Jousen pituus-vetopituussuhde

Jouset, nuolet, jänteet ja muut aseet Jouset
1

Miten määritellään jousen pituus-vetopituussuhde? Termiä nimittäin käytetään jonkin verran ja sillä määritetään myös jousen mitoitusta. Vanha ohje on, että läpitaipuvan jousen pienin pituus-vetopituussuhde voi olla noin 2,3.

Jotta numeroarvo olisi järkevä, pitää ensin määritellä mitä tarkoittavat jousen pituus ja vetopituus, miten ne mitataan yksiselitteisesti, jotta voidaan määritellä pituus-vetopituussuhde.

Esimerkiksi Victorin hurja vaahterajousi täällä:

Siinä jousen pituus on 123,5 senttiä ja vetopituudeksi ilmoitettiin 20 tuumaa. Siitä jos laskee suoraan jousen pituus-vetopituussuhteen, niin se on 2,43, eli pelivaraa pitäisi olla ihan hyvin. Jos vetopituus on mitattu vatsasta, niin silloin AMO-standardin mukainen vetopituus on 21,75 tuumaa, niin silloin jousen pituus-vetopituussuhde onkin peräti 2,23, eli pelivaraa ei ole enää yhtään. Tuo on jo iso ero.

Jousen pituuden osalta, yksiselitteistä lienee se, että jousen pituus mitataan nokista nokkiin jousen selkää pitkin. Se toimii useimmissa tapauksissa. Vetopituuden määritelmästä ja mittaamisesta on keskusteltu vanhalla foorumilla paljonkin. Yksiselitteistä on, että vetopituus mitataan jousen vatsaan, kahvan syvimpään kohtaan (tai käden tukipisteeseen kahvalla), koska se on riippumaton kahvan mallista ja mitoituksesta. Useimmiten halutaan kuitenkin tietää nuolen minimimitta, jolloin vetopituus mitataan jousen selkään, johon AMO-standardikin perustuu. Useimpien modernien jousien kahvan paksuus on keskimäärin noin 1,75 tuumaa, joka lisätään kahvan syvimpään kohtaan mitattuun vetopituuteen. Näin saadaan vetopituus AMO-standardilla.

Jos itse saan ehdottaa, niin jousen pituus on pituus nokista nokkiin selkää pitkin ja vetopituus AMO-standardilla, siitä voidaan laskea kätevästi jousen pituus-vetopituussuhde. Itse olen ilmoittanut ja ilmoitan tulevaisuudessakin kaikki jousieni vetopituudet AMO-standardilla.

AMO-standardit löytyvät täältä:

https://texasarchery.org/Documents/AMO/AMOStandards.pdf

2

Minulle ei meinaa käydä järkeen, että miksi vertopituus pitäisi mitata vatsapuolelle, kahvaan, joka voi olla vaikka kolme tuumaa paksu.

Sitten mä hokasin, että vatsaan mitattaessa puhutaan tietenkin ampujan vedon pituudesta. Jos mittaillaan selkään, niin se on sitten jousen vetopituus.

Tai sitten ei :smiley:

3

Heikki - ota mikä tahansa jousesi ja vedä se täyteen vetoon - jousikäsi suorana ja ankkurointi vakiopaikkaan. Sitten teippaa jousen kahvaan vatsapuolelle viisi senttimetriä paksu palikka, vaikka sitten korkkitoppaus. Vedä jousi uudestaan täyteen vetoon, niin ampujan vetopituus on edelleen sama mutta “jousen vetopituus” on nyt viisi senttiä pitempi.

Jotta vältytään sekaannuksilta, niin kätevintä olisi, jos kumpikin mitataan samalla tavalla, jolloin on vain yksi vetopituus. AMO-standardin ensivaikutelma on pöhkö mutta yllättäen se on kuitenkin aika toimiva. Jos kahva on paksu (n. 45 mm), niin selkään mitattu vetopituus on sama kuin AMO-standardin mukainen vetopituus. Vai onko parempia ehdotuksia?

1 tykkäys
4

Ei ole. :slight_smile: (siis parempia ehdotuksia).

