Mikon enkkunuoliprosessi

Moro,

Aattelin jakaa oman prosessini näiden enkkunuolien valmistamiseen.

Nuolet eivät ole autenttisia, kyseessä ei ole ‘‘kuinka tehdä opas’’, vaan muuten vaan avattu ketju.
Mikke ja foorumit ovat kouluttaneet meikäläisen pääosin (kiitos), myös omia kikkojakin on havaittavissa!
Sanokaa vaan jos on omia ehdotuksia, loppujen lopuksi ainahan me kaikki pyritään kehittymään näissäkin hommissa :smiley:

Muutamia speksejä:

  • Käytän K-raudan mänty pyörölsitaa, 12mm. Blokkaan suorasyiset ja muutenkin suorat pätkät. Samalla kokeilen, kuinka jäykkiä ne ovat.
  • Teen about 31’’ nuolia
  • Tämä satsi tulee olemaan bluntti kärjillä

Kirjoittelen tänne aina kun kerkeän tehdä näitä nuolia.


Höylään pyörölistan kolmeen kertaan, jotta nokin pää ohenisi noin 6mm paksuiseksi. Käytän kätevästi etusormen ja peukalon mittaa. Ekaksi höylään koko kierroksen ensimmäisestä kohtaa, sitten toisesta ja kolmannesta. Pikku höylässä on aika agressiiviselle laitettu terä, ettei tarvi kun vetää aina kerran ympäri.

Sitte makitaan paksupää kiinni ja 80 ja 240 hiomapaperilla kuhmut pois. Käytän imuria, jos en pääse ulos tekemään.


Sitte dippaan melkein kiehuvaan veteen nokinpäät ja annan olla sen 15min, veikkaisin.

Tässä vielä ylimalkainen video sarviluiskauran teosta.

Teen urasta 2tuumaa pitkän, niin myöhemmin se jä sulituksien punoksien alle suojaan, niin ei ainakaan lähe halkeamaan lisää.

Leikkaan sen mattopuukolla yleensä, keittäminen lisää halkaisun hallintaa, koska puu pehmenee. Kovemmat tekijät voi tehdä ilman sitä.
Itse tykkään tästä, koska itellä nämä hienosäätö taidot ei ole kovinkaan hyvät, joten kaikki pohjatyöt, jotka lisäävät onnistumisen mahdollisuuksia ovat tervetulleita :smiley:

Yritän myös kaivertaa uraa vähän leveämmäksi puukolla, jotta luiska mahdtuisi helpommin.

Sitte laitan liivateliimat tulille ja heitän sarviluiskat sekaan pehmenemään ja imemään liimaa. Tää on eka kerta ku kokeilen tähän malliin tehdä. Ideana olisi tehdä sarvista vähän helpommin käsiteltäviä, jotta ne olisi helpompi survoa uraan.

Dippaan koko nuolen nokin pään liimaan ja varmistan että sitä menee uraan ja lopuksi tungen sarviliuskan sisään ja punon narulla piukkaan.



Liima suttaa…


Oli pakko laittaa vielä tännekkin.
Viimeviikolla Nuuksion kansallispuistossa kylmän yön jälkeen. Oli aika kylmä nukkua pressunalla -21 pakkasessa…

Laittelen lisää taas nuolijuttuja kun kerkeän.

9 tykkäystä

Tunnen miltein Isällistä ylpeyttä.
Oikein hyvä prosessi sulla.

2 tykkäystä

Kiitos Mikke, mukava kuulla! :smiley:


Homma jatkuu avaamalla punokset, samalla tarkastaen liimasaumat. Ylimääräset sarvet pois hiomalla ja mahdollisesti vuolemalla.

Myös viimeistelevät hionnat nuolen pintaan, vedän nopeasti vielä makitalla ja hienolla paperilla. Lopuksi myötäsuuntaisesti jauhopaperilla, tulee kiiltävä pinta. Oon huomannut myös, että ihan puulastuillakin saa kiillotettua mukavasti. Ei tarvitse kuin hinkata ahkerasti, niin saa jopa vielä kiiltävemmän pinnan, kuin hiomapaperilla.

Sitte oon teipannu kolme metallileikkurin terää yhteen. Löyty työmaalta liukuovi asentajien jäljiltä joskus ja muinoin.


Sahaan nokin noin 6mm syväksi, yhtä syvälle, kuin nuoli on paksu tässä tapauksessa.
Huomioitavaa on pitää sahattava nokki mahdollisimman lähellä pöytää ja tuettuna, ei ala tärisemään. Sitten vielä käytän sahaviritystä työntäen, eli sahan purenta on työntöliikkeellä, eli tärisee vielä vähemmän.

Tämmönen suikale vahvistettua hiomapaperia, tää on hiomakoneen vyöstä otettu pätkä, oisko 80 tai 60 karkeus?

Sitte hion tällä tavalla. Kätevää on, että jäykkä, vyöstä otettu hiomapaperi pyrkii avautumaan jatkuvasti, eli hionnan lopputuloksena on valmiiksi pyöristetyt reunat. Keskityn hiomapaperin nokin pohjaan painamiseen 70% ja 30% sitten reunojen tasaisuuteen. Eli jos jompikumpi reuna on sahauksessa tullut vahvemmaksi niin pyrin tasoittamaan. (Prosentit on vaan hatusta temmattuja ja antaa vaan suuntaa.)
Ja toinen tapa on laittaa tuohon sahan selkäpuolelle tuo hiomanauha ja sen avulla alkaa hiomaan uraa.

