Jousen pintakäsittely

Hyvä, että tiedolle on käyttöä. Voin laittaa graafit jossain vaiheessa myös tänne.

Pitäisi vain laajentaa tuota testiä lähemmäs käytäntöä, mikä tarkoittaa muutaman jousen pintakäsittelyä sopivilla aineilla (esimerkiksi mehiläisvaha, supinihra, öljylakka ja vertailuna vaikka epoksi) ja testata, miten ne käyttäytyvät oltuaan päivän syksyisessä metsässä tai ihan vesisateessa. Luulen, että erot jäävät pieniksi ja lähes merkityksettömiksi.

Supinihratut testipalikat kävivät Tuukalla pintakäsittelyssä mutta kiva olisi saada supinihraa vaikka sitten ostettua jostain - mutta mistä? Tai sitten pitää poimia syksyinen supinraato tien poskesta.

Supikoira näyttäisi lisätyn haitallisiin vieraslajeihin. Tarkoittaako se sitten sitä että se on vapaata riistaa ja tavattaessa saa laittaa leikkurin jänteelle:

Mökillä on karviaismarjapensaita. En ole vielä kertaakaan päässyt maistamaan kypsiä karviaisia, supikoira käy ne aina syömässä parempiin suihinsa. Jos tänä syksynä koittaisi seisoskella kytiksessä kun marjat kypsyvät. Saisi tuota paljon kehuttua supinihraa.

Jatkan samaan keskusteluun, tein vaahterajouseen hamppuselystyksen tekstiililiimalla. Testailin sitä, ja totesin ettei puuöljy imeydy siihen. :grin: Mitä suosittelisitte tuollaiseen selystettyyn jouseen pintakäsittelyaineeksi? Supin ihraa ei ole saatavilla. Edelliseen jouseen tein ohuelti epoksista pinnan, josta tuli oikeen mukava ja kiiltävä. Olisi mukava saada jotain pientä väriä pintaan. Onko jotain fiksuja vaihtoehtoja? Perus maalit taitavat halkeilla, kun eivät kestä taipumista. :thinking:

Vai tekstiililiima… Että semmosellakin pysyy. Olisiko että tuo liima ei pelitä yhteen öljyn kanssa. Nimittäin ihan yleisesti erilaisia öljyjä käytetään selystettyjen jousien käsittelyyn. Minäkin vasta laitoin kiinanöljyä jännejouseen.

Varovainen erilaisten kumien (kontaktiliimojen) ja öljyjen kanssa, sillä tunnetustihan ruokaöljyllä irroitellaan erilaisia tarroja ja liimatahroja.

Huomasinkin tämän. Onneksi kokeilin testikapulaan, lähti liima öjlyämisen jälkeen ihan vetemällä irti puusta.

Karhun rasvaa olen nyt yrittänyt kysellä täältä Rovaniemen suunnalta muutamasta paikkaa, mutta tuloksetta. Yksi saippuakauppias sanoi ostavasta karhun rasvaa joltain teurastamolta suoraan, mutten löytänyt tätä mainittua teurastamoa. Yhden metsästysseuran puheenjohtaja naureskeli ja kysy, että leivän päällekkös meinaat sitä laittaa? Huoh…

Supin ihran luulen olevan vielä enemmän kiven alla.

Karhun rasva olisi todellakin hip ja pop, vaan harvinaista on kuin merisilkki, melkein. Supeja sen sijaan loukutetaan ja muutoin listitään vuosittain uskomattomat 120 000 yksilöä, ja siihen päälle tuhannet ja tuhannet tieliikenteen uhrit. Tavoitteenani on silti rasvata jouseni itse kaadetun supin ihralla. En tosin tiedä supikoiratilanteesta Roin korkeudella. Onko niitä jo siellä?

Voisiko päätellä että omnivorit ylipäänsä, karhun ja supin tapaan, olisivat parhaita rasvalähteitä kosteudensuojaksi? Helppoa hankkia olisi ainakin adeps suillus eli sianihra. Adeps homini tuli myös heti mieleen, hankalampi saada toki mutt jos vaikka rasvaimuklinikan roskiksia penkomalla.

