Komposiittijousi #2

Komposiittijousi numero 2 sai alkunsa lauantai 18.9. Jere toi hyvät muotit, jotka kopioin ja niiden perusteella oli helppo aloittaa uuden turkkilaisen pituusjousen tekeminen. Materiaalina vuorivaahtera, 50 mm leveänä, 16 mm paksuna ja 650 mm pitkänä, palikat tasohöylän läpi ajettu. Höyrytys noin 20 minuuttia, jonka jälkeen muottiin, ei mitään liotuksia. Hienosti taipui ilman mitään murtumia. Muotista pois noin 20 minuutin jälkeen, kun oli hieman jäähtynyt ja pitkällä puristimella puristus uudelleen muotoon, nätisti asettui samaan muotoon kuin muotissa. Siinä se sai olla kuivumassa kolme päivää, jonka jälkeen palautui todella vähän alkuperäisen muotin muodosta.

3 tykkäystä

Sen jälkeen vannesahalla liiat pois ja rumpuhiomakoneella lopulliseen 32 millin leveyteen, palikat olivat jo alunperin täysin suoria, joten kaventaminen oli helppoa. Sarvet olivat samoin priimaa ja ne myös hiomakoneen läpi 32 millin leveyteen.

Toista lapaa piti vähän lämmöllä muotoilla muottia vasten, jonka jälkeen lapojen muodot olivat täsmälleen identtiset.

Kahvapala myös sokerivaahteraa, leveys 20 mm, pituus 300 mm, paksuus 25 mm.

1 tykkäys

Palikat valmiina, sitten kahvapalan asettelu paikoilleen ja V-liitosten teko. Tässä oli täysin suora vesivaneripöytä hyvä apu. Laitoin lavat kyljelleen pöytää vasten ja asettelin kahvapalan oikeaan kohtaan ja piirsin liitokset. Sahauksen jälkeen asettelua ja talttailua niin, että kahvapala asettui lapojen liitoksiin kuin itsestään, vääntämättä mitään mihinkään suuntaan.

Sama sitten liimauksessa, suoran pöydän päällä, jolloin runko oli heti liimauksen jälkeen täydellisen suora joka suuntaan. Aiemmat neljä runkoa olivat aina kieroja johonkin suuntaan, koska laitoin kahvan puristimilla lapoihin kiinni, joten johonkin suuntaan se aina väänsi.

Liitoksiin laitoin parin tunnin aikana kolme liimakerrosta, jonka jälkeen lopullinen paksu liima ja yhteen painaminen, ei puristimia tai mitään. Kuivumisen jälkeen vain liimojen putsaus ja uritukseen.

Työaika tähän asti kolmisen tuntia, sisältäen säätämisen muotin ja taivutusjigin kanssa ja vähän muuta sekalaista. Toisenkin rungon palikat tuli siinä ohessa taivuteltua.

3 tykkäystä

Seuraavaksi sarvien työstäminen, eli urittaminen. Sarvista on päät sahattu pois, ovat nyt lopullisessa leveydessä ja täysin suoria. Tein paksusta vanerista (ylijäämäpala muoteista) sarven muotoisen tuen, johon liimasin sarven kuumaliimalla. Ei heilu ja pysyy tukevasti paikoillaan. Tässä on “helppo” urittaa sarvi koveraksi.

Sarven ohutta päätä raspasin ohuemmaksi, siinä oli vähän liikaa tuota koveraa osuutta. Jigin avulla aloitin urituksen ja menikin nätisti suoraan mutta näköjään pikkuisen lähtee vaeltamaan, oikaistaan.

Edit: Nyt kun noita kuvia katselee, niin kyllä 6500 kelvinin valaistus on vaan hyvä! Ainakin itse tykkään, että valoa pitää olla riittävästi ja sen pitää olla valkoista.

6 tykkäystä

Näyttää hyvältä, kuten sanoin että tässä saattaa tulla katumapäälle ja pitää alkaa sabotoimaan kohta… Se on kova etulyöntiasema tommoset rumpuhiomakoneet, muotit ja suorat pöytätasot!!

Muista että urituksella lisätään vaan liiman tartuntapinta-alaa. Lopputuloksessa urat on täyttynyt liimalla, jotka siklataan täydellisen tasaiseksi. Eli lopulta sillä ei ole yhtikäs mitään väliä että aaltoilee tai urat vetää vinoon. Kunhan on a) urat b) ne on täynnä liimaa. :smiley:
Mun mielipide, toki kuuntelen jos on vastaväitteitä.

Aamulla sarvien uritus, toiseen 1,5 tuntia (puoli tunti tästä säätämiseen), toiseen 0,5 tuntia. Huomenna pitää viilata kovera sikli rungon uritusta varten. Ja jospa ehtisi jopa aloittamaan jo sarvien liimapinnan tekemisen, tuoreeseen pintaan se on tietenkin hyvä tehdä.

