On tullut aika perustaa viimeinen viestiketju foorumille, joka on samalla virallinen varsijousiketjuni. Koska en halua avata foorumilla enää kymmenittäin erilaisia ketjuja tai kirjoittaa moneen kymmeneen eri ketjuun, haluan vain yhden virallisen viestiketjun varsijousilleni ja se on tämä. Osaamiseni taso varsijousissa on nyt mestaruustasolla ja siinä pysytään. Tässä ketjussa käsitellään vain ja ainoastaan suoria kopioita. Suoraksi kopioksi lasken vielä varsijousen, jossa ei ole alkuperäistä virityslaitetta tallella. Virityslaitteen voi aina “yksinkertaistaa”. Haluan tehdä asiat vain prikuulleen ja tehdä vain priimaa.
Työn alla on
-Norjan museon projekti - kaikki alkuperäinen tallella paitsi nuolet
-Tukholman asemuseon projekti - puuttuu virityslaite GFL ja nuolet - mallia toisista
-Glasgow-projekti - ei alkuperäistä virityslaitetta ja nuolia - kokeillaan mikä toimii
Mukaan tulee Maltaprojekti, jos siihen saa infoa museolta.
Maailman parhaimmistoon kuuluva rakentaja Andreas Bichler:kin uskaltaa rakentaa varsijousia ilman suoraa referenssiä, esimerkkinä hänen uusin Roomalainen varsijousi, joka perustuu kahteen kivikaiverrukseen. Tämä voidaan tietyin kriteerein laskea jo “suoraksi kopioksi”, koska jos muuta referenssiä ei vaan yksinkertaisesti ole tarjolla. Suora kopio tarkoittaa mielestäni valitettavasti usein varsijousta, jota täytyy myös “koota palasista”, jos esim. alkuperäinen virityslaite puuttuu. Joka tapauksessa tämä viestiketju on vain suorille kopioille.
Karkaistavana ja päästettävä on autenttisen mittainen kaari taottuine nokkeineen Norjan museoon perustuvaan projektiin.
The forged bow/still filing on other limb.
Luuta pitäisi löytää jostain, että saisi luutopin yhdestä palasta. Laittakaa YV jos jollain on 25 cm pala, 1 cm leveä.
Kaaren hiontaa.
Kaaren lapojen saaminen ohenemaan kohti kärkiä koitui ongelmaksi kun konejyrsintää ei yleensä suositella plasmaleikkauksen jälkeen ettei jyrsinterät vahingossakaan tylsy. Kokeilussani oli kolme eri laikkaa joista yhden metalliammattilaistutun kautta ostin Cubitronicin 3M laikan. Tämä tekee nopeammin jälkeä kuin muut laikat.
https://www.3msuomi.fi/3M/fi_FI/company-ndc/all-3m-products/~/3M-Cubitron-II-hiomalaikka/?N=5002385+8709320+8709325+8710644+8710812+8711017+8711741+8718593+3293223564&rt=rud
Kokeilussa oli 3 eri halpislaikkaa, jotka kaikki osoittautuivat hitaiksi työstää. Tällä Cubitronicilla hioo päivässä kaaren symmetriaan. Tuo Cubitronic on ns. prolaikka.
Loppuhionnan teen normaalilla kulmahiomakoneen lamellilaikalla ja sitten tuollaisella Motonetin keskikarkealla kiilloituslaikalla. Hiomapaperia ei tarvita ollenkaan kun käyttää näitä eri karkeisia laikkoja mutta kaaren tapauksessa pitää varoa ettei kaari lämpene hioessa liikaa.
Tajusin että saan parhaan hyödyn kun laitan vesirätin suoraan kaaren päälle ja siitä puristan vettä samalla kaareen kun hion. Kun kaarta hioo tulee vesihöyryä mutta tuosta on vielä pitkä matka että lämpenee yli 300 C. Vallilan takomolta sain ohjeen että yli 300:n ei saa nousta kaaren lämpötila jos sitä hioo.