No mites ihan perus sian ihra? Paistorasvaa talteen, kankaan läpi purkkiin ja kylmään. Siitä sitten sutasee mitä tarvitsee. Toimiiko?

Nyt saattoi löytyä kulta-aarre karhun rasvan suhteen. Löysin mainitun saippuakauppiaan mainitseman lihanjalostamon, jolta löytyi karhun rasvaa! Lienee sanomattakin selvää, että lupasin ottavani reilun satsin.

Jäi silti mietityttämään, että onko kyseessä nyt sitä nimenomaista Intiaanienkin käyttämää karhun rasvaa, kun kyseessä on karhun ihonalainen rasva? Intiaanien yhteydessä joka paikassa mainitaan heidän käyttäneen “bear grease”, joka kääntyy suomen kieleen hyvin leväperäisesti vain paksuksi rasvaksi.

Siis onko kyseisen elikon sisäelinrasva sitä nimenomaista jousensuoja-ainetta vaiko ihon alainen pintarasva vaiko kummatkin? :thinking:

Sian- ja karhun- / supinrasvan koostumus on täysin toisistaan poikkeava. Karhunrasvaa on joltisestikin tutkittukin (toisin kuin supikoiran-), ja karhunrasvan erikoisuus on sen erittäin korkea tyydyttymättömyysaste. Tässä yhteydessä rasvatutkijoitakin on kummastuttanut renderöidyn karhunrasvan erittäin hyvä säilyvyys, sillä juuri tyydyttymättömät rasvat ovat kemiallisesti epävakaita. Supin rasvakudoksista olen löytänyt vain maksumuurin takana möllöttävää tutkimustietoa, mutta supinihran käyttäytyminen vastaa voimakkaasti tyydyttymättömän rasvan käyttäytymistä, ja ulkoinen koostumus karhunrasvaa. Omakohtaisesti olen todennut, että renderöity supinihra säilyy pilaantumatta huoneenlämmössä yli 10 vuotta, mikä on tolkutonta.

Supilla rasvattuun puuhun nousee hapettumisen myötä väkevä katku, jollainen tulee esimerkiksi kalaöljyllä käsiteltyyn säämiskänahakseen vastaavassa hapettumistilanteessa, ja jota ei sianihralla tai vaikka peurantalilla voideltuun puuhun tai nahakseen tule, ne kun eivät enimmäkseen tyydyttyneinä lähde hapettumaan lainkaan samalla höökillä.

Kun supinihralla valuvaksi käsitellyn jousen jättää tekeytymään, käy pinta läpi hapettumisen ja muuttuu sen myötä liki huomaamattomaksi, ei-rasvaiseksi ja lähes tuoksuttomaksi. Sianihralla voideltu pinta pysyy rasvatunlaisena loppuun asti, ei hyvä työkalun käsittely.

Uskon, että tämä tyydyttymättömän hapettuminen on karhun- ja supinihran salaisuus pintakäsittelynä. Sialla ja muilla kesyrasvoilla ei pääse samaan lopputulokseen. Täytyy varmaan kuitenkin voidella testipulikat niilläkin ja katsoa, miten pysäyttävät vesihöyryn, jossain vaiheessa.

Muinaiset karhunrasvan renderöijät samoin kuin karhunrasvan tutkijat ovat ottaneet rasvan enimmäkseen karhun ihonalaiskudoksista, missä sitä on poimittavana, pakonkin edessä, sillä vuodasta on poistettava rasva jotta se säilyy, eikä karhunvuotia ole päästetty haaskuuseen. Sisäelinrasva on luontevimmin ja hyvästä syystä päätynyt ihmisten nälkäisiin suihin. Omat supinihrani olen keitellyt myös ihonalaisrasvasta, ja tutkitusti toimii.

3 tykkäystä

Hyvä tietopaketti Tuukalta. Mitenkäs tuollainen petorasva prosessoidaan, jotta siitä olisi iloa vuosiksi? Mikä on saanto-%?

Nyt kun @Vkot toi tarjolle karhun rasvaa kiinnostuneille, niin tarvetta prosessointiin on.

Tuukka, jos sinulla on viitetietoja noihin tutkimuksiin, niin voisin vilkaista, ovatko ne tässä talossa kenties tutkijoille tarjolla.

