tilanne on kesykki, jota / jossa ei tarvitse väistää. Joskus lehdessä oli juttu koulupojasta, jolta villit metsäkauriit tulivat metsässä hakemaan ruokaa kädestä, kun olivat oppineet, että tätä poikaa ei tarvitse tässä kohdassa metsää pelätä.
Jos metsäkauriit eivät näkisi helposti myös sitä, milloin ihminen (tai koira) yrittää jotain, ei yhdelläkään metsästäjällä olisi vaikeuksia ottaa kauriita eräksi. Kummasti tilanne on vain se, että metsäkauriin ampuminen jousella onnistuu aniharvalta aniharvoin. Ollaan pioneerihommien äärellä.
Sekunnin murto-osilla on ilman muuta merkitystä metsästyksessä. Nuolen mitätön lentoaika on riistatilanteen hyperajassa pitkä pätkä, jonka aikana tapahtuu kaikenlaista. Tämän ovat metsästäjät tienneet aina, mutta asian on selventänyt 1900-luvun mittadata.
Tässä lainaus toisesta ketjusta. Eihän tässä Tuukalle ole mitään uutta mutta jos esimerkiksi sen 20 fps haluaa lisää nopeutta, niin aika paljon saa nuolta keventää, samalla pienenee liikemäärä ja liike-energia. Mennäänkö ojasta allikkoon?
Ryan Gill pitää miniminä 150+ fps kun ammutaan peuraa alle 12 jaardin etäisyydeltä.
Ei taida nuolta saada millään riittävän nopeaksi. Useassa videossa taljajousillakin ammuttaessa kauriit kerkeävät niiaamaan. Varuillaan oleva kauris on ihan käsittämätön reaktiossaan. Suurin osahan noista jousisaalista ammutaan ruokinnalle, johon kauriin annetaan ensin rauhoittua syömään.
Periaatteessa noin pienillä eroilla ei tosiaan ole eroa, mutta jos pyyntihommissa menee luotto vehkeisiin, niin kummasti se homma alkaa takkuamaan. Monesti pelkkä usko siihen, että nyt on kaikki tähdet (ja välineet) kohdillaan, voi vaikuttaa moneen tiedostamattomaan seikkaan. Niistä sitten yhdessä muodostuu ne tekijät, jotka vaikuttavat lopulliseen vitutukseen tai saantiin.
Lähes jokaisella onnistuneella riistalaukauksella muistiin jää se sekunnin murto-osa ennen laukausta, jolloin “tietää”, että nyt sattuu. Oikeassa mielentilassa sama tulee joskus tauluammunnassakin, mutta pyynnissä mieli on yleensä herkemmällä.
Mikään nuoli ei ole niin nopea ettei eläin ehtisi liikahtaa sen tieltä pois - tämän tietävät 300 fipsin taljaukkelitkin. Jousimetsästyksen on mahdollistanut viimeiset 70 000 vuotta se, ettei eläimet läheskään aina liikahda - useimmin eivät ollenkaan ja vain poikkeuksellisesti maksimaalisella reaktionopeudellaan. Satojen riistalaakien omakohtainen kokemus kertoo mulle sen, ja miljoonien kaatojen vertaistilastot vahvistavat.
Ei tämäkään metsäkauris liikahtanut maksimaalisesti. Se vain alkoi siirtyä nuolen tieltä. Tämä on se tapahtumaikkuna, jossa jopa 3 m/s voi muuttaa lopputulosta.
Nuolten keventämiselle on meikäläisellä vain niukasti tonttia. Oikeasti kevyillä nuolilla on surkea liikemäärä, minkä Tuomon siteeraama heittotaulukkokin kertoo: 50 % vähemmän tunkeumahaluja kuin raskaalla nuolella!
Melkein kaikki kevyehköjä lyhytjousia metsästykseen käyttäneet luonnonkansat käyttivät barreloituja suurriistanuolia, joissa kärjen takana oli vain noin 5 mm paksu varsi. Siihen oli painava syy. Jos nuolten on pakko olla kevyitä, on niiden kerta kaikkiaan pakko olla ohuita, jotta läpäisy ei romahda. Poikkipintakuormituksen kasvattamisesta ja kitkan pienentämisestä kyse.