Parempi selkä? Vieläkin saa hioa tasaisemmaksi. Nuo kaaren epätasaisuudet saisi oikeastaan pois takomalla kaaren selkä alasinta vasten.
Jatkossa toki ohennan teräskaariakin vain vatsapuolelta ja jätän selän koskemattomaksi.
Etuprofiilin muotoilu. Piirsin punatussilla ja työntömitalla kaaren etuprofiilin, eli lapojen leveys 60 % ennen nokkeja. Tämä 60 % sääntö on melko yleinen sääntö teräskaariin. Ja taas kulmahiomakoneen pariin…
Etuprofiili tehty ja kaari hiottu joka puolelta. Jätän vielä noin millin hionta ja kiilloitusvaraa.
Empähän muut sano kuin että alkaa näyttää jo jonkinlaiselta varsijousen kaarelta!
Nyt vaan lähetetään lämpökäsiteltäväksi.
Facebook kommenttien innoittamana päätin aloittaa tämän teräskaariprojektin uudelleen ihan alusta.
Tällä kertaa latta ohennetaan kaaren muotoon vaan vatsapuolelta. Kaaren selkää ei ohenneta lainkaan kulmahiomakoneella tms. korkeintaan jollain ohuella hiomapaperilla kiilloitetaan taonnan jälkeen. Mutta tarvittaessa hiotaan takojäljet pois mutta idea on, että kaaren selästä tulee mahdollisimman tasainen. Sama tietysti myös kaaren vatsapuolelle.
Nokit taon tuon Mikken ohjeen mukaan.
https://keskustelu.primitiivijousi.fi/t/terasnokin-yksi-teko-ohje-savivaha-versio-autenttisesta/2696/6
Näille jousiteräksille saa mielellään olla yli oranssihehkun takolämpötila että on edes vähän miellyttävä takoa. Ei kuitenkaan niin että rauta palaa.
Nämä omat jousiteräslattani oli plasmaleikattu kaaren muotoon, mutta Vallilan takomon mukaan plasmaleikkaus ei karkaise kuin muutaman millin alueelta ja plasmajäljen kun hioo pois niin ei vaikuta Vallilan takomon karkaisuun. Aion silti testata kaareni suojavaatteet yllä ja minulla on 3cm paksu pavisekilpi jonka takana voin virittää kaarta veneen trailerin vinssillä.
Getting better. Kiitos Mikke ohjeista foorumille. Rullasin ulkoreunat vähän liian sisään mutta korjaan dremelillä.
Kaari ohennetaan vatsasta myöhemmin (kuvassa yläpuoli).
My first forged bow arrived from heat treatments and it’s registering 330lb with just a loose string. 
It has solid nocks as I wanted to test how the heat treatment succees after my forgings, and it’s working great.
Now gonna forge the best nocks ever. I already made one but the nocks need to be better.
If U take a close up look on museum nocks those have high mounted wings. I think THIS is needed for a strong nock.
Norjan museo edelleen kiinni koronan takia ja en saa kuraattorin valokuvia. Pitää päästä aloittamaan jo toista suoraa kopiota.
Malta projekti korvautuu tällaisella lähes samanlaisella espanjalaisella. Tämä on ns. riisuttu versio ilman koristeita.
tukki pituus 86,5cm
tukki leveys tukin edestä 3cm
tukin leveys tukin peräpäästä 1,5cm
tukin korkeus kaaren edestä 6cm
tukin korkeus peräpäästä 2 cm
tukin etureunasta kaaren etureunaan 7 cm
vetopituus 30cm
sivupelti pituus 14cm
tukin etureunasta sivupellin etureunaan 32cm
tukin etureunasta liipaisimeen 46cm
liipaisin pituus 34cm
55cm kaari taottuna nokki-nokki 3cm, taottua myötistä 18 cm
kaaren leveys keskeltä 3,7cm
kaaren leveys ennen nokkia 2cm
kaaren paksuus keskeltä 15 mm
kaaren paksuus nokista 7 mm
malta crossbow tyyliset koukkunokit
Oletettavasti ollut rinkula edessä mutta sen voi jättää pois.
