Joopa joo, älkäähän nyt pelotelko aloittelevaa tekijää liikaa. Siklillä kun tilleröi, niin ei se eroa mistään muustakaan tilleröinnistä. Jos ja kun jousi tehdään bambu-ipe-laminaattina, niin se on aika anteeksiantava, kestää virheitäkin tilleröinnissä. Lopputulos on jousi, jolla voi ampua ja seuraavat voi sitten tehdä paremmin. Eikä jousenteko ole koskaan tylsää!!
Nooh, itselläni kun sattuu olemaan keskivaikea nyherrysvietti…
Ehdottomasti parhaiten ampuva ja ehkä kaunein jouseni on juurikin tuollainen bambu/ipe yhdistelmä.
Sen voisi vielä sanoa että solmukohdat ovat bambun heikoin lenkki. Nitä ei kannata hioa liian ohkaisiksi, vaan jättää suosiolla koholleen.
Jes, eli kapea jousi, foorumilta anastetut mitat ja paskartelu vaatteet päälle. Kahdeksan tunnin puunhakureissun jälkeen kyllä hajotan ainakin kolme jousta ennen kuin unohdan jousihommat!
Juutuubista löysin jonkin verran videoita mistä näkee vähän miten sen jousen saisi aikaan, mutta mietin että onko mitään tärkeitä kikkoja millä saisi sileät liimapinnat ilman sähkötyökaluja. Veli on minua paljon enemmän putöitä tehnyt, ja se on sitä mieltä että käsihöylällä hyvän pinnan saaminen tulee olemaan vaikeeta
Sikli ja hiekkapaperi suhisemaan vaan. En oo kyllä koskaan laminaattia tehnyt mutta niillä ite kokeilisin.
Jos pääset ipen sahaamaan jossain sirkkelillä, niin tulee lähes liimapinta. Sähköttömillä kaluilla ipen työstäminen laminaateiksi on kyllä itsensä kiusaamista. Bambu menee kivasti ja kätevimmin käsihöylällä.
Yksi vaihtoehto on etsiä lähistöltä puusepänverstas ja sahauttaa ipe siellä mittoihin. Aivan kaikkea ei ole pakko tehdä itse.
Joo ja ohennusta kärkeä kohti sekä kärkikavennukset myös suht. kohdilleen ennen liimausta, että taipuu muottiin nätisti.
Liimapintojen viimeistelyn voit tehdä vaikka niin että liimaat (esim. sprayliimalla) tai niittaat kokonaisen kuusikymppisen hiomapaperiarkin kiinni suoraan levyyn. Levy kiinni pöytään ja sitten vetelet liimattavia slaissejasen päällä pitkillä vedoilla edes ja takaisin. Ei pyöritystä eikä sivuliikkeitä. Tulee huomattavasti suorempi ja tasaisempi kuin palikan päälle käärityllä paperilla hinkkaamalla.
1 tykkäys
No, huomenna kokeilen miten onnistuisi yhden jousen valmistelu käsin, jos ei onnistu tai menee järjettömän paljon aikaa niin koetan etsiä jostain jonkun jonka sen voisi paloitella valmiiksi
Jos vatsapalan paksuus on se mainitsemasi 12 mm kahvan kohdalta, niin ohenna kärkeä kohti viivasuoraa 8 milliin nokkeihin. Saat muottiin tasaisen nätin taipuman ja hyvän alun tilleröinnille.
No, jänistin ja pyysin puuseppää halkaisemaan. Paksuutta näille jäi keskeltä n. 11mm, leveyttä n. 24mm.
1 tykkäys
Seuraavaksi on vuorossa selkäviipaleen valmistelu. Merkkasin siihen sellaisen muodon että jäisi 25mm lapojen juureen, josta suora kavennus 15mm kärkiin, ja etuprofiilin jälkeen ohennus 4mm:iin kauttaaltaan (pl. Solmut). Kuulostaako ookoo vai ymmärsinkö jotain väärin? Ipen laitan melkein samoihin leveys mittoihin, mutta jätin bambuum pari milliä lisää varalle, jotka sitten ottaisin pois liimauksen jälkeen
Tee liimaus ehdottomasti täysleveänä, eli kavenna selkä ja vatsa vasta liimauksen jälkeen. Muu on ongelmien kerjäämistä. Jätä bambu myös pari milliä leveämmäksi kuin ipe.
Tuomo, millaisia ongelmia sitten on luvassa?
Minä olen tehnyt juuri niin ja mielestäni päässyt vain helpommalla.
Bambuun ainakin kannattaa mielestäni tehdä kärkikavennukset jo hiomisvaiheessa, laminaatin paksuuden hallitsemismielessä. Olen myös samaan syssyyn kaventanut vatsapuunkin, koska olen tehnyt liimapuristuksen sisäkuminauhoilla. Tällöin nauhat puristavat kärkeäkin yhtä suurella paineella kuin tyveä. Olen useimmiten käärinyt palat ensin pakettiin liiman kanssa ja sitten vasta laittanut muottiin kiinni.
Mutta kukin tyylillään. Näissä hommissa ei onneksi ole vain yhtä ainoaa oikeaa tapaa päästä haluttuun tulokseen.