Olin oikeilla jäljillä erotellessani ampujan ja jousen vetopituudet mielessäni. Nyt menee vaan mulla ainakin kaikki mittaukset uusiksi :frowning:

No ei oikeasti…

5

AMO-standardi on syystä modernilla puolella käytetty standardi. Olen vain miettinyt, miten se sopii perinne/primitiivijousiin, kun niiden kahvojen paksuuksissa on enemmän eroja. Modernin puolen standardithan perustuvat lähinnä modernin jousiteollisuuden tarpeisiin. Tosin ei sillä silti ole sinänsä juuri väliä, jos standardia vain tiedetään käytettävän. Onhan se kuitenkin määritelmällisesti yksiselitteinen.

Itseäni on jousen tekemisen kannalta aina kiinnostanut enemmän todellinen vetopituus (käden tukipisteestä kahvalla ankkurointiin), lähinnä siksi että sillä on eniten merkitystä jousen rasittumisen kannalta. Jänneväli on tietysti toinen tekijä, mitä suurempi jänneväli sitä enemmän jousi taipuu samalla vetopituudella. Yleensä täsmennänkin sanomalla “todellinen vetopituus”, tai AMO-vetopituus jne., riippuen siitä mitä tarkoitan.

6

Hyvä huomio pituussuhteen määrittelemisen ongelmista. Yksikään asiaa käsitellyt puujousispesialisti ei ole eksplisiittisesti kertonut käyttämäänsä mittaustapaa, mutta enimmäkseen implisiittisesti nämä on ilmoitettu selästä mitattuina. Näin olen itsekin toiminut alusta saakka.

AMO (nykyisin ATA) on vuonna 1953 perustettu jousialan tuotanto-ja myyntilaitosten yhdistys, joka toimii kusilaituisen jousiammunnan piirissä ja asialla. Tuntuu pohjattoman vastenmieliseltä ajatukselta omaksua tällaisen instanssin standardia primijousipuolelle.

Pituussuhde 2.3 ei suinkaan ole läpitaipuvan tai edes jäykkäkahvaisen puujousen alaraja. Tim Baker, David Dewey ja Dean Torges ovat kukin tahoillaan ilmaisseet yhteneväisesti, että suora puujousi voidaan lyhentää pituussuhteeseen 2.10 - 2.17 ja pitää kestävänä, stakkaamattomana ja hyväheittoisena. Pituussuhteeltaan lyhin hyvä suorapäinen yksipuinen, jonka olen itse tehnyt, kellotti 2.19, selästä mitattuna. Aion tehdä lisää alle kakskakskymppisiä, täytyy testata miten pelittävät.

Kahvanpaksuuserot ovat primijousissa pääasiassa pieniä. Metsästysvahvuinen puujousi ei oikeastaan voi olla ohuempi kuin 16 mm kahvasta, perustuen 40-paunaisten läpitaipuvien jäykkäpuisten lyhytjousieni eli kaikista ohuimpien puujousien, paksuuksiin. Näitä ohuimpia kahvoja ei monikaan käytä paljaina. Jos jousen tyyppi ei sisällä tarpeeksi kahvapuuta, toppaan useimpien jousteni kahvat 30 millin vakiopaksuisiksi. Harvan primijousen kahva on 35 millimetriä paksumpi. Erot eri jousten selistä vs. vatsoista mitatuissa vetopituuksissa ovat siten vähäisiä, vetopituuden mittatarkkuuden (1”) sisällä.

7

Vain koska se on lasikuitupuolen alulle laittanut idea? Lopputuloksella siis ei ole väliä? Miksi idea pitää tulla tietyn tahon suusta, että sen voi ottaa harkintaan?
Ihan kuin siinä hävittäisiin jotain. Koko vetopituuden mittaaminen ylipäätään ja jossain tuumissa, tilleripuussa on hemmetin moderni asia. Pitäisikö nyt kuitenkin keksiä joku oma standardi vain muodon vuoksi, koska lasikuitu yök?
Ehkä hieman takerruin asiaan, mutta noh, meni sieraimeen :smiley:.
Itse en henk. koht. koe lasikuituampujia perinnejousiampujien vihamiehiksi. Toivottavasti eivät hekään meitä. Ei varmaan edistä kenenkään asioita vastakkainasettelut.

