Oletteko kokeilleet kuumailmapuhallinta/fööniä?
Epoksista ainakin saa kuplat pois kevyesti lämmittämällä.
Eikös elukkaliimakin muutu juoksevammaksi lämmitettäessä ja ilmakuplat ainakin laajenevat samalla tavalla.
On joskus kokeiltu tuotakin. Kuumailmapuhaltimessa on se ongelma, että se poistaa kosteutta pinnalta todella tehokkaasti. Eli kuivattaa meidän tapauksessa liiman. Mutta myöskin kärväyttää lämmöllä herkästi. Epoksi ei mene miksikään varmaan 60-100 asteen lämmöissä?
Siksi kuumailmapuhaltimella lämmittäminen tilanteissa missä halutaan pitää kosteus kappaleessa, on aika huono. Ihan lähtien näistä taivuttamisista puhaltimen avustuksella. Höyrytys on siksi parempi.
1 tykkäys
Ok.
Epoksista kuplat tosiaan lähtee alle sekunnissa siitä kun lämpö hipaisee kuplaa.
Ei kai se niin nopeasti kuivu ja jos kuivuu niin suihkepullosta vettä.
En toisaalta ole koskaan nahkaliimaa käyttänyt.
Tuntuu vain jotenkin kummalliselta ongelmalta nuo pienet kuplat.
Onko jänteitä liimatessa vastaavia ongelmia?
Tässähän tämä. Juuri äsken 6-prosenttista liimaa levittelin. Ensin yhteen sarveen ja nätisti imeytyi, todella siististi, sitten toinen sarvi ja sama juttu. Jostain syystä ajattelin, että “täydennetään” vielä ekan sarven liimapintaa, kun kuuma liima on valmiina – ja niin vain niitä mikrokuplia ilmestyi! Eli lähes kertavedolla ja ohuelti pitäisi ilmeisesti päästä.
Jänteitä liimatessa ei vastaavaa esiinny, koska liima on paljon paksumpaa, sitä levitetään paljon ja jänteitä tasoitellaan liimauksen aikana, eikä siinä tuollaiset mikrokuplat edes erotu.
Laittelen kuvia, kunhan ehdin…
4 tykkäystä
Puuta lakattaessa jos halutaan kuplaton pinta niin puun on oltava lämpimämpi kuin lakka. Syy on hyvin yksinkertainen, lämmin lakka laajentaa puun pinnassa olevia ilmahuokosia niin, että niistä muodostuu kuplia, jotka kerran lakkaan päästessään eivät halua poistua. Jos lakka kestää lämmittämistä niin tuo aiemmin mainittu paikallinen lämmitys saattaa auttaa.
Saattaa olla, että kun kylmään sarveen sivellään lämmintä liimaa tapahtuu samankaltainen kupliminen vaikka sarvi ei olekaan yhtä huokoinen kuin puu.
3 tykkäystä
Oho! No meillä on ensimmäisinä kertoina aina kunnolla lämmitetty pinta. Mulla ainakin ihan 50-80 asteinen. Eli liuskat otetaan uunista.
Mutta sitten kun liimakerros siihen rakentuu, ei enää lämmitetä, vaan ainoastaan liima on kuumaa.
Tässä tilanne noin 20 kerroksen jälkeen, ennen liimojen pesua ja uudelleenaloitusta.
Mikrokuplia oli paljon ja alemman sarven alareunassa näkyy, kuinka liimapinta on irronnut sarvesta. Todellisuudessa mikrokuplat eivät näkyneet ihan näin selkeästi, tässä on vähän kuvankäsittelyllä korostettu niitä.
1 tykkäys
Joo, voisin kuvitella, että tällä on väliä yhden tai kahden ensimmäisen kerroksen kohdalla.
Olen joskus nähnyt hartsissa olevien ilmakuplien poistuvan vauhdilla kun laminaatti on pistetty alipaineeseen, vähän samakaltainen efekti kuin lämmityksellä, mutta paljon tehokkaampi. Ei tietysti kovin historiallinen, mutta olisi ollut kyllä aivan mahdollista jo muutama tuhat vuotta sitten noin teknologisesti ajatellen (vesiejektorilla saa helpohkosti 0.5 bar alipaineen ja sen tekeminen sarvesta olisi ollut helppoa). Toisaalta viime vuosina on tehty melkoisia löytöjä 2000 v vanhoista härveleistä, nestepainetta ja mahdollisesti alipainetta käytettiin muistaakseni Egyptissä erilaisten automaatioiden käytössä.
Eiku sitä vaan että levität liiman kyljellään. (Adamin kirja: avoid bubbles…)
ei tosiaan tarvi venata kauaa kun voi jo seuraavan kerroksen levittää.
Mä vetelin reilu parikyt kerrosta saman päivän aikana.
1 tykkäys
Taitaa olla nyt neljäs liimausyritys ja nyt näyttää ihan hyvältä. Remontin ohessa lisää kerroksia verstaalla.
3 tykkäystä
Edelleen näyttää hyvältä, toissapäivänä 15-prosenttiset liimat pintaan, nyt saanut kuivua vähän aikaa. Jospa torstaina ehtisi laittaa 20-prosenttista liimaa.
