Minullekin on käynyt noin, käytin kärkiin muottia joka oli jousta leveämpi. Kuuma ilma pyörteili muotin ja jousen välisiin rakoihin kärventäen selän. Pikkasen harmitti.
Seuraavalla kerralla tein laudansyrjästä uuden muotin jonka viistin kauttaaltaan jousta kapeammaksi, ongelma poistui.
2 tykkäystä
Veikkaan että tuo paahto selässä ei rikkoisi jousta. Mutta varmaksi en osaa sanoa kun omat on olleet enemmänkin täpliä ja paljon pienemmällä alalla.
Ite yleensä korotan pienillä palikoilla jousen pöydän tasosta. Näiden palikoiden ja puristimien avulla muutenkin vänkää pienen refleksin. Sitten paahtaessa siirtää puristimia sitä mukaa kun etenee.
1 tykkäys
Itse olen esitilleröinyt jousen niin, että taipuu tasaisesti, eli vähintään normaalimittaiselle jänteelle asti. Sen jälkeen vaan kahvan kohdalle kakkosnelosen pätkä (kyljelleen tai lappeelleen, riippuen halutusta vastakaarevuudesta), selkä sitä vasten ja puristimilla nokkien kohdalta pöytää tai tasoa vasten kiinni. Taipuu nätisti ja on paljon ilmaa selän takana. Ei tuossa mitään muottia varsinaisesti tarvita, jos tarkoituksena on koko jousen paahto vastakaarevaksi.
Edit: Vai oliko tässä sittenkin oikaisusta kyse? Sitten on hieman eri asia, vaikka ei siinäkään muottia tarvita. Vähän sama periaate kuin edellä mutta jousi kyljittäin.
2 tykkäystä
Minä olen usein halunut pientä vastakäyryyttä kärkiin, joten sinne olen tehnyt ensin lämpötaivutuksen kuumailmalla lyhyehköä muottia vasten, jonka perään olen myös paahtanut vatsan. Etenen aina kärjestä kahvaa kohden.
En yleensä käytä kuin yhtä ainoaa puristinta aivan jousen kärjessä, annan mieluummin painovoiman hoitaa taivutuksen.
Muotin pätkä on siis vaakatasossa kiinni ruustukissa, jousi puolestaan sillä yhdellä puristimella kärjestään kiinni muotissa. Jousen vastakkaiseen kärkee sidon painoksi erilaisia rojuja, vasaraa, jakovainta ym.
On mukava katsella miten puu alkaa kuumentuessaan lopulta taipumaan, siitä saa myös tietää että lämpöä on varmasti riittävästi. Lopuksi vielä maltillinen paahtoväri pintaan ja se on siinä. Aikaa kuluu noin puolisen tuntia per lapa.
4 tykkäystä
Yhdyn juriin (henkisellä tasolla 
)
Samoja reseptejä itsekkin käytän tai olen käyttänyt.
Painooimalla olen oikaissut kaksi kieruotta mutta ne eiät olleet jousia.
Yleensä anna kuumuutta vatsaa joko parantaakseni suorituskykyä tai korjatakseni tilleriä.
Käytän niin puristimia kuin köyttäkin. Eri kulmia eri muotoihin voi sitten tehdä aikka hamaan tappiin asti…
Kakai vasenta ovat lämömuokkaukseen kuumailmalla ja kaksi oikean puolista on höyrytykseen.
Täsä kuvassa sanoisin esiintyvän kakki lämpökäsittelyn vaiheet hyvin.
Kaikki toimia jousia, Eka pajua ja loput jalavaa.
Turmion paju jossa lämkäsittely suoritetiin polkuahjon päällä norjassa humalassa tuoreelle puulle. Tämä on se mitä tulisi aina välttää, mutta siitä saa kyllä myös varsin hyvän keskustelun avauksen kun maaliviivalle saapuu 
Pituus jalluni numero 2 &3.
Numero 2 on se millä ammuin tuon yli 300m laukauksen 2019. Väriä tuli omaan makuuni liikaa mutta minkästeet kun ei keskity olennaiseen. Vatsassa on runsaasti hius murtumia mutta kepakko säilytti suoruutensa ja palautuun ammunnan jälkeen.
