Eli olen jonkin aikaa miettinyt jokinlaisen rekurvin tekoa. Huomasin ipen kanssa pelleillessä ettei se taivu juuri yhtään muotissa, ja sitä on ilmeisesti hyvin huono lämmöllä tai kosteudellakaan taivuttaa, joten aloin miettiä toisentyylistä rekurvia. Idea on siis sahata vaahteralankusta keskilaminaatti, jättää kärjet niin paksuiksi kun mahdollista ja taivuttaa niihin höyryllä jäykät, siyah-tyyliset rekurvit. Bambu-säle selkään ja ipe-säle vatsaan (poislukien rekurvit).
Kysymys kuuluu, miten paksua vaahteraa voi turvallisesti keittää(tai höyryttää?) suht tiukkaan muottiin? Mitä katselin muualla foorumilla (Turkkilaiset pituusjouset #1 ja #2) ja netissä, kärjet taidetaan tehdä kahdesta tai kolmesta palasta että taivutus onnistuisi. Arvaan ettei tule olemaan itselleni helppo projekti, mutta välillä sitä on riskiä otettava ja kokeiltava rajojaan.
Voit katsoa youtubesta kun Jason Beever (jwb bows) taittaaa ~20mm(?) paksua vaahteraa mutkalle. Siinä käytetään sitten metallilattaa ottamassa vetorasitus vastaan, jolloin ei ole pelkoa hajoamisesta. Nämä metallivannesysteemit tietysti maksaa, eikä niitä juuri hirveästi tarvita kuin isommissa töissä kuten komposiittien rakentamisessa.
Jos kevyempää jousta ollaan tekemässä, pääsee aika pitkälle höyryttämällä/keittämällä 8-12mm puuta. Oma paras saavutus on 12mm osage taivutettuna tuommoiselle 8cm radiukselle. Eli 8cm halkaisijan ympyrää vastaava taivutus. Joskus nousee säleitä taivuttaessa, joskus ei. Lähes kaikki säleet voi kuitenkin liimata takaisin ja jatkaa hommia.
Huomionarvoista on että kaikki taivutettava puu pitää olla priimaa, kierteetöntä, oksatonta ja yhdelle lustolle veistettyä.
Perinteisesti siyah rekurvit on ymmärtääkseni kuitenkin liimattu. Jos nyt siis puhutaan suorista rekurveista, ne kannattaa tehdä v-liitoksella ja liimaamalla. Kuten on tehty turkkilaisissa tipitkin.
Useammassa osassa taivutuksien teolla ei sinänsä ole mitään toimitusta parantavaa vaikutusta, kuin että 120cm pitkä virheetön vaahterapätkä on aika hankala löytää, tämän takia turkkilaiset pituusjouset tehtiin useimmiten 5 palasta.
1 tykkäys
Katselin useampaa JWBs videota, löysin varmaan enemmän tietoa sieltä kuin mistään muualta netistä, kiitokset! Yhdessä videossa löysin tämmöisen kuvan, tätä varmaan tarkoitit sillä liimaamisella. Onko tuo kulma siis kuitenkin höyrytetty, vai veistetty tuon muotoiseksi?
Netistä aiemmin kuin katselin, niin näitä liitosmalleja löytyi hyvin monenlaisia, esim.
Olin alun perin ajatellut jotain viimeisen kuvan mukaista, sitten jäin kahden vaiheille sen ja V-liitoksen välille. Oletko näiden mallisia, toimivia jousia nähnyt missään?
Eipä kestä. Lisää luettavaa löytyy osotteesta http://atarn.net/atarn/frameindex.htm, sieltä vielä sitten oma foorumi, ATARNet vihreällä vasemmalla.
Alimman kuvan mukaan juuri siyahit voi ihan liimata ilman v-liitoksia ja höyrytyksiä. Kuten näkee, tapoja on monia.
Vasta pari päivää sitten norjalaisen kaverin lyly-koivulaminaatin korjaamista olin seuraamassa, siinä oli viimeisen kuvan tyyliin tehty kärjet. Tuossa kärkien alaosassa olevaan loveen asettuu jousen lapa, jonka päälle siyah asetetaan liimaamalla. Liima pitää aika hyvin, kun kärki pidetään suht isona, mutta siihen on helppo laittaa punos päälle, jolloin kontakti on varma.
Noista ugrijousista ja niiden siyah liitoksista saattaa löytyä juttua tältäkin foorumilta, toinen Markus on niistä jotain kirjoitellut.
@M.Reinikainen on vielä laittamatta esittely lyly-koivulaminaatistaan, jonka sai norjasta lahjaksi. Se on samallalailla rakennettu kuten kuvailin.
Toki siyahin voi ujuttaa laminaattien väliin, kuten keskimmäisessä kuvassa, mutta se ei ole tarpeen.
Tuosta turkkilaisten tipeistä en muuten nyt ole aivan varma. Voisin kuvitella että siinä tapauksessa kulma on lämmöllä taivutettu.
3 tykkäystä
Tähän voisin laittaa jotain myötäkäyräksi vääntämisestä laminoinnin yhteydessä, eli onko siitä mitään hyötyä? Jos ei huomioi esim jänteelle vedon helpottamista, vaan puhtaasti puun rasituksen kannalta. Siinähän on kyse levossakin kahdesta (+) jännityksessä olevasta kepistä, joita liima pitää paikallaan, ja jos miettii että yleensä tilleröidessä myötäkäyrät kohdat taivutetaan pidemmälle kuin suorat tai vastakäyrät, niin siitä seuraisi että myötäkäyrien osien puu on muuta puuta suuremman rasituksen alla. Tästä seuraisi että myötäkäyräksi liimaaminen on turhaa? Eikö tällöin paras tapa tilleröidä minkä tahansa muotoinen suorista lankuista laminoitu jousi ole ympyrän kaari/ellipsi?
Toisaalta reflexin liimaaminen olisi “ilmaista” reflexiä, sillä puu liimataan jännitykseen yhteen suuntaan, ja vedon aikana tuo jännitys ensin kumoutuu, ja sitten vasta alkaa kasvaa toiseen suuntaan.
1 tykkäys
