Komposiittijousia tekeillä hissukseen

Noh, toimintatavat hioutuu pikkuhiljaa… Ei nyttenkään ole hankala hioa sarvet sopivaan 5-6mm paksuuteen ja siitä jatkaa coren muotoiluun. Kun laittaa asa gezin, levityskepin, kärkien väliin ja alkaa tilleröinti, on ihan helppo homma raapia vatsasta sarvea ja tilleröidä taipuma. Ja myöskin kuivatusvaiheen pienet epätasapainot ei haittaa, niitä voi vetää pinnelangalla tasapainoisempaan muotoon.
Mistäkö olen niin varma? Koska olen näin jo useasti tehnyt, ihan menestyksekkäästi.
Jousentekijät tietää että vaikka mitat kuinka olisi kohdallaan, silti voi olla tilleri vonksallaan.

Pyöreä liimapinta muuttaa pakkaa niin, että 5mm paksu pyöreä core sisältää paljon enemmän sarvea kuin tasaisen liimapinnan omaava sarvi. Näitä paksujen sarvien käyttäjiä on turkkilaisten tekijöissä, mutta heillä ei ehkä ole niin väkevästi pyöreä liimapinta kuin näissä, eikä siis yhtä paljon sarvea jousessa. Esim. Cem käyttää todella paksuja sarvia myös, mutta hieman loivemmalla koveruudella.

30mm leveässä puucoressa kiinni oleva sarvi on joku 3mm kovera. Eli 5+3mm tarkoittaa että sivusta katsottuna liimakohdan päällä voi olla vain 1mm puuta että tulee 9mm paksu core. Toki tässä tapauksessa siinä on 4mm puuta päällä.
Voi olla siis että tämä koveruus sarvissa vaatisi kapeammat lavat tai jäykemmät jouset.

Kirjastahan löytyy apua miten muotoilla runko nyt, sal osista suht littana pyöristetyillä kulmilla, vatsan kuitenkin ollen pyöreä. Kasan kolmion muotoon, vatsan ollen pyöreä. Voi kaivertaa uraa kasaniin vähentäen painoa.

Kahva keskeltä joku 19mm leveä, 30mm paksu.
Nuolenohituskohdasta 18 leveä, 23mm paksu.
Keskeltä sal 30mm leveä, 10mm paksu.
Sal/kasan vaihdos 28mm leveä, 9mm paksu.
Kasan 25mm leveä, 14mm paksu.
Kasan/tip vaihdos 14mm leveä, 15mm paksu.
Tip 11mm leveä, 17mm paksu.

Kasan on vähän jännä, se osio pitää paksuutensa aika samana alusta loppuun saakka, mutta kapenee jonnekin 23mm tienoille. Alussa siis 28mm leveä, lopussa 23mm. Sotajousissa kasan harjanne alkoi yhtäkkiä, pituusjousissa kolmio (ei suoranainen harjanne kuten sotajousissa) kasvoi tasaisemmin pidemmällä matkalla.

Noissa on jännekerroksen lisäys huomioitu jo. About tommosia mittoja löytyy Karponkin kirjasta.
Jännekerros lisää rapiat 2mm leveyttä ja sal osiin 3mm paksuutta, kasaniin 2mm. Jännekerros tekee taipuvista osista littanammat. Eli jänteitä pitää latoa enemmän lapojen reunoille, koska tässä muotoiluvaiheessa selästä tehdään pyöreä. Dedikoiduissa pituusjousissa oli pyöreä selkä, mutta se voi olla kenkku toteuttaa ekassa jousessa, en suosittele. Been there!

1 tykkäys

Tässä sarven koveruus haittaa sarven paksuuden mittaamista, varsinkin kun sarvi oli hieman leveämpi kuin runko. Muutenkin, en ole ihan vakuuttunut, että mitään täysin valmista kannattaa liimata, vaan liimauksen jälkeen pitää olla aina työstövaraa, ihan varmuuden vuoksi. Pitää tosiaan mitata täsmällisesti koveruuden aiheuttama erotus, että kuinka paljon sarvea lopulta on ohuimmassa kohdassa. Lähinnä tillerin kannalta olennaisin mitta on ohenema kahvan jälkeen tuohon sal/kasan-vaihdokseen, maltillisesti ohenee. Nyt runko on täysin tasapaksu, joten sen perusteella sarven paksuus on vielä helppo määrittää ja ohentaa sopivaan paksuuteen.