Näissä espanjalaisissa on usein tällaiset kiinteät koukkunokit.
Siinä on testikaari laitettu jänneväliin. Vedolla antaa 350lb. Taidan antaa pellavalle vähän armoa ja jättää tuollaiseen 60-40% jänneväliin. Soi kuin kitarankieli jos 50-50 ja menee mielestäni vähän turhan tiukalle. Mielestäni lepotilassa saa olla vähän löysemmällä.
Ihan mielenkiinnosta. Miksi olet nimennyt tämän ketjun Medieval crossbow kun ketjussa ei ole ensimmäistäkään keskiajan varsijousta?
Nuo edeltävät kaksi ovat espanjan goottilaisia 1500 alkupuoliskolta joka voinee tulkita jo täysin renesanssin ajan aluksi.
Aloitus kuvat kaaret näyttävät olen pelkästään 1500- luvun lopun ja noin 1670luvun kapistuksia. Oikean alareunan ase josta näkyvissä vain kaari saattaa hyvinkin olla 1500 lukua aikaisempi, mutta ei voi olla varma koska se on noiden kanssa samassa vitriinissä.
Hyvä ja oleellinen kysymys ja riippuu mielestäni vähän mistä kulmasta asiaa katsoo.
Varsijousien kehityshistoria alkaa jo ennen varhaiskeskiaikaa ja päättyy reilusti keskiajan jälkeen. Andreas Bichlerillä on myös sama otsikko youtubessa ja yksi jousi ylittyy yli 1500-luvun. Julkaisihan mies saman otsikon alle hiljattain myös myöhäsantiikin roomalaisen jousen.
Wikipediasta: Myöhäiskeskiajan varsinaista päättymisvuotta ei voida määritellä aivan sataprosenttisen varmasti.
Varsijousien osalta otsikko on mielestäni hyvin osuva, koska pääsääntöisesti “medieval crossbow”-tyylinen varsijousi on kuitenkin keskiajan juttu, kaarityypit puu komposiitti ja teräs on sovellettu varsijousiin suunnilleen silloin. Varhaiskeskiaikaakin on vaikea määritellä. Sen sijaan jos olisin laittanut otsikoksi “Crossbows” niin se vie lukijan harhaan, koska käsite “varsijousi” käsittää aika laajan skaalan vielä 2000-luvun puolelle. Otsikko on juuri sen takia, että se selkeyttää ajattelua ja erottaa modernit lasikuitu yms. jouset.
Hyvä esimerkki on facebookin “crossbow community” ryhmä. Porukka postaa vaikka minkälaista jousta sinne kun genrerajaa ei ole mitenkään määritelty. Sen sijaan jos ryhmä olisi nimetty “Medieval crossbow builders community”, täyttyisi ryhmä vaan tietyin standardein määritellyistä jousista. Juuri tuon takia en kyseisessä fabon ryhmässä tykkää käydäkkään. Mielestäni tämä foorumi tarvitseekin ainakin yhden kunnon varsijousiketjun ja olkoon tämä yksi niistä.
Löytyi täydellinen kuva myötäkaarevista varsijousista. Näyttäisi olevan yksi vahva puukaari ja muutama teräskaarinen. Teräskaarissa jänne lienee venynyt ja brace height lienee ollut lähempänä nuoliuran puoliväliä. Tämä täytyy aina huomioida kun tutkii museoiden varsijousia. Esimerkiksi vasemmalla ylhäällä on myötisteräskaari, jonka jänne on löystynyt ajan myötä.
Espanjanokkeja teen hiomalla ja takomalla. Kuitenkin niin että hiomajälkeä ei taota vaan hiomajälki hiotaan pois.
Getting some shape.
Nokit on näissä espanja/malta hieman ylöspäin.