Numero 3 on se miltä KAIKKI kunnolla paahdetut jouset näyttävät jos myyn oman talouteni ulkopuolelle. Noin 40 minsaa ja lopputulos on pehmeä rusehdus jonka öljy saa kiiltämään. Ei näytä nuotiosta pelastetultapuulta ja performanssi on oivallinen. Ei murtumia eikä herätä pelko ylikuivasta puusta.
Varsarin kaaressa tillerin korjausta ja kaulttaaltan lämpöä suoristusta. Väri on todellä mieto vaikka noin 5cm päässä, koko ajan liikkeessä ja täydellä tehollla puhaltelin +25 minsan ajan.
8 tykkäystä
Mikke: Ei se paahto kovin huono ole jos kerran uuden ennätyksen ammuit… Mitä tuossa tulee eroa, on varmaan se että paahtamisen saa tehtyä nopeasti lähietäisyydeltä ja sivutuotteena tulee tumma väri. Jos haluaa vaaleamman pinnan, pitää paahtamista tehdä paljon pidempään, koska kauempaa tohotettuna lämpö ei ole niin kova. Varmaan molemmat toimii, enemmän esteettisiä mielipiteitä sitten sen jälkeen.
Tuli vähän nikkaritarpeita saksasta. Meinasin tehdä lonkkarilahjoitusta Mikkelin jousiammuntaseuralle niin seuran piikkiin laitettiin sitten puunuolia kaveriksi. 50-55# nuolet niin 31" pitkinä varmaan passaa 40-45# jousiin. Muovinokilla sai hintaa alemmas ja ehkäpä jonkun moderneilla välineillä ampujan messiin myös… Kohta ne viilaa laattasahalla omien nuoliensa nokit kummiskin.
Sitten on vähän nuolivarsia, mäntyä 50-55#, 60-65#, 65-70# ja kuusta 50-55#. Pitkästä aikaa kuusivarsia käsissä ja on muuten kepeitä… Pitkän matkan tauluradalle.
Sulkien kanssa meinasi käydä köplästi nimittäin meinasi mennä pakkausmateriaalien kanssa roskiin! Kummallisesti pakattu.
Sitten vielä testipuola tommosta halvempaa “fastflightia”.
7 tykkäystä
Tilleröin tuota jousta n.25tuuman vetoon asti ja sen jälkeen lämmöllä ja puristimilla pattinkia vasten. Laitoin kahvan kohdalle samaan tapaan tammilistaa että saa ihan lievästi vastakäyrää. Siinä varmasti osasyy että pääsi kärähtämään toi selkä kun ei ollut ilmaa hirveesti puiden välissä.Ei viittinyt sen enempää yrittää vastakäyrää kun vetotavoite ois melkeen 28’ ja jousen pituus on n.160cm.Eli ensin lämmöllä hitaasti laitoin puristukseen ja sen jälkeen aloin paahtamaan
Jere, juttu on niin että puun voi helposti minuutissakin käräyttää pikimustaksi, mutta se vaikuttaa vain pintakerrokseen hyvin ohuelti.
Paahtaminen vaikuttaa huomattavasti paremmin kun käsittely yltää syvemmälle, eli kun lämpöä annetaan pidempään niin että jousi on kuumentunut selkäpuolelle asti. Tällöin värin tummuudella ei enää ole paljoa merkitystä, vaan toimii enemmänkin indikaattorina tapahtuneesta reaktiosta.
Onnistuneeseen paahtoon sisältyy siis sekä lämpötaivutus että vatsapinnan paahtaminen kovemmaksi.
Jousen selkää ei kannata käräyttää, koska paahtaminen tuhoaa puun vetolujuuden lähes täysin, puristuslujuus sen sijaan kasvaa.
1 tykkäys
Itse oon myös tuon “vain pintaa” versus syvemmälle ymmärtänyt noin. Kunnon paahto on kunnon paahto ilman vain “pintasilausta”. Pihlajakaareen tuli noin 10 % lisää tehoa kun kirjaimellisesti paahtoi.
