Vaikka kolme edellistä jousta ovat vielä jänneselkää vailla, niin seuraavia pitää aloittaa hyvän sään vallitessa. Työstin mittoihin, uritin ja pohjustin viisi paria sarvia. Niistä kolme tulee lyhyisiin turkkilaistyyppisiin pituusammuntajousiin (joista yksi deflex-kahvalla), yksi turkkilaiseen taulujouseen ja yksi vähän pitempään tataarijouseen. Nämä kaksi jälkimmäistä ovat vähän leveämpiä, sarven leveys 36 mm, turkkilaiset ovat 33 mm. On vielä siten vähän varaa kaventaa tarvittaessa.
Tein liimapohjustuksen jo nyt, koska kellarissa vallitsi optimaaliset olot: +20–22 astetta ja suhteellinen kosteus 65–70 %. Ja nyt meni liimaus kerrasta läpi, kun edellisten kanssa piti taistella ties kuinka monta kertaa, että sai edes suunnilleen onnistumaan, silloin kosteus oli 50–55 %. Nyt tein vielä niin, että laitoin päivässä vain 1–3 kerrosta, ohuita aamuin ja illoin, paksumpia vain kerran. Liimapitoisuudet olivat 3–6–10–15–25 %, yhteensä 40 kerrosta. Ja nyt ei tosiaan ole missään yhtään ainutta vaaleaa kohtaa, joka viittaisi liiman korkkaamiseen sarvesta. Nyt sarvet on varastoitu muovipussissa verstaalle (60–70 % RH) odottamaan runkojen tekemistä.
Runkomateriaalit on kolmeen jouseen, joten pitää käydä hakemassa lisää sokerivaahteraa, niin pääsen taivuttelemaan ja liimaamaan rungot kasaan. Onpahan sitten talveksi puuhaa! Eikä tarvi tämän pohjustuksen kanssa enää pelata. Ensi kesänä taas uuden sarvierän pohjustus, niin homma toimii!
4 tykkäystä
Hienoa! Nyt sitten vaan pitää saada jousia valmiiksi. Voitaisiin katsoa jossakin välissä sitä jänneselystystä yhdessä, että tulee kerrasta priimaa.
Juteltiin Mathiaksen ja Ivarin kanssa että kyllähän niitä orkkisjousia on jänneselystetty ilman puupinnan urittamista. Tällä viittaan siihen aikaisempaan keskusteluun mitä käytiin hikiällä viimeks.
Inan verran näitäkin eteenpäin. Piti käydä ostamassa lisää vaahteraa mutta nyt riittää taas joksikin aikaa. Tässä seitsemän paria runkopuita valmiina taivutukseen.
1 tykkäys
Kun nyt runkopuut oli sahattu, niin aloittelin jo taivuttelua. Ensimmäinen pari taivutettu pituusjousimuotilla. Veritaksen taivutusjärjestelmä on kyllä hyvä, pitää vaan olla laittamatta yhtään liikaa puristusta, muuten lähtee herkästi venkoilemaan johonkin suuntaan (ainakin 32 mm leveänä)
2 tykkäystä
Tuo on muuten hyvä havainto. Joskus on mun vaahterat kieroilleet veritaksellakin ja voi hyin johtua liiasta puristuksesta.
Sokerivaahtera on ollut paljon helpommin taivutettava, kun valmiit lavat on olleet suorempia verrattuna metsävaahteraan.
Edistystä näissäkin. Eilen kaksi runkoa liimausvalmiiksi, tänään kaksi. Eli kolme, 106-, 108- ja 110-senttiset turkkilaiset, sekä yksi lyhyt deflex-kahvalla. Viidennestä tulee jotain muuta, pitää runko vielä taivuttaa. Viisi paria siis sarvia valmiina odottamassa runkoihin liimausta.
4 tykkäystä
Tuosta deflex kahvaisesta tulee vänkä jousi! Mun on ehkä pakko tehdä seuraavaan settiin samanlainen… Etkä lähtenyt millään miedolla deflexillä vaan oikein kunnon määrä!
Tuo ylempi jousi on kanssa todella hyvä muoto. Yritin viime kerralla vähän kartottaa niitä omia muotteja ja “lukita” minkälaisella mitäkin tekee, nyt kun on koko elinkaaren nähnyt jokaiselle muotille. Eli miten runkomuoto toimii tillerissä.
Paras jousimuodoista oli omien havaintojen mukaan todella refleksinen, pyöreän tasaisesti kaartuva jousi. Eli enempi parempi, jos pitää kriteerinä matalaa massaa, korkeaa jäykkyyttä ja refleksin pitoa vireeltä oton jälkeen. Se voi kylläkin olla vaikea tilleröidä juuri refleksin takia.
Nyt on neljä runkoa liimattu. Pituudet ylhäältä lukien 112, 110, 108 ja 106 cm.
1 tykkäys
Viisi runkoa ja viisi paria sarvia valmiina. Nyt on kolmet sarvet liimattu runkoihin. Loput kaksi ensi viikolla. Uusi liimausapuväline toimi loistavasti! Ensin jousi kiinni tukeen, liimojen levitys ja sarvi puristimilla kiinni kunnolla. Sen jälkeen köyttä ympärille. Lämmitin tilan 26-28 asteeseen ja esilämmitin myös rungot ja sarvet infrapunalämmittimellä.