Ja lopuksi jauhopaperilla kevyt hionta, samalla noita nokin ulkopintoja voi hioa siistimmäksi. Itse en kauheasti hio ulkopintoja pyöreämmiksi, omaan silmään näyttää kauniimmalta vähän kulmikkaampi nokki.

Valmis. Pitänee tästä vielä hioa noita narunjälkiä pois hieman.


Tässä vielä vähän pyöristellympi versio.

Ens kerralla luvassa sitten sulituksia varten kupariasetaatti+mehiläisvaha+pihka mömmöt.

4 tykkäystä

Ai sulla on oikein TAMMI nuoliakin!! Hienoa! Mulla on enää yksi jossain…

1 tykkäys

Joskus kun katselin Mary Rose tutkimuksia niin siellä tuli vastaan liimaseos, joka oli elukan rasvaa ja mehiläisvahaa+ tuo myrkky kupari. Kaveri oli kokeillut kaikenlaista, mutta ei ollut saanut oikein toimimaan.

Mulla on sellainen riman pätkä missä on eri kokoisia reikiä. Sen laitan puristimella pöytään ja työnnän nuolen alapuolelta esiin ja siinä teen sahauksen ja viilauksen. On muuten kätevä!!

1 tykkäys

Ei se ollut niinkään liima vaan pikemminkin itikka karkotin sulille. Kyllä se myös liimasi sillain vähän niin kuin sulat myös kiinni, mutta vaha ja hartsi tekvät siitä silti vaikean liimattavan ilma sidosta. Sitten kun aine on kuivunut on pinta kyllä ihan tukeva, mutta juurikin tuo tehniikka kun sitä pitää ensin kuumentaa niin se on ihan sulaa vahaa niin siinä ei pysy sulat yksinään mitenkään kiinni jähhtymissen aikana.
Ylemmäsä mehiläsvaha+pihka, sarva+ kupari(voimakas) ja alemmassa mehilaisvaha+ kupari(vähän)

Ilmeisesti vähän kumpaakin, ei pelkästään karkoita itikoita vaam pitää myös homeet ynnä muut mikrobit poissa. Tuossa myöskin todettiin seoksen olleen levitetty nuoleen ennen sulkia.

Alle nimenomaan.

2 tykkäystä

@M.Reinikainen Joo piti muutama jokerinuoli laittaa sekaan :smiley: Oon kyllä tähän mennessä tykännyt tosi paljon, mukavan tömäkän olosta kamaa. Ja yllättävän elastista kun saa lämpöä vähän.
Sulla oli vissiin saarnesta suurin osa nuolista jos oikein muistan?

Mulla on tulilla haapaa ja koivua, tekis mieli niitä päästä tänä vuonna kokeilemaan. Ja totta kai toi saarni houkuttelis myös…

@Taihki Joo mä vähän huijjaan kun käytän tätä pihkaa seassa. Oon saanu semmosen käsityksen, että englantilaiset käytti nimenomaa touota mehiläisvahaa, eläinrasvaa ja kupariasetaattia näissä tököteissä.
Seos suhteeseen en ole niin hyvin vielä perehtynyt. Oon aina laittanut vahaa suurimman osan, pihkaa loput ja väriksi kuparia.
Pihka tekee seoksesta mukavan kovaa kun se vähän aikaa jäähtyy ja kuivaa.

@Hartonen Onko samallainen mitä tää kaveri käyttää? (2min kohdassa about)

Vaikuttaa meinaa aika kätevältä :+1:

1 tykkäys

Täl hetkel on kyl niin sekalainen sakki etten kyllä yhtään osaa sano mitä on eniten. Saarnea ja haapaa varmaanki yhtä paljon…?

1 tykkäys

En oikeastaan valita, että väärä seos vaan ennemminkin kommentoin, että siihen käytettyyn seokseen varmaan oli joku syy esim. tapa jolla sulitus sitten käytännössä tehtiin.

1 tykkäys

Käytännössä kyllä. Tossa on tosi näppärä sahata ja ja viilata nokki muotoonsa. Tehdä pyöristyksiä yms. Suosittelen

1 tykkäys

Tuosta tökötistä, miten mikke, mikko tai kuka tahansa tuon sulituksen tekee ? Onko tuo seos jo kuivunut ja sulitus tapahtuu ihan perus punonnalla vai painetaanko sulat pehmeään vahaan.?

Itse ja kaerini enkuissa sitoo sulituksen lämpimään vahaan kiinni niin että kun vähän vielä hellästi lämmittää niin vaha valahtaa tuon punoksen päällä ja peittää sen.

@Taihki Aa okei👍 Oon ite välillä miettinyt että toi pihka on periaatteessa parempi ratkaisu kun toi eläinrasva.
Mutta luulis että sille rasvankäytölle olisi joku järkevä syy🤔 Esimerkiksi eläinrasva tekee seoksesta vähän pehmeämpää, joka sitten taas helpottaisi sulituksien kiinnittämistä.

@Hartonen Oon ite laittanut pehmeän puoleiseen vahaan, samallaiseen mitä mikke kuvaili. Näin myös jossain Will Shermanin piirtäneen tuohon vahaan “ohjaus viivat” sulituksille. En muista nyt missä se kuva oli… En sitten tiiä kuinka kovaa vaha oli tuossa vaiheessa, mutta piirtourien perusteella jo semi kovettunutta.

Se olikin video…

Sherman :heart:

1 tykkäys

Enkut varmastikin tunsivat pihkan ja tervan, joiden tahmeus on omaa luokkaansa mehiläisvaha-rasva-seokseen verrattuna eli oli joku syy miksei niitä käytetty. Nuolia tehtiin sellaisia määriä, että prosessi oli varmastikin aika pitkälle viilattu sujuvaksi.