Noin muuten, olen samaa mieltä, että kahvojen paksuudet ei tosiaan ole kovin suuria ylipäätään, omissakin jousissa pariin senttiin jää. Joten aikalailla se ja sama. Omissakin jousissa olen taipuvilta osilta jäänyt 2.0 suhteeseen vetopituudessa. Kyllä onnistuu, mutta toki vaatii leveyttä jouseen.

8

Huokaus, J. :unamused: Kusilaitu on vain yksi fasetti siinä puristetimantissa. Teollisten valmistajien standardi, 1950-luvun jälkeen muodostettu standardi, pistoolikahvaisille jousille suunniteltu standardi.

Lasikuituampujissa ei ole mitään vikaa, kukin tavallaan. Puujousiskeneen ujutettavassa kusilaidussa on vikaa, sitä vastaan täytyy kamppailla.

Täytyy myöntää, että olen aika pettynyt teikäläiseen, jos tuumamitan ja tilleripuun käyttö on luulojesi mukaan “hemmetin moderni asia”. Sinnepäin-meininki on sinänsä tullut tutuksi.

9

Hyvä kommentti Tuukalta, joskin täysin odottamaton loppukaneetti suureen täsmällisyyteen ja lähes perfektionismiin pyrkivältä henkilöltä. Erot ovat kyllä pieniä mutta niin pitkään kun numeroilla pelataan, niin niiden soisi olevan täsmällisiä. Vähäinen ero ei voi tarkoittaa sitä, että sen voi jättää täysin huomiotta.

Jos kahva on suora, niin ainoa täsmällinen tapa mitata vetopituus on mitata se kahvan vatsapuolelle. Se ei riipu jousesta mitenkään. Sen mittaaminen ei tosin ole mitenkään käytännöllistä, joten siksi yleisin mittaustapa on vetopituuden mittaaminen selästä. Riippuen kahvan mitoituksesta todellinen vetopituus voi kuitenkin vaihdella - jos siis oletetaan, että ampuja vetää aina oman luontevan täyden vedon. Sitä varten kehitettiin AMO-standardi. Mitä paksumpi kahva, sitä lähempänä selästä mitattu vetopituus on AMO-standardin mukaista vetopituutta. Jos kahvan paksuuden alarajaksi oletetaan 30 millimetriä, niin silloin ero vetopituuksissa on 0,57 tuumaa. Eli jos moderni ampuja ampuu 28 tuuman vedolla AMO-standardin mukaisesti, niin 30 millin kahvalla varustetulla puujousella selästä mitattu vetopituus on silloin 27,43 tuumaa. Jos taas puujousiampuja ampuu 28 tuuman vedolla (selästä mitattu) jousella, jonka kahvan paksuus on 30 millimetriä, niin AMO-vetopituus on silloin 28,57 tuumaa.

Jousen selästä mitattu vetopituus on kaikessa yksinkertaisuudessaan “primikelpoinen” mutta se ei vain ole täsmällinen. Se on se ongelma. Jos siihen löytyy ratkaisu, niin hyvä, muuten desimaaleilla pelaaminen on turhaa. Esimerkiksi, jos jousen pituus on 1500 millimetriä ja sillä ammutaan 27 tuuman vedolla ja kahvan paksuus on 30 millimetriä, niin mikä on jousen pituus-vetopituussuhde? Jos vetopituus on AMO-standardin mukainen, niin suhde on 2,19. Jos vetopituus on mitattu selästä, niin suhde on 2,14.

Edit - tuli pari viestiä väliin, viittasin siis Tuukan edelliseen viestiin ennen Jereä.

10

Huokaus vaan sinnekin!

Katsos, sinä kirjoitat ajattelemattoman kärkkäästi, minä ajattelemattomasti (tai tähän vielä se kärkkäästi). Näin se primijousifoorumi kulkee :smiley:. Molempia on jossain määrin kestäminen ;).

Tuumamitta on joo tosiaan tuhannen vuotta vanha, mutta missä tarkkuudessa? Mitattiinko puolen sentin tarkkuudella, kuten tässä ketjussa on puhuttu vetopituuksista?