Edit: Sarven paksuus on keskellä lapaa paksuimmillaan vähän alle 6 millimetriä. Kovera uritus syö noin 3 millimetriä. Reunasta mitaten sitten se 9 millimetriä. Lienee aika hyvä paksuus, vähän varaa tasoitella vatsaa ja pyöristää kulmia.

Pitääpä vielä ihmetellä kirjallisuutta.

Seikkuhan on näin joskus tehnyt ja ihan hyvällä menestyksellä. Silloin kyseessä ei tietenkään ollut turkkilainen malli, vaan pikemminkin jännejousen viritys. Onnistuu toki, jos jousen vatsa on tasainen, jolloin siihen on helppo liimata mitä tahansa materiaalia, kuten vaikkapa sarvea. Ja onhan näitä tehty jonkin verran maailmalla, niin sanottuja tavallisia jänneselystettyjä jousia sarvivatsalla. Niistä vaan sanotaan, että ei ole hyvä, koska materiaaleja ei rasiteta riittävästi mutta kuten tavallista, kova mittausdata puuttuu.

Tuosa noin 8 minsa kohdilla alkaa sarven työstöt.
Kiinnittäkää huomita sarvien paksuutteen ja kuumesus sekä jähdytys tapaan. Itse olen aikoinaan samaa kokoillut kun sarvia oon keitelly levyiksi ja noin hanne taipuu.

Aasialaiseen (tässä Korealaiseen) tyyliin myös kuuluu että pylly ei nouse vaan kaikki tapahtuu istuvaltaan ja työkalut on vieressä. Uritus tyyli oli ihan tiedossa, mutta liikkuvaa kuvaa en ole aijemmin nähnyt.

Hyvä dokumentti! Muutamia huomioita:

-ohuet rungot ja sarvet, kaikki hyvin siroa jo liimausvaiheessa
-pitkät selkäjänteet, kammattu jännenippu oli koko taipuvan lavan pituinen
-vähäinen liiman käyttö (sarven liimaus, pari sutaisua liimaa ja siinä se, toki pohjustettu hyvin)
-laadukkaan oloiset, isot ja suorat sarvet

Sille on syynsä miksi tuossa prosessi on eri, kuin turkkilaisissa aikanaan. Korealaiset jouset on profiililtaan (kahva, kasan eye jne.) ja jäykkyydeltään ihan eri kuin turkkilaiset.
Kyllä 3mm sarvi tasaiseksi levytettynä taipuu. Entäpä ontto efektiivisesti jopa 12mm paksu sarvi? 8 milliä oikea paksuus, 3mm kaltevuuden takia lisää ja 1mm extraleveyden takia lisää. On vähän eri peli ja voimaa tarvitaan puristukseen huimasti lisää, myös ehkä tämän takia lisää liimaa.

Olen useasti nähnyt tuon videon mutta silti ihmetyttää, koska eikös juuri korealaiset olleet ne jotka valeli monenmonta ohutta liimakerrosta. Ehkä kaikkea ei näytetä?

Nämä kaikki eri toimintatavat on mielekiintoisia, oppii paljon hyödyllisiä nyansseja, juurikin mikä on tarpeeksi hyvä ja niin edelleen. Esimerkiksi tuo jännematon geeliyttäminen, sitten liimahuljuttelu ja jouseen asettelu on ollut ymmärtääkseni kevyiden jousien liukuhihnatouhua ja siihen sopiva. Noin muuten ei minun mielestä tuolla ei saa niin siistiä jälkeä kuin turkkilaisissa yksittäisten nippujen asettelussa. Voi tulla jopa ongelmia tarttumisessa.

Kun jouset on olleet erilaisia, vaatimukset ovat olleet erilaisia jne. Hyvinhän ne korealaisetkin ampuu.

