Jousen pintakäsittely

Nyt saattoi löytyä kulta-aarre karhun rasvan suhteen. Löysin mainitun saippuakauppiaan mainitseman lihanjalostamon, jolta löytyi karhun rasvaa! Lienee sanomattakin selvää, että lupasin ottavani reilun satsin.

Jäi silti mietityttämään, että onko kyseessä nyt sitä nimenomaista Intiaanienkin käyttämää karhun rasvaa, kun kyseessä on karhun ihonalainen rasva? Intiaanien yhteydessä joka paikassa mainitaan heidän käyttäneen “bear grease”, joka kääntyy suomen kieleen hyvin leväperäisesti vain paksuksi rasvaksi.

Siis onko kyseisen elikon sisäelinrasva sitä nimenomaista jousensuoja-ainetta vaiko ihon alainen pintarasva vaiko kummatkin? :thinking:

Sian- ja karhun- / supinrasvan koostumus on täysin toisistaan poikkeava. Karhunrasvaa on joltisestikin tutkittukin (toisin kuin supikoiran-), ja karhunrasvan erikoisuus on sen erittäin korkea tyydyttymättömyysaste. Tässä yhteydessä rasvatutkijoitakin on kummastuttanut renderöidyn karhunrasvan erittäin hyvä säilyvyys, sillä juuri tyydyttymättömät rasvat ovat kemiallisesti epävakaita. Supin rasvakudoksista olen löytänyt vain maksumuurin takana möllöttävää tutkimustietoa, mutta supinihran käyttäytyminen vastaa voimakkaasti tyydyttymättömän rasvan käyttäytymistä, ja ulkoinen koostumus karhunrasvaa. Omakohtaisesti olen todennut, että renderöity supinihra säilyy pilaantumatta huoneenlämmössä yli 10 vuotta, mikä on tolkutonta.

Supilla rasvattuun puuhun nousee hapettumisen myötä väkevä katku, jollainen tulee esimerkiksi kalaöljyllä käsiteltyyn säämiskänahakseen vastaavassa hapettumistilanteessa, ja jota ei sianihralla tai vaikka peurantalilla voideltuun puuhun tai nahakseen tule, ne kun eivät enimmäkseen tyydyttyneinä lähde hapettumaan lainkaan samalla höökillä.

Kun supinihralla valuvaksi käsitellyn jousen jättää tekeytymään, käy pinta läpi hapettumisen ja muuttuu sen myötä liki huomaamattomaksi, ei-rasvaiseksi ja lähes tuoksuttomaksi. Sianihralla voideltu pinta pysyy rasvatunlaisena loppuun asti, ei hyvä työkalun käsittely.

Uskon, että tämä tyydyttymättömän hapettuminen on karhun- ja supinihran salaisuus pintakäsittelynä. Sialla ja muilla kesyrasvoilla ei pääse samaan lopputulokseen. Täytyy varmaan kuitenkin voidella testipulikat niilläkin ja katsoa, miten pysäyttävät vesihöyryn, jossain vaiheessa.

Muinaiset karhunrasvan renderöijät samoin kuin karhunrasvan tutkijat ovat ottaneet rasvan enimmäkseen karhun ihonalaiskudoksista, missä sitä on poimittavana, pakonkin edessä, sillä vuodasta on poistettava rasva jotta se säilyy, eikä karhunvuotia ole päästetty haaskuuseen. Sisäelinrasva on luontevimmin ja hyvästä syystä päätynyt ihmisten nälkäisiin suihin. Omat supinihrani olen keitellyt myös ihonalaisrasvasta, ja tutkitusti toimii.

3 tykkäystä

Hyvä tietopaketti Tuukalta. Mitenkäs tuollainen petorasva prosessoidaan, jotta siitä olisi iloa vuosiksi? Mikä on saanto-%?

Nyt kun @Vkot toi tarjolle karhun rasvaa kiinnostuneille, niin tarvetta prosessointiin on.

Tuukka, jos sinulla on viitetietoja noihin tutkimuksiin, niin voisin vilkaista, ovatko ne tässä talossa kenties tutkijoille tarjolla.

