Terve!
Vaikka vanhoja foorumeita olen kyllä lukenut, niin ensimmäistä kertaa nyt kirjottelen tänne uudelle. Muun muassa olen veistelly tämmösen lyhyen pihlajajousen, joka on 134cm pitkä ja jossa n.22 tuuman vedolla paunoja on 43. Jänne on selkäsiimasta punottu. Jousi on pintakäsitelty pellavaöljyn ja tervan seoksella.
Alalavassa on luonnostaan myötäkäyryyttä. Jousella voisi kyllä ampua toisinkinpäin, niin että ylälapana olisi tuo enempi taipunut. Jännelinja kulkee kuitenkin paremmin, kun myötäkäyrä on alalapana, joten yleensä ammun niinpäin tällä jousella.
Tyylikäs pihlajajousi! Ei mikään lelu, vaan metsästyskelpoinen. Hienoa, että pihlajasta tehdään edelleen käyttöjousia. Ensimmäisellä foorumilla oli esillä useitakin pihlajajousia. Harva niitä taitaa kuitenkin oikeasti käyttää, jos on päässyt niin sanottujen parempien puiden makuun. Itse keräsin tänä syksynä pinon pihlajaa talteen, kun metsänhoitoyhdistyksen mies oli käynyt raivaamassa metsää ja kaatanut valtavan määrän hyvää pihlajaa. Taka-Hikiän kisassa moni taisi niitä sillä silmällä katsella.
Vaikka pihlajalla on taipumusta virua (myötäkäyristyä) ja välillä selkäkin saattaa ratketa, niin se on yleinen puu, helppo työstää ja kohtuullisen varma jousipuu oikein mitoitettuna. Siksi minäkin keräsin pihlajat talteen vaikka jousipuuta on enemmän kuin riittävästi.
Tilleripuu on tyylikkään karu! Täysin toimiva tietenkin. Ainoa, mitä voisi ehkä parantaa, on vetoliina - siihen kannattaa hankkia koukku. Nyt näyttää siltä, että liinan pää on solmittu jänteeseen? Koukku on paljon kätevämpi.
Kyllähän nyt pihlaja on erinomainen puu, kun vaan mitoittaa jousensa puulajin mukaan. Erikoisempiin jousiin tietysti jotain omituista, kuten hikkoria, bullettia tai bambua, mutta tavalliseen pitkäjouseen pihlaja on oiva valinta. Ainakin se hakkaa kaikki viiden viipaleen liimahirviöt mennen tullen! (Ei mitään henk.koht., mutta oli pakko heittää kuitti…)
Hmmm… Muut puut voi olla mukavia ja mielenkiintoisia ainakin jousenveistäjän näkökulmasta.
Mutta jos ihan pihlajapuista jousta arvostellaan, vähän settiä, metsästyspaunat ja mitoitettu oikein, on siinä hyvä jousi sitten mihin hommaan tahansa.
Itseltä löytyy vielä ensimmäinen tekemäni 130cm pihlajaflättäri, jonka tein sen jälkeen kun luin syvällisemmin perinnejousista. Paunoja pyöreät 35 ja on muuten hyvä jousi ampua. Muutama sentti settiä ja sehän vaan vakauttaa laukaisua.
Oli oma projekti tehdä pitkäjousi pihlajasta sotajousen paunoilla, uskon että saisi aika hyvänkin jousen tehtyä 100+ paunaan, koska brititkin noita aikoinaan pihlajasta tekivät. Omat havainnot tukee, onhan se kovaa puuta.
Mutta eihän se nyt ominaisuuksiltaan komposiittia voita…
Heikki – mitäs erikoista kommentissani oli? Pihlaja on täysin toimiva puu ja itse olet sen hienosti osoittanut ampumalla kisoissakin pihalajajousella. Tämän ketjun aloituskin liittyi hyvin toimivaan pihlajajouseen.
Muutamasta kisasta olen jousipuutilastoa kerännyt ja saarni on ehdottomasti yleisin yksipuisen jousen materiaali. Pihalaja, jalava, marjakuusi ja pähkinäpensas ovat hyvin tasoissa seuraavina. Pihlajaa siis kyllä käytetään ja yksi syy on sen hyvä saatavuus, varsinkin jos haluaa tehdä jousensa luonnonaihiosta eikä ostaa saarnilankkua. Noiden muiden puiden saatavuus on aika heikkoa lukuunottamatta aivan etelärannikkoa.