Harvemmin liimatut pinnat pysyvät täysin paikoillaan suhteessa toisiinsa. Epoksin avoin aika on niin pitkä ja liima - vaikka tahmeaa onkin - on kuin vaseliinia jonkin aikaa. Täysleveät palikat antavat pelivaraa, jos palikat liikkuvat. Tosin, jos käytetään vain sisäkumipuristinta, niin se voi kyllä toimiakin ihan hyvin. Toisekseen, jos aihio liimautuu jostain syystä hieman vinoon (kieroutta puussa, muotissa tai vain pikkuvirhe liimauksessa), niin täysleveä aihio antaa mahdollisuuden korjailuun ilman oikomisia lämmöllä, mikä on laminaatin suhteen hankalaa. Kolmanneksi, liimauksen jälkeen kavennukset tulee tehtyä kumpaankin palaan yhtä aikaa ja ne ovat identtiset. Jos selkä ja vatsa kavennetaan erikseen ennen liimausta, niin se on hankala tehdä niin, että palat ovat etuprofiililtaan identtiset ja täysin symmetriset. Ja kuitenkin liimauksessa palikat menevät väärin päin. Neljänneksi, en keksi mitään ongelmia, mitä liimauksen jälkeisestä kaventamisesta voisi seurata. Niinhän yksipuistenkin jousien suhteen tehdään, kavennetaan yksiosaisena, yhtenä kappaleena.
No, kello alkaa olla sen verran että on pakko jatkaa huomenna. Tilanne nyt se, että bambu on täysleveä, paksuutta sillä on 3.5-4.5 mm solmujen välissä. Onko tuo ns. hyväksyttävä vai kuuluisiko sen olla tasaisempaa? Karhensin myös liimapinnan Jurin hiomalevy menetelmällä.
Ipe on edelleen sirkkelin jäljiltä samassa kunnossa, ja power lam on “valmis”. Sahasin sen 25mm paksusta vaahteralevystä, niin että sille tulisi se 25mm leveyttä, mutta tökkäsin sitä sähköhöylällä ja sillä on nyt leveyttä 22mm. Nykyiset mitat siis 400mm x 22mm x 4~0mm. Kysymys kuuluu, onko tästä mihinkään, ja jos ei, niin kelpaisiko 25mm leveä vai olisiko senkin oltava 40mm luokkaa? Viimeisin noista ei kauheasti houkuttelisi kun joutuisin sen paksuuden puolittamaan käsivoimin (tai heittää hukkaan 20mmn paksuudelta tavaraa).
Riippuu, kuinka leveän teet jousesta. Kahvajäykisteen (power lam) pitäisi olla yhtä leveä. Muuten jälki on jokseenkin rumaa. Luultavasti toimii mutta jos tuollaista kohtuullisen isotöistä jousta tekee, niin tee samalla kunnolla. Ei tuollaista vaahteraa pitkään terävällä (uudella) käsisahalla halkaise, tulee samalla hyvää treeniä!
Bambun paksuuden olisi hyvä olla tasaisempi. Täysin tasaista siitä ei tietenkään saa mutta kaikkien solmujen välien olisi hyvä olla samat tai ohentuen kärkiä kohti. Millin ero paksuudessa on jo aika paljon, jos ajattelee, mitä milli merkitsee jousen jäykkyydessä.
Olin ajatellut sitä 20~24 millistä tehdä, kun ipe 24mm leveä joka tapauksessa. Silloin se 25 mm leveä pala olisi helppo tehdä. Oliko siis syytä tehdä siitä 40mm leveä liimausta varten? Kysyn siis siksi kuntuossa aiemmin oli puhetta että bambu kannattaisi pitää 45mm leveänä
Huomenna siis tasoitan sitä bambua, miten (millä) sen saisi hepoiten tehtyä, hiomatasolla?
Jos ipe on 24 mm leveä niin toki bambu kannattaa kaventaa samoihin mittoihin. Ehkä milli enemmän leveyttä, varmuuden vuoksi.
On totta että liima on alkuun pirun liukasta ja paloja on vaikea puristaa tarkkaan kohdalleen. Pikku kikka auttaa tähän, suosittelen:
Ennen liimausta asettelen selkäpalan tarkasti vatsan päälle, sitten poraan pikkuisen puolentoista - parin millin reiän keskelle kahvaa, selkäpalan läpi ja vähän matkaa vatsapalan sisään. Naulaan tästä reiästä kappaleet toisiinsa kiinni hammas- tai grillitikulla.
Kappaleet eivät enää pääse lipsumaan kuin tämän hammastikun muodostaman keskiakselin ympäri.
Tämä taas estetään kietaisemalla toisiinsa sopivat kavennetut taikka kaventamattomat kärjet vaikka teipinpalalla toisiinsa. Näin kaikki saadaan puristettaessa osumaan varmasti nappiin.
1 tykkäys
Paljon ehtaa kokemustietoa laminaatin väännöstä täällä Jurilta ja Tuomolta. Meikä on yhden bullet bambun koittanut tehdä ja ongelmaksi muodostui Bulletin pomppaaminen irti bambusta tokassa kunnon tillerivedossa. Leveydet oli lavoissa jotakuinkin 30mm leveimmästä kohtaa ja koko pituus jousella 168cm. Bambu ja bullet olivat ehkä kummatkin liian paksuja, mutta bulletissa oli myös jännä pyörre syykulussa ja siitä pomppas. Siihen jäi laminaatti-into… No bambun sahasin irti ja ehkä vielä toinen yritys aikanaan.
Tosiaan, kyllä täältä kokemusta löytyy. Muistan monta nimeä 8 vuoden takaa, ja yhä vaan jaksavat kaikenlaisia aloittelijoita neuvoa, rautalangasta vääntämällä. Ei voi kuin kiittää.