Vaikka kolme edellistä jousta ovat vielä jänneselkää vailla, niin seuraavia pitää aloittaa hyvän sään vallitessa. Työstin mittoihin, uritin ja pohjustin viisi paria sarvia. Niistä kolme tulee lyhyisiin turkkilaistyyppisiin pituusammuntajousiin (joista yksi deflex-kahvalla), yksi turkkilaiseen taulujouseen ja yksi vähän pitempään tataarijouseen. Nämä kaksi jälkimmäistä ovat vähän leveämpiä, sarven leveys 36 mm, turkkilaiset ovat 33 mm. On vielä siten vähän varaa kaventaa tarvittaessa.
Tein liimapohjustuksen jo nyt, koska kellarissa vallitsi optimaaliset olot: +20–22 astetta ja suhteellinen kosteus 65–70 %. Ja nyt meni liimaus kerrasta läpi, kun edellisten kanssa piti taistella ties kuinka monta kertaa, että sai edes suunnilleen onnistumaan, silloin kosteus oli 50–55 %. Nyt tein vielä niin, että laitoin päivässä vain 1–3 kerrosta, ohuita aamuin ja illoin, paksumpia vain kerran. Liimapitoisuudet olivat 3–6–10–15–25 %, yhteensä 40 kerrosta. Ja nyt ei tosiaan ole missään yhtään ainutta vaaleaa kohtaa, joka viittaisi liiman korkkaamiseen sarvesta. Nyt sarvet on varastoitu muovipussissa verstaalle (60–70 % RH) odottamaan runkojen tekemistä.
Runkomateriaalit on kolmeen jouseen, joten pitää käydä hakemassa lisää sokerivaahteraa, niin pääsen taivuttelemaan ja liimaamaan rungot kasaan. Onpahan sitten talveksi puuhaa! Eikä tarvi tämän pohjustuksen kanssa enää pelata. Ensi kesänä taas uuden sarvierän pohjustus, niin homma toimii!
4 tykkäystä
Hienoa! Nyt sitten vaan pitää saada jousia valmiiksi. Voitaisiin katsoa jossakin välissä sitä jänneselystystä yhdessä, että tulee kerrasta priimaa.
Juteltiin Mathiaksen ja Ivarin kanssa että kyllähän niitä orkkisjousia on jänneselystetty ilman puupinnan urittamista. Tällä viittaan siihen aikaisempaan keskusteluun mitä käytiin hikiällä viimeks.
Inan verran näitäkin eteenpäin. Piti käydä ostamassa lisää vaahteraa mutta nyt riittää taas joksikin aikaa. Tässä seitsemän paria runkopuita valmiina taivutukseen.
1 tykkäys
Kun nyt runkopuut oli sahattu, niin aloittelin jo taivuttelua. Ensimmäinen pari taivutettu pituusjousimuotilla. Veritaksen taivutusjärjestelmä on kyllä hyvä, pitää vaan olla laittamatta yhtään liikaa puristusta, muuten lähtee herkästi venkoilemaan johonkin suuntaan (ainakin 32 mm leveänä)
2 tykkäystä
Tuo on muuten hyvä havainto. Joskus on mun vaahterat kieroilleet veritaksellakin ja voi hyin johtua liiasta puristuksesta.
Sokerivaahtera on ollut paljon helpommin taivutettava, kun valmiit lavat on olleet suorempia verrattuna metsävaahteraan.
Edistystä näissäkin. Eilen kaksi runkoa liimausvalmiiksi, tänään kaksi. Eli kolme, 106-, 108- ja 110-senttiset turkkilaiset, sekä yksi lyhyt deflex-kahvalla. Viidennestä tulee jotain muuta, pitää runko vielä taivuttaa. Viisi paria siis sarvia valmiina odottamassa runkoihin liimausta.
4 tykkäystä
Tuosta deflex kahvaisesta tulee vänkä jousi! Mun on ehkä pakko tehdä seuraavaan settiin samanlainen… Etkä lähtenyt millään miedolla deflexillä vaan oikein kunnon määrä!
Tuo ylempi jousi on kanssa todella hyvä muoto. Yritin viime kerralla vähän kartottaa niitä omia muotteja ja “lukita” minkälaisella mitäkin tekee, nyt kun on koko elinkaaren nähnyt jokaiselle muotille. Eli miten runkomuoto toimii tillerissä.
Paras jousimuodoista oli omien havaintojen mukaan todella refleksinen, pyöreän tasaisesti kaartuva jousi. Eli enempi parempi, jos pitää kriteerinä matalaa massaa, korkeaa jäykkyyttä ja refleksin pitoa vireeltä oton jälkeen. Se voi kylläkin olla vaikea tilleröidä juuri refleksin takia.
Nyt on neljä runkoa liimattu. Pituudet ylhäältä lukien 112, 110, 108 ja 106 cm.
1 tykkäys