Tajusin että edellisessä kaaressa on ihan hyvät siivet joten se menee lämpökäsittelyyn.
Sitten hiotaan plasmaleikkausjälki pois, taotaan myötikselle, ohennetaan vatsasta, ja muotoillaan nokkeja.
Tukiksi koivu.
Vielä saa takoa lisää. Vetopituus on 30 cm ja alkuperäisessä on 18 cm taottua myötistä. En tiedä takoisiko vaan vaikka 13 cm. Sitten olisi puoliväli. En ole varma onko alkuperäinen myötäkäyristynyt ajan myötä. Olen kyllä nähnyt tuollaisia korkeita kaaria ennenkin. Esimerkiksi tuo wallace collectionin jousi. Nokkeihin taitaa jäädä vielä puolet enemmän massaa kun muotoilen uudestaan. Siihen on vielä varaa. Jos jotkut alkuperäiset on yli puolivälin niin on varmaan yritetty kompensoida päästöä. Juttelin Vallilan takomon sepän kanssa ja hänen mielestään juuri päästö on ollut alkuperäisissä ongelma, ei niinkään karkaisu. Tuossakin menee siis reilusti yli puolivälin jänne.
En tiedä kuka tämä vallilan seppä on, mutta haistakoon samantien hevonkukka.
Päästössä ei ole mitään ongelmaa. Sen voi tehdä vaikka leirinuotiolla. Vanhimmat päästötekniikat (käytetään edelleen…) ovat hiilipäästö ja lämmönsiirto päästö. Hiilipäästössä erinä asetetaan kuumien hiilien päälle jossa sesaa hiljakseen nostaa omaan lämpöään. Lämmön siirrossa ahjoon laitetaan isohko metallin pala (metallin pala on yleisin, mutta tämä voi olla vaikka pronssia, kuparia tai jopa kivi) Otetaan lämmin möhkäle ahjosta ja asetetaan päästettävän esinen pinnalle ja annetaan lämmön siirtyä.
Ylipäästöä voi saadellä maralla ratilla jossal voi pitää esimerkiksi terä esineiden terän suut kylmempinä.
Aivan saamarin helppoa. Ja jos menee yli niin karkaistaan uudelleen. Ei mitään ongelmaa.
Ja sitten noi sinun nokit…
En jaksa alkaa opettamaan enää tässä kohtaa kun et ensimmäiselläkään kertaa ottanut kuuleviin korviisi, mutta sanon sen verran, että YHTÄ AINOTTAKAAN rälläkän laikkaaa ei noihin tarvita. Ei viilaa tai talttakaan. Ne ovat ihan samanlaiset nokit kuin nuo muutkin, paitsi että niissä on niskaa lyöty tuurnalla enemmän sisäänpäin.
Tämä on oikeasti vain 15-20 minuutin homma ahjossa. Opettele se ahjon käyttö niin ei tarvitse tehdä omin yritelmiä.
Ota sitä paskarauta lattaa ja harjoittele sillä. Tulee paljon nätimmät ja autenttisemmat. Eikös se “autenttisuus” ollut sulle se tärkein elementti kun siitä aina vaahtoat, mutta nyt esittelet meille näitä aidan alituksia?
Mikke ei varmasti ole samanlaiset rullanokit, voin lyödä vaikka vetoa! Näissä on kiinteät taotut nokit niin kuin noissa Maltalaisissakin, taotut toki mutta itse käytän rälläkkää helpottaakseni työtä. Kun lopputulos on kuitenkin ihan samanlainen, oli sitten taottu tai ei.
Mitä tulee päästöön niin hiiliteräs kyllä karkenee hyvin yleensä ilman ongelmia, mutta nimenomaan päästö on se joka tuottanut aikalaisille ongelmia. Museoissa ei muuten olisi vääntyneitä ja katkenneita teräskaaria. Aikalaiset sepät eivät pystyneet olemaan aivan yhtä tarkkoja kuin nykyisin.
