Hieno jousi jouko:lla.
Noista tulee hyviä cherokee sulituksia
Jos joku asuu pk seudulla niin nyt näky junan ikkunasta, että sellon aseman ja mäkkylän välissä kaadettu aarin verran vuorijalavaa. Kantsii mennä hakee jos kiinnostaa, en oo vielä työ ukoilta menny kysymää lupaa kyllä.
Jousiammuntaa. Laukaisun harjoittelua, kun sain seuran valmentajalta hyvää vinkkiä - olin aiemmin koukistanut liikaa sormia varsinkin vedon lopussa, jolloin jänne jäi herkästi sormien koukkuun, jolloin nuoli lensi aivan liikaa oikealle, jos laukaisu oli huono.
Lisäksi sulattoman nuolen testiä yhdellä jousella. Kun nuolivarren jäykkyys oli juuri oikea, niin kauniisti lensi sulatonkin nuoli 40 jaardilta. Ja taas tuli ilmi, että sulaton nuoli on herkkä laukaisulle ja nuolen suoruudelle. Suoristin nuolet kunnolla ennen testaamista mutta silti vaan pari nuolta käyttäytyi kummallisesti - uudelleensuoristamisen jälkeen toimi taas paremmin. Ammuin 37#@27" nopeaheittoisella jousella sulattomia nuolia, joiden jäykkyys oli väliltä 36–42 paunaa. 10 jaardilta kaikki meni melko samaan nippuun. 20 jaardilta jäykin nuoli käyttäytyi hieman jäykästi. 30 jaardilta kaksi jäykintä nuolta käyttäytyivät jäykästi. 40 jaardilta lisäksi kaksi notkeinta käyttäytyivät jo selvästi notkeasti - parhaiten toimivat siis 37–39-paunaiset nuolivarret (pituus 27 tuumaa, eli vetopituuden mittaiset). Lopputuloksena, läheltä ammuttuna nuolen jäykkyys saa vaihdella aika paljonkin, kaukaa ammuttuna ±1 paunan ero jäykkyydessä on jo maksimi sulattomilla. Vielä kauempaa ammuttuna tulee varmasti vielä enemmän eroja nuolten välillä. Tosin, sitten kun nuolet on sulitettu, niin kuinka paljon se lopulta vaikuttaa nuolien välisiin eroihin - niitä saattaa olla paljonkin, kuten tämä testi osoitti:
Testattavaa riittää mutta mikäs sen mukavampaa!
Askartelin ensimmäisiä “nuoliani”. Nyt menee ihan valmisosilla eli 8mm mäntyrimalla, valmiiksi halkaistuilla kalkkunansulilla ja sulkateipillä. Silmämääräisesti vähän kierrettä sulkiin. Mistään spinestä ei tietoakaan, pituus reilusti ylimittainen. Polttelee vaan päästä kokeilemaan lopultakin oikeasti tuota jousta ja katsomaan, kestääkö mitään.
Olen myös pilkkonut ruotsalaisen huonekaluliikkeen pahvipakkauksia levyiksi. Yritän synnyttää niistä jonkinlaista pakkaa latomalla levyt päällekkäin ja kiristämällä jotenkin.
Minäkin joskus kokeilin aaltopahvia taustamateriaalina. Kaupoista keräilin, leikkasin 30 cm siivuiksi ja puristin nippuun. Ei montaa laakia tarvinnut ampua, kun alkoi nuolet mennä läpi silloisilla 40-50 paunaisilla jousilla. Ajankäytön ja vaivannäön päälle siis kehno lopputulos, vaikka ilmaista kamaa olikin. Vanha kunnon ”insuliitti”, eli sisäkäyttöön tarkoitettu puukuitulevy kestää samalla tavalla kasattuna pakkana vuosia ja on useimmilla paikkakunnilla kohtuullisen helposti hankittavissa. Helpohkoa korjailla levysiivuja uudelleen järjestelemällä ja vaihtamalla ja hävitys lopuksi polttamalla. Nyt käytössä on Termonovalta haetut 10 x 130 x 140 cm taustat, joita hain 6 kpl a´ 50,- ja liimasin kaksi päällekkäin kontaktiliimalla reunoilta. Epäekologisia, mutta kestävät vuosia tämäytellä 70-80 paunaisilla lonkkareillani.