Nyt oli aikaa ja renderöin testisatsin karhunrasvaa isolla pannulla miedolla lämmöllä ja muutaman tunnin päästä rasva oli irronnut muusta kudoksesta. Kaadoin erottuneen rasvan siivilän läpi purkkiin ja annoin jäähtyä huoneenlämpöön ennen kannen sulkemista. Lopputuloksena on juoksevaa rasvaa, joka ei ainakaan vielä ole jähmettynyt. Haju on hyvin mieto.

2 tykkäystä

Noin se menee! Ihran mieto tuoksu toivottavasti äkäistyy, kun sipaiset kerroksen karhua puun pintaan ja jätät ilman vaikutuksen alaiseksi.

Nyt pihlajalyhkäriin ja nahkasaappaiden pohjiin renderöityä rasvaa sipaisseena voin todeta, että tuoksu tosiaan äkäistyy muutamaksi päiväksi ja puun pinta on käsittelyn jälkeen aika makia. Ei lainkaan tahmaava, ei kiillä, ei haise ja on kaikin puolin hyvä. En käyttänyt lämpöä lainkaan sipaisuprosessissa, mutta hyvin tuo silti vaikuttaa imeytyneen. Kosteussuojaominaisuuksien testaus on jäänyt vähiin, kun pimeys rajoittaa ulkoampumista. Tai, no, eihän se rajoita ampumista, mutta nuolien löytäminen menee haastavaksi.
Toisaalta Tuukan kokemusten ja yleisen käsityksen mukaan ei ole syytä epäillä karhunrasvan toimivuutta kosteussuojana, mutta tykkään todeta tämänkin itse.

1 tykkäys

Nyt voin sanoa, että toimii. Renderöidyllä karhunrasvalla kahteen kertaan käsiteltyä joustani olen nyt retuuttanut erinäisillä mettäreissuilla erilaisissa kosteissa olosuhteissa, sateessa, märän kasvillisuuden läpi ja ylipäätään kosteassa ilmassa. Jousi ei ole ottanut sisäänajon jälkeen enempää settiä, jousen pinta ei ole näyttänyt siltä, että se imisi kosteutta itseensä, ampumaominaisuudet eivät ole muuttuneet. Pari reissua on ollut päivän (8h) mittaisia ja olen ammuskellut metsästelyn lomassa kantoja ym. enkä tosiaan huomannut kosteuden vaikuttavan jouseen.

Viime syksynä ja keväänä meinasin menettää uskoni, kun pari kertaa karhunrasvalla käsitellyn jousen pinta silminnähden imi kosteutta itseensä eli pisarat eivät liukuneet jälkiä jättämättä pois, vaan pinta jäi kosteaksi ja turvonneeksi. Lopulta sain homman toimimaan kun hoksasin jättää jousen rasvoineen lämpimään auringonpaisteeseen useaksi päiväksi ja muutenkin pidentää kuivatusaikaa.

Ainakin tämän minun satsin kohdalla vaikuttaisi siis siltä, että viikon kuivatus ei riitä, vaan aikaa tarvitaan vähintään kolme viikkoa. Tämän kolmen viikon aikana jousella voi toki ampua, mutta sitä ei voi altistaa kosteudelle. Jo viikon jälkeen pinta tuntuu kuivuneelta, mutta pinnan kosteussuoja on vasta kehkeytymässä. Epäilen auringon UV-säteillä olevan myös osansa tähän.

2 tykkäystä

Tuntuuko puun pinta mitenkään rasvaiselta kun rasva on “kuivanut”?

Nuo oikeasti vedenpitävät pintakäsittelyt on juuri tuommoista pitkällistä hommaa ja tuntuu aika aikaa vievältä prosessilta kun jousia alkaa olla useampi. Hyvähän se on yksi metsäjousi tikissä pitää, ei sillä. Mulla on itseasiassa karhunrasva renderöinnin jälkeen istunut vain jääkaapissa.