Jousipuiden paremmuus on toki suhteellista mutta on puilla pieniä erojakin. Jousen viruminen on hallittavissa mutta selän hajoaminen ei. Olettaisin, että pitkälti siksi esimerkiksi katajajousia ei ole kisoissa näkynyt – niillä on taipumus hajota selästä. Hieman samaa vikaa on pihlajallakin, kokemusten mukaan. Monet pihlajajouset kestävät hyvin, jotkut taas ei. Tässä suhteessa esimerkiksi tammi, saarni, vaahtera, jalava, tuomi, syreeni, tuomipihlaja, hedelmäpuut ovat luotettavampia.
Sitä en tiedä, kuinka paljon pihlajalla on yksilöllistä vaihtelua lujuusominaisuuksissa, luultavasti paljonkin, kuten muillakin puulajeilla. Siksi keräsinkin pinon pihlajaa talteen, jotta voin tehdä siitä jousia. Jokunen puolivalmis pihalaja on myös odottamassa tilleröintiä. Jos jousi menee myyntiin, niin sitten käytän jotain luotettavammaksi osoittautunutta puuta.
No se nyt oli enempi kieli poskessa heitetty kommentti reaktiona siihen väitteeseen, että pihlaja saa jäädä, kun veistelijä pääsee parempien puiden makuun. Tiedän toki tilastonkeruusi, eikä niihin ole vastaan väittämistä - selityksillä sen sijaan voi spekuloida.
Saarnen suosituimmuusasemasta uskallan epäillä, että sen selittää lankkutavara ja kurssitoiminta. Ilman niitä saarni ei olisi ykkönen, vaikka huippupuuta onkin.
Itsellä nyt toinen pihlajajousi menossa, 160cm pitkä, 29" vedolla ja about 41 paunaa. Tykkään kovin tästä kepistä, ammuttu sillä jo about 3-500 laukausta. Ei kuitenkaan tykännyt nyt viime viikon pakkasista, selästä poksahti pieni säle irti, jonka sain onneksi paikkailtua nätisti liimalla ja juuttinarulla…
ps. eka viesti uudelle foorumille (koska saa avattua oman threadin? )
Tervetuloa. Uusienkin kirjoittajien pitäisi pystyä avaamaan threadeja. Joko kokeilit?
Olet saanut pihlajasta ihan hyvän vetopituuden irti, ei hullummin. Selästä sitten vain säleitä poksuu kun raja ylittyy. Niitä olen muuten korjannut ihan pelkällä pikaliimalla. Punoksia harvemmin tarvitsee.
Heh, täytyy siis olla tyytyväinen tähän tekeleeseen. Nappasin nopsaa kuvankin, vähän näyttää tilleripuu olevan vinossa mutta siinä hän on täydessä vedossaan
Mutta muuten tosissaan, nyt kun tulee useampia tässä lähiakoina vastaan pihlajajousien tekijöitä ja mikä kaikille yhtenäistä on selästä revenneet jouset. Sehän se itselläkin pihlajajousen kanssa temppuillessa oli riesana. Tuo ei niinkään ole pitkässä jousessa ongelma.
Joten lyhyttä jousta en ainakaan pihlajasta voisi suositella tekevän. Paras jousi on se jolla uskaltaa ampua ;). Nimim. kisassakin huomannut selästä säleitä.
Tehkää tuomesta jousia! Siinä toinen saatavuudeltaan hyvä, ja Tuukkapa se tuntuu kovastikin käyttävän tuomisia lyhytjousia.
Siinä on kyllä otettu pihlajasta kaikki irti, ja vähän enemmänkin! Aika hulppea vetopituus noinkin “lyhylle” pihlajajouselle. Tiedä sitten, kuivuudella voi olla osasyy säleen nousemiseen selästä.
Aiemmin on ollut juttua pihlajan taipumuksesta virua herkästi. Jotenkin koen myös - kuten Jere jo toteaa - että selän kestävyys on vielä suurempi ongelma. Omat pihajajouset ovat nimenomaan hajonneet selästä, hieman yllättäenkin. Olisi kyllä kiva tietää, että kuinka paljon lustonpaksuudella on merkitystä, omat pihalajat kun ovat olleet ohutlustoisia.
)
