Eli tarkoituksena on aloittaa kohta ensimmäisen laminaatijousen tekoa. Olen aiheesta lukenut ja videoita katsonut jonkin verran, mutta kyselisin vähän kokemuksia täältäkin.
Kahvasta: Yhdellä sivulla (http://poorfolkbows.com/ipe1.htm) puhutaan siitä että kahva voi irrota jos sen liimaa suoraan, muuten taipuvan vatsan päälle. Onko kellään henk koht kokemusta? Lisäksi, onko väliä millaisen lastun liimaa vatsan ja selän väliin, esim. kestääkö koivu?
Jossain sanottiin että liiman olisi hyvä olla itsessään vähän taipuvaa laminaattijousien teossa. Lisäksi Ipe on ilmeisesti aika vaikeaa liimata. Oletteko mitä liimoja/tekniikoita käyttäneet? Kuulemma epoksit toimii aika hyvin(?) Tai millaista kosteussuojaa laittaneet ipen päälle?
Bambuselän pitäisi kuulemma olla ohut ja nokkia kohti oheneva. Yhden videon (https://www.youtube.com/watch?v=tqf-pWeg1ZE&list=PLWNqBmXeLWdpwvx57c_QESy03c1qKXWux&index=4) alussa näytetään jousta jossa on selvästi ohuempi vatsa kärjissä, ja mies puhuu paljon siitä miten hyvin se toimii, ja se pisti vähän miettimään. Järjen juoksu oli seuraavanlainen: suurimmat rasitukset on selän ja vatsan ulkopinnoissa, ja lisäksi kevyet kärjet ampuu nopeammin ja aiheuttavat vähemmän hand-shockia (suomenkielinen termi nyt unohtui). Eikös silloin ole parempi että suurin osa jousesta ole kevyempää bambua, kuin raskasta ipeä? Ohut ipe-vatsakin on ottamassa vastaan puristusta siellä missä sitä eniten tarvitsee (vatsan ulkopinnassa), lisäksi sitä olisi luonnollisesti enemmän keskemmällä jousta missä jännitykset on suurempia.
Laminaattijousen rakentaminen on aika laaja asia mutta tässä lyhyet vastaukset:
Liimaa kahva ohuista säleistä tai ainakin niin, että vatsan ja kahvapalan välissä on yksi ohut säle. Ohut on tässä yhteydessä noin 3–5 mm. Toinen ratkaisu on liimata selän ja vatsan väliin molemmistä päistä oheneva säle, joka on pitempi kuin kahvapala, eli ns. “power lam”. Sopiva paksuus noin 3–5 mm.
Kaikki liimat taipuvat kun ne ovat äärimmäisen ohuina kerroksina, eli asialla ei ole yhtään mitään merkitystä. Käytännössä epoksi on paras valinta - jos liimaus tehdään liiman valmistajan ohjeiden mukaan, niin onnistuminen ei jää liimasta kiinni. Ipen päälle voi laittaa mitä vain kosteussuojaa mutta luonnonöljypohjaiset tuppaavat kuivumaan 1–2 viikkoa, siis ensimmäinen kerros.
Riittää kun bambuselän työstää kauttaaltaan noin 4 milliä paksuksi - katsoo vain, että paksuus on mahdollisimman tasainen kauttaaltaan. Jos lähtökohtana on 45 millin levyinen moso-säle, niin selkä on hyvä kun bambusäleen molemmat reunat ovat paperinohuita.
Aiheen alle sopii varmaan hyvin seuraava miete ja kysymys:
Kun nämä venyvät (selkä) ja puristuvat (vatsa) tasot halutaan eristää toisistaan irralleen, on tämä lienee jo todettu tehtävän kaikista taloudellisimmin jollain kevyellä puulajilla. Miksi? Koska selän ja vatsan välissä oleva ydinpuu ei osallistu merkittävästi energian tuottoon, eikä siltä vaadita täten samoja kuin selkä- ja vatsapuilta.
Välimateriaaliksi kelpaa vaahtera tai vastaava hyvin liimautuva, kevyt mutta kuitenkin jonkin verran kova - sitkas (ristisyinen?) puu.
Mitä muita hyviä välimateriaaleja on kuin vaahtera? Miksi ei käytetä esim. saarnea, pähkinää?
Näistä lajikkeista on kuitenkin jonkin verran tehty myös sarvijännekomposiitteja, siihen hommaan on kelvannut aikanaa pajukin.
Vaahtera on hajaputkiloisena puulajina hyvin tasalaatuinen, sen liimattavuus on loistava, saatavuus hyvä, se on useimmiten suora ja oksaton ja kaupallisesta näkökulmasta sokerivaahtera on edullinen. Mitä muuta puulta voi odottaa?