3 tykkäystä

En väitä vastaan vaan totean yhden lisän, uritus muuodostaa jäykkyydessä juohevamman muutosvyöhykkeen materiaalista toiseen sen lisäksi, että lisää pinta-alaa.

Kahden kovin eri jäykkyisen materiaalin liimaus on yleensä hankalaa kovilla liimoilla, pehmeät antavat monesti paremman lujuuden käytännössä vaikka kova liima olisikin nimelliseltä lujuudeltaan parempi.

Hyvä meininki Tuomo.

Rungon uritus, tämä oli melko helppo juttu, kuten ensimmäisenkin jousen kohdalla. Aikaa meni noin tunti kaikkine säätämisineen.

Seuraavaksi liimaa pintoihin!

3 tykkäystä

Liimapinnan rakentamista, tässä neljäs päivä menossa. Ensimmäisenä päivänä viisi kerrosta, toisena viisi, kolmantena en ehtinyt, neljäntenä päivänä viisi kerrosta. Joka päivä edellistä paksumpi liima. Vielä on matkaa jäljellä, jotta liimaa on riittävästi.

Näyttääpä kivalta tuo muoto. Tulee hyvä jousi! Kannatti viilata muodot vaivalla kuntoon.

1 tykkäys

On tässä vielä jonkin verran tehtävää, ennen kuin nuoli lentää…

Hyvä, huolellisen näköinen eteneminen. Eikös tuo pyöreä, kasan silmätön muoto ollut just trad pituusjousissa suosittu?

Jep, noissa siisteissä höyläpinnoissa on puolensa… Mä oon vähän vanhalla stanleyn käsihöylällä sivuja sutinut mutta ei tuu ihan sama tarkkuus. Lopulta suora kuitenkin. :smiley:

Pituusjousi oli “hilal kuram” eli käännettynä puolikuun muotoinen jousi. Pyöreä siis, ilman kasan kulmaa.
Sitten sotajousi oli veneen muotoinen, eli kasan kulmalla.

Uusiksi meni liimapinnan rakentaminen. 20 kerrosta ehdin tekemään ja sitten alkoi näkymään liikaa sellaisia harmaita alueita urien pohjassa → liima irtoamassa sieltä. Lisäksi jostain kumman syystä sekaan ilmeistyi paljon hyvin, hyvin pieniä ilmakuplia. Pesin liimat pois ja aloitin uudestaan. Nyt on viisi kerrosta 3-prosenttisella liimalla. Katsotaan, ongelmia alkoi näkymään 10 ja 15 prosenttisen liiman paikkeilla. Huomenna tai sunnuntaina jatkuu 5-prosenttilla liimalla.

Olisikohan huolellinen sarvien pesu pitänyt tehdä jo heti aluksi? Viimeksi kyllä huuhtelin pikaisesti pölyt pois mutta nyt sarven pinta näytti jotenkin paremmalta kunnon pesun jälkeen.

En tiiä, kertaakaan en ole huomannut dramaattista eroa. Jos olen päätynyt pesemään liimat pois, yleensä on ollut useampi rumba vielä edessä. Eli pesua on joutunut tekemään vielä vähintään toisen kerran.

Kai levität liiman ja annat kuivua niin että urat on kyljellään.
Taisin itse tehdä niin että hienosäätö niin että joka toinen kerros niin että kääntää sarvet 180 toiselle kyljelleen. Välttynee kuplilta.

Korealasilla oon nähnyt sarvia ihan “selällään” makaamassa. Eli ei ole välitetty pitää mitenkään kyljellään. Tiedä mikä vaikutus sitten, meillä on vähän syvemmät urat kun heillä enemmänkin naarmut.

Meinaatko, että joka kerroksen jälkeen kuivaksi? Miten määritellään kuiva? Kerros, kaksi päivässä?

Mikroilmakuplia näkyi jo levityksessä, oliko sitten huono pensseli vai tekniikka vai joku muu syy, en tiedä. Liimapinnan irtoaminen sarvesta oli vähäistä mutta silti harmittavasti liikaa, jotta sen olisi voinut hyväksyä. Katsotaan, miten nyt käy.

Noiden pienten kuplien syy oli jossakin selitettynä… Kuuma pinta ja kuuma liima pitäisi ainakin saada kuplat poksahtamaan. Levittäessähän aina hämmennetään jonkin verran ja ilmaa sekottuu sudissa/liimassa, mutta ei sillä mitään väliä mun mielestä ole. Kun jotkut ihan kuorii kuplia/vaahtoa liimasta, se tuntuu kummalliselta.

Pinta huonelämpimänä, tai mieluusti vielä vähän enemmän (25-30 astetta) ja kuumaa liimaa ohuesti pensseliin, sitten levitys niin että liimavalumia tulee todella vähän. Eli saadaan vain ohut kerros kerrallaan.