Ei, puun pinta ei ole millään tavalla rasvainen ja se onkin yksi ehdoton karhunrasvan tai supinrasvan etu. Kuten Tuukka ylempänä selvittää, niin rasva polymeroituu eli sen olemus muuttuu kokonaan. Kokeileppa.

Tuli jännä tutkimus vastaan:
http://citeseerx.ist.psu.edu/viewdoc/download?doi=10.1.1.554.3457&rep=rep1&type=pdf
Eli hapettuvalla öljyllä (pellavasiemenöljy) käsitellyn mäntypalikan kimmokerroin nousi hiukan ja leikkauslujuus syiden suuntaisesti heikkeni.

Tuosta mainitusta supinihrasta, onko Turun tienoolla jahtiseuroilta kukaan kysynyt sitä? Kakskerran Erä täällä on ja he varmasti ovat niiden supien kanssa tekemisissä, entä miten se ihra siitä käyttöön saadaan?

Ainakin mitä tiedän perinnepintakäsittelyn osalta ja puoliso kemistinä myös, UV vaikuttaa hyvin paljon tuohon. Ilman UV:ta se polymerisointi on hyvin hidasta.

Ah, hyvä kuulla ihan kemistinkin suusta, kiitos.

Tuosta yllä mainitusta tutkimuksesta:
“Thus, a damage hypothesis is introduced which states that the mechanical properties of the impregnated wood are related to the specific level of take up, understanding implicitly that not the oil itself but rather the impregnation procedure is the reason for degradation.”

Pellavaöljyn saa muuten “kuivamaan” muutamassa päivässä sopivalla katalyytillä, lisää kobolttia siis.

Ainakin aiemmin Kymin Palokärki myi tuota tököttiä valmiina sekoituksena, hyvää kamaa.

Supinihra on toistaiseksi paras Suomen luonnosta hankittu pintakäsittelyaine, jota olen testannut ja käyttänyt. Karhunrasvakin jäi kauas kakkoseksi, todennäköisesti ravitsemussyistä.

Nyljetystä syyssupin nahasta kaavitaan ihrat talteen, niitä kuumennetaan hiljaisella tulella useiden tuntien ajan veden poistumiseksi, siivilöidään proteiinien ja muiden sattumien poistumiseksi, jäähdytetään ja säilötään tiiviillä kannella varustettuun purkkiin. Toimii kuin tauti ja säilyy vuosia.

Hierotaan renderöityä ihraa jousen pintaan ohuesti ja annetaan hapettua. Sen tietää äkevöityvästä hajusta, jonka voimakkuus kertoo ihran toimivuudesta. Haju laantuu ajan myötä, ja lisää kerroksia voi hieroa jousen pintaan, samalla kaavalla.

Hienoa. Kun saan tehtyä/teetettyä jousen, ihan varmasti tuota käytän. Kunhan saamme labran toimimaan, on valmiudet ajaa näytteetkin siitä :slight_smile:

1 tykkäys

Näinän se menee: “Haitallisten vieraseläinten pyydystämiseen ei vaadita metsästyskorttia.
Eläimiä saa silti jatkossakin pyydystää vain, jos tuntee lain vaatimukset ja osaa toimia niiden mukaisesti. Eläin on aina lopetettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti, ja lopetuksen saa tehdä vain henkilö, jolla on siihen riittävät tiedot ja taidot. Pyydystämisestä tai tappamisesta ei saa myöskään aiheutua vaaraa ihmisille eikä koti- tai riistaeläimille. Pyydystettävä eläinlaji täytyy lisäksi tunnistaa varmuudella, ja pyytäjän tulee tuntea sallitut pyyntivälineet ja -menetelmät.”

Itse olen käyttänyt 100% Tung-öljyä (Kiina öljy) jousissa. Se on jäänyt minulle päälle puuvene hommista joissa sitä on käytetty miesmuistin alusta lähtien. Kestää pariviikkoa kuivua mutta antaa kauniin ja kestävän pinnan (kostea ja rikas).

Sitten vaan kasvattamaan muutama Toxicodendron vernicifluum ja lakkaaamaan oikein kunnolla. :grin: