Jos mää vedän sen noin 300lb 15cm matkan vireelle ihan käsin ja mää oon vaan tällanen luurimpula (about otsan verran Todia kookkaampi) niin miten väität tuon oman tulkintasi oikeaksi? Kysympähänvaan…
Täällä toinen joka pystyy samaan. Ja jos tuota rupeaa päivittäin tekemään, se on varma että käy kokoajan vaan helpommaksi. Uskoisin että 350-400 paunaista pystyisi vielä vetämään käsin toistuvasti vireeseen, kun vain treenaisi.
Jos otetaan joku isompi korsto, 190cm ja 110-130kg kaveri, treenautetaan sitä salilla 2v niin se vetää 240kg maasta että levyt kilisee. Kyllä semmonen kaveri lopulta harjottelee 400 paunaisen kaaren vetämään vireeseen toistuvasti. Miksei enemmänkin.
Lisäpainoleuanvedon raskassarjalaisten tulokset liikkuu siellä 200kg (oma+lisä) kieppeillä kun se devalvoidaan paunoiksi niin se on aika paljon.
Ja vetokulma on paljon epäedullisempi.
Maastavedon tulokset dopingtestatuissa + raakatuloksissa vetelee siellä 350kg paikkeilla. Eli 760 paunaa. Toki siinä on kaksi jalkaa tukena ja tanko käsissä, mutta saa perspektiiviä mitä pystytään vetämään…
Noi jätkät vetää yhden käden sormikoukulla sen 115kg/250 paunaa 
Sanoisin, että jossain kulkee enemminkin sellainen averageraja eikä noista Todin maximeista voi tehdä johtopäätöksiä tai yleistyksiä.
Vähän toisenlaista puukkoa. Ensimmäinen kerta kun työskentelen kunnolla eebeniä. Tavallaan pidän sen anteeksi antavasta luonteesta (pirun hidasta työstää käsin), ja tarkasti muovattavasta tiukkuudesta, mutta samat ominaisuudet ovat myös aivan perseestä.
Vähänkin tylsä työkalu saa kalikalta naurut osakseen.
Tästä olisi tarkoitus tulla mukaelma vaarin vanhasta puukosta. Samanlaista en halua tehdä.
Taitoin helan uushopeasta ja aluksi meinasin kovajuottaa sen, mutta päädyin vain käyttämään tinaa että pääsen tarkastelemaan konseptia mahdollisimman pian. Hiottuna eroa saumassa tuskin huomaa. Mikäli tästä tulee hyvä teen sen varmaan uusiksi kunnolla. Sovittelemisessa olikin nakertamista, mutta maltti oli valttia.
Terä 8cm hiiliterästä
Kahva liimattu PUUliimalla kahdesta taltalla uritetusta palasta. Epäilin hetken liimaantuvuutta, mutta sopiva karhennus ja pintojen kevyt kosteutus tekivät saumasta loistavan.
Jotain tästä tulee.
10 tykkäystä
Pitää tilleröidä viela aika verran, mutta nuoresta pihlajasta josta tein ongen, jäi paksumpi pätkä kuivaa nii atteli kokeilla jousta tehdä, mukava tumma sävy sydänpuussa. Aika tiukka.
3 tykkäystä
Ens viikolla alkaa loma(6pv), niin näitä hommia enemmän tiedossa.
-Ekalla lämmöllä hakkaan littanaks.
-Tokalla kierrän. Jos menee huonosti tasittelen vielä yhdellä lämmöllä tasaisemman pyöreäksi.
-Kolmannella katkasen, sekä “littaan” jäljelle jääneen teräksen, jotta seuraava kärki olisi helpompi taas tehdä. (kuvapuuttuu)
-Neljännellä teen kärjen. Jos hyvin menee niin mirkeliä ei tarvi ollenkaan. Tätä kärkeä vedin viilalla vaan.
Huomasin myöhemmin, että (kuten mikke opetti) kannattaa aina ottaa kunnon lämmöt. Helpottaa huomattavasti hommaa.
En ole läheskään ammattilainen taikka mitenkään muutenkaan kokenut seppä, mutta aattelin vaan jakaa tänne oppimisprosessia.
Saas nähä miten homma jalostuu kun pääsee taas hakkailemaan.
9 tykkäystä
Ihan hyvän oloista jälkeä. Oletko vielä varttanut yhtään? Attelin vaan että oletko huomannut mitään “nää kaikki vääntyy oikeelle” juttuja. Jos saa tuon holkin pohjan pysymään kohtuu suorasaa niin homma on tosi helppo jos tulee oikomisii. Jos taas pohja on vino niin se voi olla jo ensimmäisen ammunta yrityksen jälkeen kärjen takaa poikki koska isku enerkiä ei kohdistu suoraan nuolen varteen.
Kiitti.
Olen varttanu ja oon huomannu.
Oli kyllä muutamassa tätä ongelmaa.
Mietein että olisko yks ratkasu että hakkaa enemmän tiimalasin muotoiseksi tuon olan? Silloinhan se holkin pohja muuttuu lieriön kärjeksi ja pysyy suorana tavallaan?
Vai missasinko pointin?
Olan kanssa voi leikkiä, mutta kyllä sen suoruuden ihan hyväksi myös saa jos pistää vaikka ruuvipenkkiin kiinni ja jonkun rauta piikin päähän nuolivarreksi ja kalkuttaa siinä suoraksi.
1 tykkäys
Pidin n.3 viikon tauon somesta, eli täältäkin. Teki hyvää. Kohtasin sen aikana toistakymmentä haukea jotka söin, myös lahnoja, ahvenia, särkiä… Näin suurimman laulujoutsen poikueen elämässäni, kuusi poikasta. Kohtasin mäyrän 3 metrin päästä. Sitä en syönyt, katsoin vain. Mäyrä nousi takajaloilleen, näytti hampaansa ja sanoi minulle jotain. Koetin katsoa apinainkielen sanakirjasta, mutta juuri sitä murahdusta ei siellä ollut. Ehkä aika selvittää minulle viestin.
8 tykkäystä
Teki varmasti hyvää.
Mäyrät on kyllä aikamoisia elukoita, samoin ahmat.
Itte oon kelannu kokeilla samaa, some veks 1kk.
Mitä vähemmän somea sen enemmän saa aikaiseksi, sen oon huomannu.
(töissä kirjoitettu viesti)
Somettomuus on huippua, mutta sitten taas tiedonetsinnän kannalta hemmetin helppo ja koukuttava. Olispa kaveripiiri semmonen että voisi kaikissa ongelmissa/kysymyksissä olla suoraan puhelinsoiton päässä vastauksista ja siis vielä saisi vastauksen vaikeisiin kysymyksiin . Some vie liikaa aikaa ja facen viestintä on skeidaa.
Tuomon kanssa on tullut viimeaikoina soiteltua sarvijousista, se on ihan mukavaa.
1 tykkäys
Oikea vastaus olisi tietenkin ollut “Kreegah! Juha bundolo!”
1 tykkäys
5 tykkäystä
Noista jos haluaa takoraudan värisiä eikä jaksa kiilloittaa niin heittää uudelleen tuleen punahehkuun ja heittää veteen.
Juu se olis yks kätevä tapa.
Oon noi kärjet kylmänä naputtanu vielä “tiiviimmäksi” ni en kokenu tarvetta dipata kuumana veteen.