Kehäputkiloisena puuna saarni ei ole niin hyvä, pähkinä on kalliimpaa ja sen liimattavuus huonompi. Jos jotain muuta käyttäisin, niin koivu voisi olla ok, tosin lujuusominaisuuksiltaan huonompi kuin vaahtera.
Lisäksi, ydin ei voi olla ihan höttöä, siihen kohdistuu suuret leikkausvoimat. PA-foorumilla oli taannoin kuvia laminaatista, jonka ytimessä oli puristusmurtumia. Siksi ei käytetä kuusta, haapaa, pajua, tms. kevyitä ja pehmeitä puulajeja, koska ne eivät kestä rasituksia.
Välilaminaatin käyttöön on monia muitakin syitä kuin pelkkä pienehkö massaetu. Vatsamateriaalin säästö on yksi syy, lisäksi monestä laminaatista liimattu jousi pitää paremmin muotonsa. Lisäksi radikaalit muodot on helpompi liimata.
Tekeekö kehäputkiloisuus puusta jotenkin heikompaa? Myös tämä pähkinän liimattavuus on hankala hahmottaa, pitäisiköhän nämä sitten vain omakohtaisesti testata, niin tietää rajat…
Jonkin verran näitä eksoottisempiakin ja painavampia puita käytetään välissä, kuten purpleheart jne.
Välilaminaattien lämpökäsittelyllähän voisi saada eroa aikaan, oletko kokeillut Tuomo? Tai miksipäs ei vatsalaminaatinkin.
Hyvin moni puulaji toki toimii, eikä kehäputkiloisuus varmaankaan sinänsä ole ongelma, paitsi ehkä ohuissa laminaateissa. Vaahtera on toimiva, eikä parempaa ole tiedossa, joten miksi vaihtaa toimivaa. Välilaminaateilla saatavat erot jousen suorituskyvyssä ovat hyvin pieniä, teoriassakin.
Mielenkiintoista luettavaa, en tosiaan ollut leikkausvoimia ottanut huomioon. Ihmettelin myöskin miksi välilaminaatteja käytetään, kuvittelin sen olevan lähinnä esteettisistä syistä, mutta tässäpä tuli nyt monta hyvää syytä.
Selailin myös Bilteman luetteloa, ja siellä sanoivat että Kiinanöljy soveltuisi rasvaisten trooppisten puulajien viimeistelyyn. Onko sekin sellaista 2 viikkoa kuivuvaa, ja jos on, niin osaatteko mitään nopeammin kuivuvaa pinnoitetta suositella?
Kiinanpuuöljy kuivuu nopeasti valkoisilla puilla mutta ipe ja vastaavat trooppiset tummat puut ovat eri juttu. Jos öljy on tuoretta, niin voi kuivua muutamassa päivässä mutta hiukankin vanhemmalla öljyllä menee äkkiä viikkokin, ettei tahmaa tunnu yhtään. Jos nopeaa kuivumista haluaa, niin sitten 2K-lakat tai vesipohjaiset aineet. Niin ja vain ensimmäinen kerros kuivuu hitaasti, että ei se oikeasti niin iso ongelma ole. Öljypohjaisella aineella saa kyllä ehdottomasti hienoimman pintakäsittelyn.
Ipe kannattaa öljyisyytensä vuoksi putsata kunnolla ennen liimausta. Olen pyyhkinyt asetonilla ja räteillä kunnes kangas alkaa pysyä puhtaan näköisenä. Hommassa menee aika kauan, suosittelen tekemään ulkona tai käyttämään kaasunaamaria. Lateksiset kertakäyttähanskat ovat myös tarpeen, asetoni sulattaa vinyyliset.
Liimana olen käyttänyt Titebond kolmosta, toimii mainiosti kunhan ei purista liian kovaa, sisäkuminauha rutistaa juuri sopivasti. 24 h epoksi toimii tietysti myös.
Ipe/ bambu yhdistelmällä jousta ei kannata tehdä 25 milliä leveämmäksi, mikäli siitä ei ole tarkoitus tulla luokkaa 50#@28” jäykempi.
Bambuluiska on yleensä keskeltä paksumpaa kuin sivuilta. Kärkien kaventuessa selkäviipale muuttuu helposti suhteessa kohtuuttoman paksuksi, ellei sitä ohenna enemmän kuin keskilapoja. Voi käydä niin että kärjistä loppuu tilleröidessä vatsapuu kesken. Efekti riippuu suuresti bambun halkaisijasta ja siitä kuinka pyöreä selkäpuoli on.
Itse olen hionut bambun ensin noin kolmeen milliin solmujen välistä, sitten kärkien kavennuksen jälkeen jatkanut kärkiin päin kahteen milliin.
Jos bambu on litteähköä, niin pärjää sillä että pitää reunat kauttaaltaan samanpaksuisina.
