Ja yli 50 jousen paahtaneena voin sanoa, että se paahto ei ole tuon aiheuttaja. Jos nuo murtumat nyt näkyvät paahdon jälkeen tarkoittaa se sitä, että ne olivat siellä jo alkujaansa TAI vaihto ehtoisesti palikassa oli jotain muuta “mätää”
1 tykkäys
“Voihan olla että paahto oli jotenkin puun rakenteesta johtuen vahvistanut entisestään ulkolapoja ja painanut keskikaarta enemmän ruttuun.”
Tuota tarkoitin.
Tilleröintihän ei sinänsä eroa varsijousen kaaren ja käsijousen välillä, mutta varmaan huolellisempi tilleröinti olisi saattanut pelastaa aihion. Mikko varmaan tavoitteli kaarestaan tuota 120 paunaa ja tilleröi vähän sen mukaan. Huolelliseen tilleröintiin kannattaa panostaa paunoista huolimatta.
Ei se paahto puuta nyt sillain liikuta…
Mikko sanoi, että ennen paahtoa ei näkynyt oikein mitään, niin joko paahdolla oli vaikutus asiaan tai sitten puu oli huonoa.
Taihki: en jaksa nyt tähän alkaa väittelemään puun lämpökäsittelystä, niistä on kyllä omia ketjuja olemassa. Sanottakoot nyt vain, että yleisesti ottaen vatsan paahto parantaa puristuslujuutta. Paahtoa on tehty jo esihistoriassa.
Ei tässä oikeen muuta järkevää oo kun että se palikka oli alkuunsa mätä. Ei oikeen mitenkään muuten tuota voi selittää.
Tietenkin sekin on mahdollista että halkeamat olivat jo pulikassa ennen paahtoa, en vaan huomannut.
Ja vielä tilleristä.
Oonhan tehnyt jousia joiden tilleri on hyvä ja tiedän miten se saavutetaan. Mulla vaan passaa olemaan ongelmana se että on vain se yksi viikonloppu jolloinka pitäis saada kauheesti aikaseks. Se ei oo hyvä yhdistelmä jousen kanssa.
Tulee hosuttua ja jälkikäteen miettii miksei tehnyt rauhassa vaan. Ja ehkä sama pätee tänkin kepin kanssa + en oo ennen tilleröinyt näin lyhyttä kepakkoa.
Mutta joo uutta putkeen kunhan kerkiän.
Rauhassa vaan aikaa tilleriin, vaikka useampi viikonloppu. Tilleriä ei ole tarkoituskaan saada aikaan hutaisten vaan paras tillerikin syntyy usein ajan kanssa. Itsekin usein jopa usean viikon viilailen.
Toki kaareen kannattaa etsiä vain mahdollisimman hyvää puuta, niin kuin käsijousissakin.
Hyvin helppoa, esitä yksi tutkimus asiasta, ei tarvitse väitellä.
Ja tämän pitäisi todistaa mitä?
Toivottavaa olisi, että ei heiteltäisi epämääräisiä väitteitä ikään kuin totuutena. Se aiheuttaa ongelmia ja vääristää keskustelua. Lisäksi, jos esitetään jotain väitteitä, joita ei yleisesti tunnusteta, niin olisi erittäin hyvä antaa perusteeksi jotain tutkimustuloksia viitetietoineen.
Kumpikaan lainauksien väitteistä ei pidä paikkaansa ja näyttää myös, että termejä sekoitetaan tahattomasti. Murtolujuus ei varsinkaan kasva, eikä puristuslujuuden kasvamisen puolesta ole löytynyt muutamaa poikkeusta lukuunottamatta viitteitä tutkimuksissa.
Esimerkiksi:
Esteves, B. & Pereira, H. (2009). Wood modification by heat treatment: A review. BioResources 4(1), 370–404.
Kocaefe, D., Poncsak, S. & Boluk, Y. (2008). Effect of thermal treatment on the chemical composition and mechanical properties of birch and aspen. BioResources 3(2), 517–537.
Korkut, S. & Budakçi, M. (2009). Effect of High-Temperature Treatment on the Mechanical Properties of Rowan ( Sorbus aucuparia L. ). Wood Drying Technology 27, 1240–1247.
Won, K. & et al. (2012). Effect of Heat Treatment on the Bending Strength and Hardness of Wood. Journal of the Korean Wood Science and Technology 40.
Jo pelkästään Google-haulla löytyy paljon artikkeleita aiheesta.