5 tykkäystä
Vaikuttaa näppärältä. Ehkä pitäisi kokeilla itekkin. Vaikka nykyinenkin tapa on todettu toimivaksi…
Tuo defleksikahvainen jousi on vaikea arvioida lapapaksuuksiltaan. Siihen pitää laittaa selvästi enemmän paksuutta että saa samat paunat.
Tuo teline oli kyllä kätevä, koska jousi ei liikkunut siinä mihinkään ja köyttä pystyi helposti kiertämään ympärille rungon kiertymisestä välittämättä. Sanoisin, että nyt kiertymisongelma oli ihan minimaalinen verrattuna siihen, että jousen toinen pää on vapaana. Toki köyden irtopään käsittely oli nyt vähän työläämpää kun se piti aina nostaa jousen yli mutta kun köyden kiersi keräksi, niin homma pysyi hallinnassa.
Lisäksi puristimien käyttö oli tässä helppoa. Puristimilla sain sarven oikeaan kohtaan ja lisäksi kahvan läheltä oli helppo puristaa sarvi täysin kiinni runkoon. Pelkällä köydellä pari ensimmäistä kierrosta jää puristuksen osalta vähän vajaaksi. Toki puristimien kanssa meni vähän enemmän aikaa mutta se ei haitannut, koska sarvi oli koko pituudelta kunnolla kiinni rungossa ja köydellä sai tehtyä sitten sen viimeisen puristuksen.
Otin köydet pois ja saumat vaikuttivat kyllä ihan hyviltä, ei irvistä mistään. Tai sivujen hiomisen jälkeen se vasta selviää varmasti.
1 tykkäys
Edistystä taas vähän. Lyhin jousi odottamassa jänteitä. Mitäs raati sanoo mitoista? Vielä ehtii hienosäätää. Toinen runko kohta valmiina, siitä mitat ensi viikolla, kolmannenkin yritän ehtiä tekemään jännetöitä varten valmiiksi.
1 tykkäys
Ihan jees, mutta veikkaanpa että tuolla rungolla tehtäisiin 100#+ jousi silti.
Laittaisin tälläisiä viilauksia vielä:
- nuolen ohituskohta tosi kapeaksi (15mm) kun kahva on keskeltä vain 17mm
- lapaa voisi kaventaa 26mm
- kasan eye olisi parempi olla 6mm jolloin lapaa pitää ohentaa myös aikasemmalta osalta
106cm on todella lyhyt jousi, se nostaa jäykkyyttä hurjasti. Myös massaa on vielä huomattava määrä. Jänneselällä massa nousee kuitenkin 350g pintaan.
Jos tarkotus on tehdä 106cm jousi 50-70# maastoon, pitää rungon massa olla ihan maksimissaan 200g.
Mulla on tuossa 114cm pitkä taulujousi jossa lapa kasan eyessa 28x10,8mm. Ja kyseessä on 78# @27” jousi. Siis se sininahkainen jousi. Eli näillä mun ehdottamilla ohennuksillakin tuo jousi on ensi-avauksessakin tod näk 80# maastossa.
Tässä kohtaa voit jo rapsuttaa sitä ylimääräistä paksuutta sarvesta pois. Maltti ja tarpeeksi ohueksi työstäminen maksaa ittensä takasin myöhemmin moninkertasena!
1 tykkäys
Hyvä, tehdään niin! Tämä oli sarjan lyhin jousi ja se näköjää osui käteen kun nappasin jousen työstettäväksi kasasta. Sarvi vaan vähän huolestuttaa, ettei mene liian ohueksi? Jos kerran sain edellisessä jousessa vatsan rypistymään. Tosin sehän oli aika paksu ja liian jäykkä muutenkin.
Sun pitää nyt luottaa mestariin.
Toki otat sen paksuuden puusta pois jos mahdollista. Ei sen niin väliä.
Top kapin museosta löytyy vastaavan mittaisia jousia:
Tästä voipi päätellä että valmiissa jousessa kasan eye 10,5mm paksuudessa olisi aika kova juttu! Siinä pieni tillerivara ja lopulta se 50-60# kasassa.
Tämä kaikki sillä oletuksella että jännettä laitat 4-4,5mm. Niinkun kannattaakin.
1 tykkäys
No nyt on enää vähän jäljellä, 187 grammaa. Sitten selystys.
1 tykkäys
Toinen. Tämä on suorilla liimapinnoilla ja epoksilla liimattu. 114 senttiä, 246 grammaa. Mitat myöhemmin.
Nämä kahvan sivut on mun mielestä pikkasen turhan paksut. Kahvan voisi reilusti muotoilla erottuvammaksi, pallomaisemmaksi. Muuten siihen jää piiiitkä taipumaton alue.
Tuo taulukossa 100mm kohdalla kahvan keskustasta voisi olla ennemminkin 8mm. Koska nyt kahvan seutu näytttää aika järeältä verrattuna kasan eye. Tässä 50mm välein tapahtuvassa mittauksessahan on myös se juttu että se ei ota kantaa mitä tapahtuu mittauspisteiden välillä… Kahvan alue dippaa aika kovastikin perinteisissä turkkilaisissa jousissa. Ei pysy mittajärjestelmä perässä! Laitan pari esimerkkikuvaa.
Esimerkkejä kahvasta:
Tässä sinun jousi ja se mustan turkkilaisen kahva rinnakkain:
3 tykkäystä
Korjattu ja loppuu kohta materiaalit jousesta, tai ainakin siltä tuntuu. Jännetöitä voisi jo viikonloppuna yrittää.