Eniten ihmetytti tuo “pohjattoman vastemielinen” kuvaus tuossa standardiasiassa.

Olisin vetopituuden mittauksessa ihan vatsaan mittauksen puolella, näin ei tarvitsisi omaankaan tilleripuuhun tehdä muokkauksia. :stuck_out_tongue:

11

Tässä taitaa olla päällekkäin useita eri motiiveja vetopituuden mittaamiselle: jousen rakenteellinen kestävyys, jousiampujan vedon mitta sekä nuolien mitta. Käytetty vetopituuden määritelmä pitäisi ainakin minun mielestäni valita juuri motiivin mukaan, ja tilanteen.

Korjatkaa jos olen väärässä, mutta selästä mitattu vetopituus on kaikkein olennaisin jousen rakenteellisen kestävyyden kannalta. Selkähän on se kohta, joka vetorasittuu, ja se “nollakohta”, josta jousi alkaa taipumaan. Kun siis mietitään jousen kestävyyden kannalta pituus-vetopituussuhteen mittaamista, niin pitäisi minun mielestäni nimenomaan käyttää selästä mitattua vetopituutta, koska se on jousen rakenteen kannalta yksiselitteinen. Tiedän, se ei ole ampujan vetämän pituuden suhteen yksiselitteinen, mutta odottakaa, tämä jatkuu vielä.

Kun sitten jousentekijä tekee jousta, niin se on tietenkin tilleröitävä ja mitoitettava ampujan todellisen vetopituuden mukaan, eli kahvakäden painepistekohdasta ankkurointiin. Ampujan vetopituushan määrittelee sen, miten pitkää todellista vetoa jousen on kestettävä. Mutta tämä on vain jousen tekemiseen tarvittava olennainen tieto. Yhtä olennainen on kahvan paksuus, sillä kahvan paksuus + ampujan vetopituus = jousen vetopituus.

Olen edelleen sitä mieltä, että ATA-standardin mukainen vetopituusmääritelmä sopii huonosti perinnejousiin, olkoonkin että on yksiselitteinen. Myös todellinen vetopituus + kahvan paksuus on yksiselitteinen. Toisin sanoen selästä mitattu vetopituus ampujalleen on yksiselitteinen. Ja minun mielestäni juuri selästä mitattu vetopituus (ampujan vetopituus huomioon ottaen määriteltynä) on se tärkein tekijä. Kenenkään ei tarvitse muokkailla tilleripuutaan :slight_smile: koska tilleröitäessä käytännössä kannattaa seurata kahvaotteesta mitattua vetopituutta, jotta jousi on tilleröity riittävän pitkälle vedolle. Kun vetopituutta sitten ilmoitellaan vaikka jousen teknisissä tiedoissa, lisätään vain kahvan paksuus todelliseen vetopituuteen. Ja minusta olennaisinta on mainita, mitä vetopituuden mittaustapaa on käytetty. Silloin ainakin tiedetään, mistä puhutaan, vaikka mittaustapaa muut huonona pitäisivätkin.

edit. Tästä mitä ehdotan seuraa siis, että jos todellinen vetopituutesi on vaikka 28 tuumaa, ja sinulla on erilaisia jousia eripaksuisine kahvoineen, niin jokaisen jousen “rakenteellinen vetopituus” (hatusta keksitty termi :smile:) on siis erilainen. Tämä on tosiasia, jonka kanssa on mielestäni vain elettävä. ATA-standardi ei tuo tähän mitään helpotusta, sillä se ei liity perinnejousien rakenteeseen käytännössä millään tavalla. Jossain jousessa ATA-standardin mukaisen vetopituuden kanssa pituus-vetopituussuhde on jousen rakenteellista suhdetta pienempi (koska standardi olettaisi selän olevan kauempana kuin se onkaan), ja jossain teoreettisessa, hyvin paksukahvaisessa jousessa taas standardi huijaa suhteen todellista suuremmaksi, koska olettaa selän sijainnin lähemmäksi kuin se onkaan. Perinnejousien rakenteen kannalta kyseinen standardi on mielestäni melko mielivaltainen.