Valkoinen pötkö on halpis infrapunalämmitin, 1000 wattia. Viitisen minuuttia kun paistaa sarvia, niin pintalämpö on 50–60 astetta, mikä on varmaankin ihan hyvä 10-asteisessa verstaassa (60 % RH). Samoin liima on noin 60-asteista. Armeijamuisto vuodelta 1997 on juuri sopivan kokoinen liimanlämmittimen kannalta, asettuu ihan täydellisesti siihen päälle. Lämmitin on sen verran tehoton, että eristävä suoja on kätevä apu. Onhan se kulkenut jo 24 vuotta mukana ja pari kertaa käytetty, nyt pääsi viimein ihan kunnon käyttöön!
Tämä systeemi tuntuu toimivan, ainakin toistaiseksi.
3 tykkäystä
Hyvännäkönen viritys. Se on tuo liimaaminen joskus jännä, toiset sarviliuskat tekee kuplia, toiset ei. Mulla oli nyt iso satsi sarvia niin 4kpl teki kuplia, eikä mitään hajua miksi.
Rauhallinen tahti kerrosten välissä on hyvä, se vähentää kuivumisjännitteitä jo paljon. Viikossa tuo pitäisi saada ohi, sillä ehdolla tietty että on aikaa tehdä.
Joko teit köyden kiristykseen sen puuvarren?
Tehty on mutta vähän pitää vielä hienosäätää sekä harjoitella lisää sen käyttöä. Melko selkeä kyllä käyttää mutta pitää saada hyvä tuntuma siihen, että sujuu sitten tositilanteessa jouhevasti.
Liimasin eilen ensimmäiset kolme sarvea kiinni ja ikiaikainen ongelma on se että sarvi lähtee kiertymään. Eli kun sivelee liimat, nopeasti puristukseen (4kpl pikapuristimia) ja aloittaa köysikiristyksen niin kahvan päässä sarvi lähtee aina kiertymään vedon suuntaan pois keskilinjasta. Eilen sitten paukutin vasaralla sarven kyljestä sen lähemmäs keskilinjaa, pienet sivuheitot sallitaan. Mutta nyt kun runko on kapea, ei ole varaa lipsua juuri mitään.
Joku kehitys idea tarvitaan tuohon ja sitten se kela köydelle, josta köysi rullaa ulos sitä mukaa kun pyörittää. Nyt köyden pää tuppaa sotkeutumaan puristimiin, mutta myös kiertymään.
- Läpireikä ja tappi.
- Kaksi köyttä, kierretään eri suuntiin.
- Jousi jousen levyiseen U-malliseen jigiin, joka estää sarven luisumisen sivuun.
- Puristimet sivuille.
Jos siis ymmärsin ongelman oikein? Eli onko ongelma heti aloituksessa vai vasta matkan varrella, kun köyden kiertäminen edistyy?
Vähän sekä että, mutta suurin kierto tulee ensimmäisillä kierroksilla. Ehkä kannattaisi aloittaa niin että työntäisi toiseen laitaan alkuun.
Se on auttanut että on ottanut sen verran löysää, että ensimmäisissä kierroksissa on pitänyt tästä ylimääräpäästä kiinni ja vetänyt toiseen suuntaan, se on auttanut.
Sarven pää kahvan kohdalta tiukasti ruuvipuristimella kiinni ja aloitus köydellä vasta sen jälkeen?
1 tykkäys
Nyt on viimeinkin liimat pinnoissa ja urat täynnä niin rungon kuin sarvien osalta. Nyt ei näy enää harmaata, ainoastaan joitakin mikrokuplia jäi liiman sisään ensimmäisistä kerroksista, sellaisia nuppineulan terävän pään kokoisia. Joten vaikuttaa siltä, että liima vaahtoaa enemmän ohuena ja vaahtoa tulee sitä enemmän, mitä enemmän sutii edestakaisin. Sitten kun liima on 15-prosenttista ja paksumpaa, niin homma on jo helppoa ja yksinkertaista. Laitan kuvia, kunhan liimat ovat kuivahtaneet.
Liimaus varmaan vasta viikon kuluttua, niin ehdin harjoittelemaan kapulan ja köyden käyttöä. Lisäksi pitää arpoa, että tehdäkö liimaus saunassa vai verstaalla. Verstaan ainoa ongelma on viileys, saunan ainoa etu on lämpö…
Kohta…
Ja liimattu. Aika sähläämistä… Ruuvipenkki ei pitänyt, molemmat lavat aloitin kiertämällä väärinpäin, köysi oli 12 mm, vaikka 10 mm voisi olla parempi, aavistuksen liian lyhyet köydet (riitti mutta piti vähän miettiä), kapula oli huono. Kapulassa olisi hyvä olla päässä reikä, nyt muljahti välillä pois paikoiltaan ja se hidasti kiertämistä. Vähän tuli kieroutta jouseen mutta hoksasin tarkistaa sen ja sain väännettyä takaisin suoraksi. Mutta sitten kun homma toimii, niin aivan varmasti helpompaa ja nopeampaa ja laadukkaampaa kuin puristimilla!
Nyt saunaan…
8 tykkäystä
