Nuo on ollu vaiheistettuja, eri osille eri tekijät. Olen ihmetellyt miten Sherman ei ole palkannut enempää porukkaa työhönsä.
Noista mary rosen nuolien sulanalusen vahasta on tehty pari analyysia. Rasva ei ollut rasvaa vaan talia.
Tämä on vain todennäkisesti sivuotuote muista aineista. Kaikissa nuolissa ei ollut vahaa.
Sherman tekee omassa vajassaan takapihalla niin paljon nuolia kuin on tilauksia ja niitä on viime kuulemani mukaan jo vähän liikaakin, mutta siihen hommaan ei todellakaan tarvita muita käsiä.
Niinno olisi se silti nopeampaa jos olisi joka osalle oma ukko 
Triglyseridi suomeksi rasva tai tali, riippuen lähtökohdasta huoneenlämpötilassa useimmiten kiinteä. Kiinteyden aste riippuu mukana olevien rasvahappojen ketjunpituudesta.
Luin yhden analyysin ja siinä käytettiin “tallow” sanaa joka vanhastaan käännettiin taliksi. Menee nykyään myös rasva-nimikkeen alle.
Epäiltiin Willin kanssa, että kyseessä olisi kuitenkin ollut sama prosessi kuin vaha kynttilöissä. Sulatetaan vaha ja tali yhteen kupari pannussa ja sivellään nuoliin.
Tali ei ole puhdasta triglyseridia!
Varmaan jotenkin näin, koska nokeissa sitä ei näkynyt niin ilmeisesti ei dipattu.
Juu ei dipata. Ihan lämpimänä sivellen menee ihan hyvin.
Tuli kivan väristä mömmöä.
Alussa näkee jo viedon pointin, loppu on lörpöttelyä 
3 tykkäystä
Tasaatko muuten tuota “kokkaroista” pitaa vielä jälki lämmittämällä? Itse olen yleensä hellästi kahden kynttilän voimin yrittänyt tasata muhkuroita.
Joo tein kans tuollalailla, mulla oli vaan yks kynttilä tosin. Emmää sitä ihan täydelliseksi saanut mutta vähän parani. Kokeilin myös lämmittää koko höskää iha pikkasen ja sitten rullailin tasaisen lasin päällä, sekin tuntu toimivan.
Itse olen mys tuota töhnää iha kuivanakin levitellyt pintaa kitkalla. Pihka on se kovettaja ja se tarvitsee kyllä lämpöä, mutta ihan mehiläisvaha sa kupari oksidi menee myös autenttisesta. Pehmeeksi jää mutta ei se paljoa haittaa jos nuolissa on oikea spine niin ei ne mihinkään itseään lyö.
Yksi idea tasoittaa noita möykkyjä on ensin siloitella ihan normaalista vahapintaan ja sitten luulla puleerata se pinta tasaiseksi. Kitkaa syntyy kyllä ja vaha tasoittuu. Läiskä kohtiin voi sitten lisätä pienen palasen kylmää vahaa ja puleerata yhteen lopunvahan kanssa.
No mulla on punoslangat hukassa niin on aikaa kokeilla vaikka tota menetelmää. 
Toki varmaan kaikista paras olis, että just sais heti kerralla kuntoon jo tossa valelu vaiheessa…
Tähän väliin sopisi varmaankin verdigrisin resepti. Variaatioita näyttää olevan monia. Käytättekö kuparioksidia vai kupariasetaattia? Valmistettuna jotenkin? Tuossa Mikke mainitsi, että aineet sulatetaan (kuumennetaan) kupariastiassa - riittääkö se väriin?
Käytän kumpaakin.
Helpoin kotikonsti on ottaa puhdas kupari levy ja laitaa se astiaan missä on erillään etikkaa mukana. Kuparin pinnasta sitten parin päivän jälkeen raaputtelut sitä oksidia purkkiin talteen.
Tuo kupari astiassa sulattelu on juttu mikä helkkarin väitelty asia. Tuohon aikaa kupiri käytettiinn niin parannus keikona sekä mykkunä. Jos tehdään kupari kattila niin SUURELLA todennäköisyydellä sellaiset olisi myös sisäpuolelta tinattu.
Jos taas sulatus astia niin pystyy kyllä helposti uskomaan, että sellaisessa käytössä reunat hapettuu ja oksidia irtoaa.
Muutamat näytteet ymmärtääkseni olivat meilten 99,9% pelkkää mehiläisvahaa ja kuparin jämiä niin nuoli olisi tällöin keltainen eikä vihreä.
Tämäkin on spekulaatita koska muita konkreettisia lähteitä kuin MR nuolet ei ilmeisesti ole.
Enkuista ei ilmeisesti ole mitään nuolien tai jousien tekotapoihin liittyvää kirjallisuutta koskaan säilynyt. Tai ainakaan tässä vuosien mittaan kukaan ei ole vielä sellaista lyönyt pöytään…
2 tykkäystä
Käsittääkseni tuon etikan avulla kuparioksidista tulee kupariasetaattia. Kupari(II)oksidi sinänsä on mustaa ja kupariasetaatti vihreää. Vaatii siis jotain happoa, eli toimiiko kuitenkaan pelkkä kupariastia?
Miten @Mikkolaht värinsä teki?
Mehiläisvahassa näyttäisi olevan cähän toistakymmentä % vapaita rasvahappoja, en tiedä reagoivatko ne kuparin kanssa, mutta lie mahdollista.
Tässä on aika pistävä haju, ei ole kerrottu millä hapolla tehtyä. Ostin netistä ku halvalla sai, tais maksaa 5e pussi ja siihen postikulut.
About 3/4 osaa mehiläisvahaa, loput kuusipihkaa. Sitten runsaasti asetaattia.
Tuo kuva missä näkyy purkinpohjalla asetaattia ja vähän tuota seosta on mun sekoitus purkki.
Kun vahapihka kuumenee se hörppää värin tosta asetaatista. Painava asetaatti jää pohjalle ja vihreä vahapihka on helppo kaataa toiseen purkkiin, täysin puhtaana ilman asetaattimurusia.
Tota samaa asetaattimäärää tuossa purkinpohjalla voi käyttää useampaan värjäykseen.
1 tykkäys
Asetaattia on lähes mahdoton tehdä muulla kuin etikkahapolla. 
1 tykkäys
Tässä ainakin yksi hyvin ohjeistettu konsti asetaatin valmistukseen kun rupesin selailemaan.