Nyt oli aikaa ja renderöin testisatsin karhunrasvaa isolla pannulla miedolla lämmöllä ja muutaman tunnin päästä rasva oli irronnut muusta kudoksesta. Kaadoin erottuneen rasvan siivilän läpi purkkiin ja annoin jäähtyä huoneenlämpöön ennen kannen sulkemista. Lopputuloksena on juoksevaa rasvaa, joka ei ainakaan vielä ole jähmettynyt. Haju on hyvin mieto.

2 tykkäystä

Noin se menee! Ihran mieto tuoksu toivottavasti äkäistyy, kun sipaiset kerroksen karhua puun pintaan ja jätät ilman vaikutuksen alaiseksi.

Nyt pihlajalyhkäriin ja nahkasaappaiden pohjiin renderöityä rasvaa sipaisseena voin todeta, että tuoksu tosiaan äkäistyy muutamaksi päiväksi ja puun pinta on käsittelyn jälkeen aika makia. Ei lainkaan tahmaava, ei kiillä, ei haise ja on kaikin puolin hyvä. En käyttänyt lämpöä lainkaan sipaisuprosessissa, mutta hyvin tuo silti vaikuttaa imeytyneen. Kosteussuojaominaisuuksien testaus on jäänyt vähiin, kun pimeys rajoittaa ulkoampumista. Tai, no, eihän se rajoita ampumista, mutta nuolien löytäminen menee haastavaksi.
Toisaalta Tuukan kokemusten ja yleisen käsityksen mukaan ei ole syytä epäillä karhunrasvan toimivuutta kosteussuojana, mutta tykkään todeta tämänkin itse.

1 tykkäys

Nyt voin sanoa, että toimii. Renderöidyllä karhunrasvalla kahteen kertaan käsiteltyä joustani olen nyt retuuttanut erinäisillä mettäreissuilla erilaisissa kosteissa olosuhteissa, sateessa, märän kasvillisuuden läpi ja ylipäätään kosteassa ilmassa. Jousi ei ole ottanut sisäänajon jälkeen enempää settiä, jousen pinta ei ole näyttänyt siltä, että se imisi kosteutta itseensä, ampumaominaisuudet eivät ole muuttuneet. Pari reissua on ollut päivän (8h) mittaisia ja olen ammuskellut metsästelyn lomassa kantoja ym. enkä tosiaan huomannut kosteuden vaikuttavan jouseen.

Viime syksynä ja keväänä meinasin menettää uskoni, kun pari kertaa karhunrasvalla käsitellyn jousen pinta silminnähden imi kosteutta itseensä eli pisarat eivät liukuneet jälkiä jättämättä pois, vaan pinta jäi kosteaksi ja turvonneeksi. Lopulta sain homman toimimaan kun hoksasin jättää jousen rasvoineen lämpimään auringonpaisteeseen useaksi päiväksi ja muutenkin pidentää kuivatusaikaa.

Ainakin tämän minun satsin kohdalla vaikuttaisi siis siltä, että viikon kuivatus ei riitä, vaan aikaa tarvitaan vähintään kolme viikkoa. Tämän kolmen viikon aikana jousella voi toki ampua, mutta sitä ei voi altistaa kosteudelle. Jo viikon jälkeen pinta tuntuu kuivuneelta, mutta pinnan kosteussuoja on vasta kehkeytymässä. Epäilen auringon UV-säteillä olevan myös osansa tähän.

2 tykkäystä

Tuntuuko puun pinta mitenkään rasvaiselta kun rasva on “kuivanut”?

Nuo oikeasti vedenpitävät pintakäsittelyt on juuri tuommoista pitkällistä hommaa ja tuntuu aika aikaa vievältä prosessilta kun jousia alkaa olla useampi. Hyvähän se on yksi metsäjousi tikissä pitää, ei sillä. Mulla on itseasiassa karhunrasva renderöinnin jälkeen istunut vain jääkaapissa.

Ei, puun pinta ei ole millään tavalla rasvainen ja se onkin yksi ehdoton karhunrasvan tai supinrasvan etu. Kuten Tuukka ylempänä selvittää, niin rasva polymeroituu eli sen olemus muuttuu kokonaan. Kokeileppa.