Projekti jatkuu, tänään oli esitilleröinti ja jospa huomenna saisin jänteet selkään. Vielä ehtii heittämään kommenttia ja korjausehdotuksia. Lavan paksuus 9 mm. Leveys leveimmillään 29 mm, kapenee 25 milliin.

3 tykkäystä

Näyttää kokonaisuutena hyvältä! Uratkin mätsää siellä tipin kulmalla…

Laitan tässä pari kuvaa mistä ymmärtää paremmin tuota tipikulman dynamiikkaa…ehkä.
Tämän takia tipikulma pitäisi olla äkkinäinen kulmanmuutos, ei pitkän matkan pyöreä taipuma.
Kuten näkyy, ensimmäisessä kuvassa ei jänneluuppi ole parhaalla paikalla, saattaa jopa laukaisussa pudota vaikka nokki olisikin syvemmäksi sahattu. Ainakin vähän hilkulla.
Mutta, jos laittaa pienet jännesillat, se ratkaisisi ongelman.

Seuraaviin kuviin mallailin optimaalisempia taivutuksia.

image
image
image

1 tykkäys

Hyvä huomio! Katsotaan, että mitä tapahtuu jos ja kun jousi joskus saadaan jänteelle.

Massa ennen jänteiden liimausta 349 grammaa. Kärjistä lähtee jonkinlaiset palikat vielä pois.

Liimattu noin 50 grammaa jänteitä.

4 tykkäystä

Foorumi toimii nyt sen verran hitaasti, että kysytään haun käyttämisen sijaan – milloin kannattaa liimata toinen jännekerros? Vähän pitää selkää tasoitella ja laittaisin tuohon eniten taipuvalle alueelle lisää jänteitä, sekä vähän reunojen yli. Entä poikittaiset punokset, liimataanko ne vasta sitten kun koko jänneselkä on kuivunut lopullisiin mittoihin?

Jatkoa ajatellen, kun nyt alkaa odotus, niin kiva olisi aloitella seuraavaa mutta jonkinlainen ongelma on se, että en tiedä, että kannattaako jatkaa samalla muotilla. Mitä muottia kannattaisi mahdollisesti muokata? Muotistahan koko homma alkaa, jos se on pielessä, niin se vaikuttaa tietenkin vielä valmiissa jousessakin mutta jos muotti on mitoitettu oikein, niin silloin perusta on kunnossa, voi keskittyä itse jousen mitoituksen hienosäätöön.

Turkkilaistyyppistä pituusammuntajousta siis olisi tarkoitus tulevaisuudessakin tehdä. Pituusammuntaennätys pitää ottaa takaisin…

Hah! Vai että takaisin…

Jännekerrosta voi vähän tasottaa ja karhentaa jo parin päivän päästä. Sitten vaan seuraava jännekerrosta. Eli 3-7pv on ihan ok.
Poikkipunoksiahan jousi ei tarvitse ollenkaan, alkuperäisissä ei ollut kuin nokin alla mikäli pituusjousesta oli kyse. Siellä ei ollut yhtään ylimääräistä paksuutta niin tarvittiin kestoa.
Jos tulee ongelmia, niin vasta sitten punoksilla korjataan.

Suosittelen katsomaan vaikkapa Francesco Alessin jousia, sillä on kasankulmat ja jousien muoto hallussa. Kaveri onkin jo vetänyt viimeiset 20 jousta about samalla muotilla. Löytyy facesta. Näitä pitää vertailla ajan kanssa, kyllä siitä sitten huomaa että miksi oma runko on näin ja Alessin kuitenkin noin.

Hyvä meininki kuvien mukaan. Jousi tasapainossa silmämääräisesti.

Adamin mukaan olen tehnyt. Toka jännekerros alle viikon kuluessa. Tietty karhennus 40 paprulla ja japaninsahanterällä pituussuuntaisesti ainoastaan ja 70 asteen liimaa muutamia kerroksia just ennen jänteitä. Ei kosketa jouseen paljain käsin näinä viikkoina ollenkaan. Kolmas kerros 7-10 pvää toisen liimauksesta. Jos noin 20-25grammaa kerrallaan. Kaksi kerrosta kuivuu kauemmin kuin yksi, siksi liimausväli pitenee. samalla voi pelaa pinnenartsojen kanssa. Kato että ne vetää suoraan, eikä esim pinnenaru kulje jousen pään toisesta reunasta jolloin tulee kierrettä.
Rykäsin just ite kolmannen kerroksen viime perjantaina kolmanteen sarvikäppyrääni.