Eilen pesin hanhensulat. Lämmintä vettä vatiin, yksi tippa fairya ja 15 min liotus. Sitten yksitellen sulat pois sormella hinkaten näkyvät liat pois. 99 sulkaa.
Tänään ammuin 2 Portsmouth-roundia. 60 sentin taulu 20yds, 10 x 6 nuolta/kierros, pisteet normaalit 10-9-8 jne. Eka kierros 289 ja toka 210.
Kiitos tästä, annoin pahvipakan teon olla liian työläänä saavutettavaan kestävyyteen nähden. Pitää miettiä jokin muu kerrostaloasujalle sopiva ratkaisu. Kompakti koko ja helppo uusittavuus (ja hävittäminen) on valttia. Ylimääräisiä sohvatyynyjä ei nyt valitettavasti löydy. 
Viimeistelen jousta pikkuhiljaa. Selkään en ole juurikaan koskenut pientä karkeahkoa hiekkapaperipyyhkäisyä lukuun ottamatta. Nyt se näyttää tällaiselta:
Haluaisin jättää selkään tuon pinnan luonnollisen pitkittäisen aaltoilun. Toivottavasti en altista selän huippuja tällöin turhan kovalle vetorasitukselle. Aion pyyhkiä selkää vielä hienommalla paperilla, mutta muodot säilyttäen.
Mun eka taustapakka oli myös pahvia. Ruohonleikkurin pahvilaatikko täyteen pakattu just tommosia ikean pahveja ja jesaria ympärille. Kyllä se semmoiset tuhat laukausta kestää. Kärkiä se kyllä söi. Kaksikomponettiepoksi kestää kyllä.
Polkusorvilla tehty nyt kolme harjoitusblunttia, pajusta kaikki. Alkaa jo sujua jotenkin.
Kiitos @hoja vinkistä. Tänään kävin poimimassa hanhensulkia Espoon Tapiolasta. Puolisen tuntia ja sämpyläpussi oli täynnä. Vähän piti varoa ettei tallannut valkoposkihanhia.
Rosbackan vasta-avatulla jousiammuntaradalla ammuin ensimmäisen täyden kierroksen. 15 rastia, keskiosuma kolme ja reunaosuma yksi pistettä, neljä nuolta per rasti. Ammunta oli hyvin epävarmaa ja laukauksen kanssa saa tosissaan tehdä töitä 
. Pisteitä kertyi vaivaiset 20, mutta tästä on hyvä jatkaa.
Mitenköhän taloyhtiöni suhtautuu näihin parvekegrillailuihin…
Kevyttä väriä pintaan hellepäivän kunniaksi. Selkäpuolen lämpeneminen alkoi pelottaa niin paljon että käryttelin vain 12 minuuttia per lapa. Siis jousta.
Ihan huomiona, täältä löytyy parikin brittilonkkaria joista on lipsahtanut selkäpuolelle lämpö niin, että on ihan kunnon mustia läikkiä. Yksikään näistä ei ole mitään nikotellut.
Hendrik Wiethasen vieraana Saksassa - eli upea kierros ainutlaatuisessa kotimuseossa. Käytännössä siis vanhojen, eri puolilta maailmaa kerättyjen jousien ja nuolien katselua ja tutkimista. Uskomattomia taideteoksia! Tarttuipa mukaan jokunen vanha nuoli Vanuatualta sekä Afrikasta. Jousiakin olisi ollut myynnissä mutta johonkin piti laittaa rajat.
On tosiaan hienonnäköinen kotimuseo.
No pentele. Mulle kans tuommonen museo. 
Kuvassa jo hirmunen määrä kampetta, mutta onko tuota vielä laajempi?