Mainitsin kai vuosi sitten täällä, että meinaan kokeilla leikkurikärkien karaisemista ja päästämistä, vähän kovempaan ja teränsä paremmin pitävään laatuun. Kenttävannesahan terätkin kun on päästetty melko pehmeiksi, notkeuden ja sitkeyden nimiin.
Laitoin äsken kasaan rivarikelpoisen mikroahjon. Tein ahjoon pitkän pesän, johon saisi kolme kärkeä rinnakkain kuumumaan. Koeponnistin mikroahjon eilen illalla, kun oli tarpeeksi hämärää metallin värit nähdäkseni.
Liekki loimottaa kovasti kärkien yli, ja laskee vasta pesän takaseinään törmättyään. Pitkästä pesästä ei näillä säädöillä ole mitään hyötyä. Täytyy tuunata.
Toistaiseksi on selvää, että setuppi saa perimmäisen kärjen punahehkuiseksi, mutta ainakaan tuo “cherry” (ja veteen dumppaus) ei riittänyt karkaisemaan kenttävannesahamatskua: viila puree edelleen hyvin.
More to come.