1 tykkäys

Se on muuten jännä tuo jänteiden liimaus. Karpowizcin mukaan turkkilaiset liimasi jänteet kahdella kerralla, koska tällä minimoitiin liiman määrä. Liiman minimointi kuulostaa muuten humpuukilta.
Ylipäätään homma varmaan onnistuu jos käytetään 50-60 grammaa jännettä, eli 25-30g kerrokset.
Mutta ei ole välttämättä helppoa saada siistiä jälkeä, kun lyhyessä/sirossa jousessa tuosta tulee jo isompi kakku että paksuutta saadaan edes 1,5-2mm kerros. Mikäli pyrkii 3mm jännekerrokseen on vähintään 3 kerrosta pakko laittaa, muuten tulee perunapelto ja ilmakuplia.
Itse alan olla nyökällään ohkaisiin kerroksiin, mutta useampiin. Tulee parempi jälki, vähemmän ongelmia ja hallinnan tuntu!

Laita nyt @JMenna hyvä mies jousesta kuvia jo!

Tähän jouseen ensimmäisestä kerroksesta tuli aika paksu mutta ensivaikutelman perusteella kelvollisen siisti. Tai katsotaan mitä kokeneet sanovat sitten kuvien perusteella… Toinen kerros on tietenkin paljon ohuempi, kun nyt tuli jo lähes 50 grammaa tavaraa. Paikkaillaan kuoppia tai eniten taipuvaan kohtaan lisää paksuutta.

Mulla on kuvia kyllä. Kuhan ehin ni laitan. Yllättäen kolmen- ja paikoitellen neljänkin kerroksen jänteiden paksuus mittauksissa antaa joissain kohdin vain 2 mm kerrosta. Liima oli niin kirkasta että kädensija ja siyahien liitokset kuultavat vienosti jännekerrosten läpi.

Sehän se on kun “laitoin kerroksen jänteitä” voi olla mitä vaan 50g tai 20g väliltä. 2mm jännekerros on muuten itseasiassa passeli turkkilaisiin… Ken rohkenee kokeilla!
Jännekerroksesta näkee muuten tosiaan aika pitkälti läpi, kunnes jousta taivutellaan. Silloin pienet murtumat liimassa sumentavat näkymän.

Jousen selkä ensimmäisen jännekerroksen jälkeen.

6 tykkäystä

Toinen jännekerros on hiottu. Viikonloppuna jos ehtisi viimeistelemään selystyksen ja sitten jousi pääsee odottamaan elokuuta. Nyt kun jänteitä taisi tulla vähän epäsymmetrisesti, niin toinen lapa on vääntynyt hieman enemmän vastakaarelle lavan tyven läheltä. Kieroutta ei edelleenkään onneksi yhtään.

Eka jännejousi aina jännä jännejousi. Vai oliko tämä nyt toinen? Työjälki näyttää ok.

  • Punnitse jänteet kumpaakin lapaan ennalta. Gramman tarkkuus jees.
  • Lajittele jänneniput parillisiksi kumpaankin lapaan peilikuvuna pituuksiensa mukaan.
  • Kun liimaat jänteet, valokuvaa tai piirrä muistiin saumakohdat. Niitä ei jänteiden kuivuttua näe. Luulee muistavansa, mutta muistiinpanot paremmat.
  • Näin seuraavan kerroksen jänteiden saumat tulee saletisti eri kohtiin ja edellisen kerroksen sauma peittyy jänteiden keskikohdilla.

Millä hiot jänteet kerroksien välillä?

Ja vaikka kuinka mittaa materiaalit niin silti epäsuhtaa vastakäyristymistä saattaa ilmetä. Luonnonmateriaalieja kaikki kuitenki. Mulla on siihen kikka millä saa vastataipuman balanssiin.