Taipuvan vatsan päälle liimattu kahvapala tosiaan irtoaa ennemmin tai myöhemmin lähes poikkeuksetta. Ei mitään merkitystä kuinka lujaa liiman luvataan olevan, liimapinta säilyy kyllä ehjänä jommassa kummassa kappaleessa. Liima muodostaa yleensä joko kovemman tai pehmeämmän viirun kuin sitä vasten olevat puukappaleet, se jo yksin riittää irti pompsahtamiseen. Kahvan kohdalla kun taivuttavat voimat ovat kertakaikkiaan suurimmillaan.
Vatsapuu kannattaa siis pitää mahdollisimman paksuna kahvan kohdalta, mieluimmin tietysti niin ettei ylimääräistä paksunnospalaa edes tarvita. Jos tämä ei ole mahdollista niin selän ja vatsan väliin istutettava ”power lam” -viipale on erinomainen vaihtoehto. Se on hyvä olla hieman kahvaosaa pidempi, niin että ohenee vaivihkaa olemattomiin jossain feidareiden puolivälin tienoilla.
Minkälaisia mittoja muuten olet jousellesi suunnitellut?
Minä olen suojannut ipe- ja bulletwoodvatsaiset jouseni danish oililla, kuivumisaika ei muistaakseni poikennut mitenkään merkittävästi muista puulajeista. Tämän päälle suoritin vielä vahauksen antiikkivahalla. Tonkin, eli kiinanpuuöljy, toimii varmasti myös hyvin.
Kuten Tuomo jo kertoi, ohuista viipaleista kasaan laminoitu kahvapala kestää syystä tai toisesta paremmin kuin yksipuinen palikka.
Pitäisi myös auttaa jos kahvapalan tekee pehmeämmästä/joustavammasta puusta kuin mitä vatsa on. Että joustaa vaikka jäykistää, muttei pane liikaa vastaan.
Nämä tällä erää.
En mittoja oikeastaan osaa vielä antaa. Vatsapalaan jäisi joku 12mm paksuutta, siihen bambuselkä päälle, ja jonkinlainen power laminaatti väliin. Kapea jousi kuulostaisi toisaalta houkuttelevalta, toisaalta yksi näistä olisi menossa lahjaksi, ja siinä tekisin vähän ylimitoitetun jousen ettei tarvitse sitte potea huonoa omaatuntoa jos jousi hajoaakin. Tähän olin ajatellut 20~30 paunaista 26" jousta, pituutta varmaan joku 160-165 cm. 25 milliä varmasti riittää jos osaa ne hyödyksi käyttää, mutta on pakko myöntää että joudun pelaamaan vähän varman päälle ja epäilemään tässä omia taitoja (tai sitten vaan yritän tehdä sen kunnolla)
Lyhyesti sanottuna siis: en tiedä. Otan kyllä ehdotuksia ja neuvoja vastaan, ja siitä sitten osaa seuraavaa paremmin arvioida
Oikeasti hei!
Kokeile, leikkaa pikku pala sitä ipeä, pudota vesilasiin ja katso mitä tapahtuu. Se putoaa pohjalle, on niin tiheää puuta että painaa enemmän kuin vesi. Kovaa kamaa, eikö?! Eipä ole bambukaan ihan lelleimmästä päästä ruokokasveja, ehdotan että tuohon paunamäärään teet siitäkin mieluummin ohuemman kuin paksumman.
Tulee noilla matskuilla olemaan ihan oikeasti aika hankalaa jos teet liian leveän.
Vatsapuoli on myös hyvä tilleröidä karkeasti ohenemaan lavan juuresta kärkeen jo ennen selän liimausta. Kun liimaat vatsapuun päälle kolme millin bambuslaissin niin jäykkyys noin kaksinkertaistuu…
Ehdotan Markukselle 15mm leveää jousta noille paunoille…
Kuten sanottu, tulee ongelmia mikäli teet liian leveän. Paksua lapaa on helpompi tilleröidä.
26" veto 160cm jousesta on jo ylirakentamista sekin!
Totta totta! Tehdään sitten gurujen ohjeiden mukaan. En tosiaan ole koskaan mittoja katsonut, enkä osaa niitä ollenkaan arvioida. Nämä alkuohjeet auttaa todella paljon etenkin laminaattia tehdessä. Ennen tehnyt vaan niin että “puuta pois kunnes taipuu sopivasti”
Jep, ylileveästä lavasta tulee tosi ohut.
Sellaista on pirun kiikkerä tilleröidä, pienikin siklinsipaisu saattaa aiheuttaa vaikeasti korjattavan saranapaikan.
Lisäksi leveätä on työläämpi työstää kuin kapea.
Laminaattijouset ovat sellaista suunnittelua vaativaa insinöörinysväystä sekä leikkaa/liimaa paskartelua. Onnistuneilla kokeilluilla mitoilla ne myös voidaan saada miltei valmiiksi jo liimausvaiheessa. Ei välttämättä enää tarvitse kuin viimeistellä tilleri ja pyöristää kulmat.