Pitäisi olla termostaatilla varustettu muotoiltava, kuumutta kestävä pitkä liuska (alumiini, silikoni, tms.?), jossa vastukset sisällä. Lämpö 150–200 astetta, lämmitin jousen vatsaa vasten ja odottelua. Ei vaaraa kärähtämisestä, ei aktiivista työtä, eikä hukkaenergiaa. Löytyisiköhän noita valmiina johonkin muuhun sovellukseen tarkoitettuna?
1 tykkäys
Toki, niinhän se onkin. “Nopeasti” viittasi nyt semmoiseen 30min käsittelyyn. Olen ainakin kolmisenkymmentä jousta paahtanut, että asia ei ole tuntematon. Ja taitaapa olla selffari sm pituusennätys mulla vieläkin hallussa. Ja siinä on tumma vatsa jalavalla.
Yhtään selkää en ole kosauttanut käräyttämisellä. En vaan ymmärrä miksi se väri on niin oleellinen asia, kun oleellisin on minusta pihvin kypsyys. Käryytti pitkän kaavan tai lyhyen kaavan mukaan.
Jos viittaa että joku on “pielessä” tai tuo on hiillostettu liikaa, tuo kosahtaa selästä, niin eikun todistamaan! Paljon on paahdon peloista puhetta, mutta vähän dataa tai rikkoutuneita jousia.
1 tykkäys
Mun mielestä tästä tehdään ihan liian hifistelyn asia… Paahtakaa niitä jousia, lyhyesti ja pitkään. Huomaatte jotain pikkueroja, mutta ei juurikaan. Vähän kun jenkit tykkää lotrata öljyllä ja taivuttaa sen avulla puuta samalla lämmittäen. Kuulemma lämpö menee paremmin “sisään”. Jaa… kaikenlaista vaivaa.
Äänestän yksinkertaisemman reseptin puolesta!
Tuntuu että viimeaikoina täällä mennään monessakin asiassa vähän liian hifistelyksi 
ja ihan hyvällä tarkotan.
Hifistely ei ole sillon hyvä kun se estää ihmisiä kokeilemasta! Ilo on enimmäkseen siinä tekemisessä, ei lopputuotteessa.
En vain usko että tumma paahto olisi jousessa parempi kuin vaalea (toisin kuin kahvissa). Luulen jopa että puu saattaa vain tulla sitä hauraammaksi mitä enemmän käristää. Täysin hiiltynyt puun pinta ainakin hajoaa helposti.
Minustakin se öljyllä lotraus on aivan turhaa ja sotkuista humpuukia.
Samalla kun toi vajaamittainen lonkkari lepäilee parin päivän takaista paahtoa niin laitoin tänään tollasen lyhyen jalavajousen alun muottiin ja teen siitä myötäkäyrän tarkoituksena saada vetopituutta mahdollisimman paljon. Sakarat on henkarista otetut palat, YouTuben kautta tuli idea kokeilla. Laitan V-liitoksella kiinni. Tämmönen kokeilu tällä kertaa
2 tykkäystä
Tuli jumppailtua eilen ja tänään tuota jousta hillitysti. Kuvassa jänne noin 4 tuuman jännekorkeudella, mutta lopullinen jännekorkeus tulee olemaan 6,5-7 tuumaa. Toisessa kuvassa samaisella jänteellä n.14 tuuman vedossa. Tässä viikonlopun mittaan ois tarkoitus hitaasti edeten vedellä lähes lopulliseen vetoon.
Tein marjisjousta (Pari mäntynuolta), about 160 cm pitkä, paunoja en tiedä vielä. Toinen puoli oli luonnostaan vastakäyrä (Ei tahtonu mennä myötään, mitä on kuullut marjiksen tekevän), toinen myötäkäyrä (Väänsin toiselle puolelle vastakäyrän kanssa). Mutta oisko parempi vääntää vaan suoraks tai tilleröidä vaan? Tai vääntää vielä hitusen toisen rekurvin?
6 tykkäystä