Joku mänty ei tule kestämään mitään iskuja viiteen milliin barreloituna, katkeaa ekaan kylkiluunirhaisuun. Tarvitaan pomminkestävästä puusta tehdyt esivarret barreloinnin pariksi. Näin ammattilaisetkin toimi. Jumalauta, että tulee työläitä metsästysnuolia, kun näidenkin elinikä tulee olemaan 1 - 5 metsästyslaukausta.
Mä voin pidentää vähän vetopituutta (se on se vaikein rasti), mä voin kasvattaa vähän paunoja, mä voin tiristää nuolista jokusen kymmenen greiniä barreloimalla. Nakerretaan heittoa ylöspäin pala palalta, ja kokonaisvaikutus voi olla jo merkittävä.
Tämä ei tosiaan ole mitään yksinkertaista matematiikkaa, re: nuolen lentoaika vs. reaktioaika. Esimerkiksi nuolten hiljaisuuden kaltainen utukin voi muuttaa laakin jälkeisiä tapahtumia radikaalisti. Nyt tulleeseen siirtymäreaktioon jopa matalampi- ja himmeämpisulkainen nuoli olisi voinut vaikuttaa liudentavasti.
Eikös moni “amatilainen” tähtääkin kaurista/peuraa jonkin verran vitaalin alapuolelle, jolloin elukka kyykätessään koppaa nuolen konehuoneeseensa. Jos ei kyykkää, menee ali, mutta ei tule pahasti haavakkoakaan.
Mutta kun SE tilanne tulee viimein… Tuukalla mennyt vuosia, itse päässyt kerran samaan hetkeen. Niin, tottakai joka jousimetsästäjä tietää kauriin lähtöniiauksen, ottaa sen huomioon.
Ruokakesyt taajamakauriit ja rusakot jne ovat täysin eri asia kuin jo muutamia kilometrejä metsän puolella elävät. Ensiksi mainitut saavat elää kutakuinkin rauhassa aina. Jälkimmäiset alituisessa hengenvaarassa. 10 metsästys vuotta ja kerran päässyt kauriin kanssa laakin paikkaan primijousella. Tietysti niitä käy täällä taajamassa meidänkin pihassa. Ihan en ole ylettänyt silittämään.
Kokaskaa hiipiä kaurista metsässä alle 15m ihan testimielessä.
Peuroja olen päässyt 8 metriin, paljon helpompi.
Metsästystilanteessa jalkojen asento ei ole kuin ammuntaradalla. Tuskin mikään osa kehosta optimiasennossa. Tai edes samalla lailla kuin maastoammuntaradalla, vaikka näitä kisoissa koetetaan simuloida. Sormet ovat kylmästä kankeana. On hämärää tai liki pimeää. On keskitytty kaikkeen suorituksessa: sormi ei ole osunut sulkiin ja pieni sihahdus vältetty, veto on ollut hidas-äänetön- silti tarpeeksi nopea että asia tapahtuu, pito maksimaalisen lyhyt ja laukaus niin puhdas kuin mahollista ehkä tuntien paikallaolon jälkeen. Mikään ei vastaa jousikisan leppeisiin laakeihin huulenheiton ohella.
Metsästystilanteen jännitys ihan toista luokkaa kuin minkään kilpailun tai kultamitalin pudotuskilpailun jännitys. On kyse elämästä ja kuolemasta. Metsästäjän pumppukin vispaa ihan eri lailla.
Kuinka pieni koron arvio johtaa siihen että nuoli menee liian ylös tai jopa yli? Tosiaan, taljajousesta lähtee se reilu 300fps ja kauris ehtii nuolen alle vaikka etäisyys on alle 15m. Kertoo reaktionopeuden laadun.
Tuukka, harmi ettei osunut tappavasti. Tiedän todella miltä tuo tuntuu.
Tiedetyn historian ensimmäinen kauris primijousella olisi ollut tosiasia. Kyllä se vielä sulle tulee.
Haavakoita tulee joskus olivat välineet millaiset tahansa. Ydinpommikaan ei aina tapa, eräs japanilainen mies oli sekä Hiroshimassa että Nagasakissa pommin aikaan ja jäi henkiin.
Epäonnistumista ei pidä jäädä liikaa märehtimään. Jos nuoli kerran osui ja meni kokonaan läpi, niin sehän oli ehkä vain senteistä kiinni, etteivät keuhkot, sydän tai maksa olisi puhjenneet. Välineiden muuttaminen ei poista vastaavan tapahtuman mahdollisuutta. Minusta on parempi kääntää aina tappio voitoksi, eli nähdä tämäkin tapaus “lähes voittona”.