Ja toki poikkeus vahvistaa aina säännön:
Boonstra, Michiel J., Van Acker, J., Tjeerdsma, B. F., & Kegel, E. V. (2007). Strength properties of thermally modified softwoods and its relation to polymeric structural wood constituents. ANNALS OF FOREST SCIENCE , 64 (7), 679–690.
https://hal.archives-ouvertes.fr/hal-00884121/document
Kyseisessä tutkimuksessa havaittiin, että lämpökäsitellyllä montereynmännyllä (Pinus radiata) syiden suuntainen puristuslujuus kasvoi merkittävästi. Tosin, puun kosteuspitoisuus oli lämpökäsitellyllä puulla selvästi pienempi, millä sinänsä on positiivinen vaikutus puristuslujuuteen. Millainen tulos olisi ollut, jos puristuslujuus olisi mitattu samassa kosteuspitoisuudessa?
2 tykkäystä
Löytyy melkoinen määrä tutkimuksia, joissa on mitattu puun lujuutta kosteuden funktiona, tähän asti kaikki näkemäni ovat päätyneet tulokseen, jossa kuivemman puun lujuus on suurempi, useilla lajeilla vieläpä varsin paljon.
Paras yleisesitys puusta yksissä kansissa on US FPL Wood Handbook. Löytyy netistä ilmaiseksi ladattavaksi. Tämä Forest Products Laboratory on julkaissut huomattavan määrän hyviä artikkeleita puun ominaisuuksista ja käytöstä.
Marjakuusi on yleisesti hyväksytyn datan ja kokemuksen perusteella erinomaisen puristuselastinen puulaji. Eli kestää puristusta ja palautuu siitä kumimaisen hyvin. Paahtamisen ei uskoisi tekevän tälle ominaisuudelle yhtään hyvää, pikemminkin vain kovettaa puuta.
Voihan olla että murtumat aiheutuvat puun uloimman pintakerroksen kovettumisesta, jolloin se ei pystyisi elämään muun kaaren mukana. Tapahtuisi ns. munankuoriefekti.
Toinen syy voisi olla puun heikko laatu.
Marjakuusella on ilmeisestikin melko selvä elastinen raja, joka ei ole kovin korkea tämän voi osittain päätellä pitkäjousien pituudesta. Rajan alapuolella toimii sitten ilmeisen hyvin tai ainakin englannin oloissa muihin puulajeihin nähden hyvin.
Tuomo; puujousi-sanastossasi sanotaan näin:
"Lämpökäsittely (heat tempering)
Lämpökäsittely tarkoittaa jousen vatsapuolen paahtamista noin 100–200-asteiseksi. Lämpökäsittely
parantaa puun puristuslujuutta. Jousen selän lämpökäsittely ei toimi, koska se heikentää merkittävästi
puun vetolujuutta."
Mitä tulee murtolujuuteen, niin viittasin tuohon Jeren alkuperäiseen kommenttiin.
Jurin kanssa olen samaa mieltä, että marjakuusen paahtaminen ei ole välttämättä paras asia, lisäksi kun kyseessä on vielä lyhyt varsijousen kaari.
Tutkimuksilla viitataan ymmärtääkseni siihen, että paahtaminen toimii vain tiettyyn rajaan asti. Jousen kaltaisessa kapineessa yhtä tärkeää on vetopituus ja kaaren kuormitus tasaisesti, mihin hyvällä tilleröinnillä pyritään.
Lämpökäsittely saattaa nostaa joidenkin lajien elastista rajaa, mutta melkoisella varmuudella laskee murtolujuutta ja murtovenymää, jolloin vetopituudet laskevat.
Pieni tark termistöön.
1 tykkäys
Nimenomaan Taihki näin. Lisäksi varsijousen usein melko lyhyen kaaren tapauksessa vetopituuden merkitys vielä korostuu.
Millä mittarilla paahto olisi välttämättä optimaalinen varsijousen lyhyessä kaaressa, jos tavoitteena on muillakin keinoin saada paunoja kaareen?
Tämä väittely on kyllä sinänsä ihan tarpeellista, että miten määritetään nimenomaan hyvä suora tai kenties jopa vastakaareva varsijousen puukaari? Tietyt puulajit kestävät varmasti eri tavalla kuormitusta, mutta historiaan katsottuna marjakuusi on ollut melko yleinen valinta. Lieneekö historian varsijousten marjakuusia paahdettu?
En käyttäisi “optimaalinen” ihan noin kevein perustein.
Jousen jäykkyys on kääntäen verrallinen pituuden neliöön, suoraan paksuuden kuutioon ja suoraan leveyteen ja puun kimmomoduliin.
Suomennettuna tämä suunnilleen tarkoittaa, että paksuus on ylivoimaisen määräävä tekijä seuraavana pituus ja samanarvoisina leveys ja kimmomoduli.
Kaarta rasittava taivutusmomentti taasen on verrannollinen suoraan pituuteen, kaaren reunajännitys kääntäen verannollinen paksuuden neliöön ja kääntäen leveyteen.
Allekirjoitan kaiken mitä Taihki on tässä viestiketjussa sanonut.