Nyt pihlajalyhkäriin ja nahkasaappaiden pohjiin renderöityä rasvaa sipaisseena voin todeta, että tuoksu tosiaan äkäistyy muutamaksi päiväksi ja puun pinta on käsittelyn jälkeen aika makia. Ei lainkaan tahmaava, ei kiillä, ei haise ja on kaikin puolin hyvä. En käyttänyt lämpöä lainkaan sipaisuprosessissa, mutta hyvin tuo silti vaikuttaa imeytyneen. Kosteussuojaominaisuuksien testaus on jäänyt vähiin, kun pimeys rajoittaa ulkoampumista. Tai, no, eihän se rajoita ampumista, mutta nuolien löytäminen menee haastavaksi.
Toisaalta Tuukan kokemusten ja yleisen käsityksen mukaan ei ole syytä epäillä karhunrasvan toimivuutta kosteussuojana, mutta tykkään todeta tämänkin itse.
1 tykkäys
Nyt voin sanoa, että toimii. Renderöidyllä karhunrasvalla kahteen kertaan käsiteltyä joustani olen nyt retuuttanut erinäisillä mettäreissuilla erilaisissa kosteissa olosuhteissa, sateessa, märän kasvillisuuden läpi ja ylipäätään kosteassa ilmassa. Jousi ei ole ottanut sisäänajon jälkeen enempää settiä, jousen pinta ei ole näyttänyt siltä, että se imisi kosteutta itseensä, ampumaominaisuudet eivät ole muuttuneet. Pari reissua on ollut päivän (8h) mittaisia ja olen ammuskellut metsästelyn lomassa kantoja ym. enkä tosiaan huomannut kosteuden vaikuttavan jouseen.
Viime syksynä ja keväänä meinasin menettää uskoni, kun pari kertaa karhunrasvalla käsitellyn jousen pinta silminnähden imi kosteutta itseensä eli pisarat eivät liukuneet jälkiä jättämättä pois, vaan pinta jäi kosteaksi ja turvonneeksi. Lopulta sain homman toimimaan kun hoksasin jättää jousen rasvoineen lämpimään auringonpaisteeseen useaksi päiväksi ja muutenkin pidentää kuivatusaikaa.
Ainakin tämän minun satsin kohdalla vaikuttaisi siis siltä, että viikon kuivatus ei riitä, vaan aikaa tarvitaan vähintään kolme viikkoa. Tämän kolmen viikon aikana jousella voi toki ampua, mutta sitä ei voi altistaa kosteudelle. Jo viikon jälkeen pinta tuntuu kuivuneelta, mutta pinnan kosteussuoja on vasta kehkeytymässä. Epäilen auringon UV-säteillä olevan myös osansa tähän.
2 tykkäystä
Tuntuuko puun pinta mitenkään rasvaiselta kun rasva on “kuivanut”?
Nuo oikeasti vedenpitävät pintakäsittelyt on juuri tuommoista pitkällistä hommaa ja tuntuu aika aikaa vievältä prosessilta kun jousia alkaa olla useampi. Hyvähän se on yksi metsäjousi tikissä pitää, ei sillä. Mulla on itseasiassa karhunrasva renderöinnin jälkeen istunut vain jääkaapissa.
Ei, puun pinta ei ole millään tavalla rasvainen ja se onkin yksi ehdoton karhunrasvan tai supinrasvan etu. Kuten Tuukka ylempänä selvittää, niin rasva polymeroituu eli sen olemus muuttuu kokonaan. Kokeileppa.
Tuli jännä tutkimus vastaan:
http://citeseerx.ist.psu.edu/viewdoc/download?doi=10.1.1.554.3457&rep=rep1&type=pdf
Eli hapettuvalla öljyllä (pellavasiemenöljy) käsitellyn mäntypalikan kimmokerroin nousi hiukan ja leikkauslujuus syiden suuntaisesti heikkeni.
Tuosta mainitusta supinihrasta, onko Turun tienoolla jahtiseuroilta kukaan kysynyt sitä? Kakskerran Erä täällä on ja he varmasti ovat niiden supien kanssa tekemisissä, entä miten se ihra siitä käyttöön saadaan?
Ainakin mitä tiedän perinnepintakäsittelyn osalta ja puoliso kemistinä myös, UV vaikuttaa hyvin paljon tuohon. Ilman UV:ta se polymerisointi on hyvin hidasta.
Ah, hyvä kuulla ihan kemistinkin suusta, kiitos.
Tuosta yllä mainitusta tutkimuksesta:
“Thus, a damage hypothesis is introduced which states that the mechanical properties of the impregnated wood are related to the specific level of take up, understanding implicitly that not the oil itself but rather the impregnation procedure is the reason for degradation.”
Pellavaöljyn saa muuten “kuivamaan” muutamassa päivässä sopivalla katalyytillä, lisää kobolttia siis.
Ainakin aiemmin Kymin Palokärki myi tuota tököttiä valmiina sekoituksena, hyvää kamaa.
Supinihra on toistaiseksi paras Suomen luonnosta hankittu pintakäsittelyaine, jota olen testannut ja käyttänyt. Karhunrasvakin jäi kauas kakkoseksi, todennäköisesti ravitsemussyistä.
Nyljetystä syyssupin nahasta kaavitaan ihrat talteen, niitä kuumennetaan hiljaisella tulella useiden tuntien ajan veden poistumiseksi, siivilöidään proteiinien ja muiden sattumien poistumiseksi, jäähdytetään ja säilötään tiiviillä kannella varustettuun purkkiin. Toimii kuin tauti ja säilyy vuosia.
Hierotaan renderöityä ihraa jousen pintaan ohuesti ja annetaan hapettua. Sen tietää äkevöityvästä hajusta, jonka voimakkuus kertoo ihran toimivuudesta. Haju laantuu ajan myötä, ja lisää kerroksia voi hieroa jousen pintaan, samalla kaavalla.
Hienoa. Kun saan tehtyä/teetettyä jousen, ihan varmasti tuota käytän. Kunhan saamme labran toimimaan, on valmiudet ajaa näytteetkin siitä 
1 tykkäys
Näinän se menee: “Haitallisten vieraseläinten pyydystämiseen ei vaadita metsästyskorttia.
Eläimiä saa silti jatkossakin pyydystää vain, jos tuntee lain vaatimukset ja osaa toimia niiden mukaisesti. Eläin on aina lopetettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti, ja lopetuksen saa tehdä vain henkilö, jolla on siihen riittävät tiedot ja taidot. Pyydystämisestä tai tappamisesta ei saa myöskään aiheutua vaaraa ihmisille eikä koti- tai riistaeläimille. Pyydystettävä eläinlaji täytyy lisäksi tunnistaa varmuudella, ja pyytäjän tulee tuntea sallitut pyyntivälineet ja -menetelmät.”
Itse olen käyttänyt 100% Tung-öljyä (Kiina öljy) jousissa. Se on jäänyt minulle päälle puuvene hommista joissa sitä on käytetty miesmuistin alusta lähtien. Kestää pariviikkoa kuivua mutta antaa kauniin ja kestävän pinnan (kostea ja rikas).
Sitten vaan kasvattamaan muutama Toxicodendron vernicifluum ja lakkaaamaan oikein kunnolla. 